Posts filed under 'laitteet'
Uuden PC:n myötä piti tehdä päätöksiä siitä, mitä näppäimistöä jatkossa käyttää. Vanhat tutut PS-liitäntäiset eivät enää suoraan koneeseen mene, ja toisaalta tekisi mieli säästää pöytätilaa. Mac Mini -projektiin hankittu Applen mininäppis on hyvän kokoinen, tuntumaltaan ok ja kun käytän töissä MacBook Pro:ta, niin näppäinasettelukin olisi sama. Vaan Ubuntuhan käyttäytyy kuin kyseessä olisi PC-näppäimistö, vaikka laittelisi asetuksista mitä. Parin tunnin virittelyn jälkeen sain ongelman korjattua tyydyttävälle tasolle (leiska ei ole mikään täydellinen, mutta hyvä alku edes). Eli näin:
- Gnomen näppäimistöasetuksista päälle Apple – Apple Aluminium keyboard (ISO)
- Lataa tästä xmodmapille tekemäni näppäinkartta ja tallenna se kotihakemistoon nimelle .Xmodmap
- Kun Gnome seuraavan kerran käynnistyy, se kysyy, ladataanko modmappi. Valitse .Xmodmap ja lisää se ladattaviin.
Tämän jälkeen useimpien erikoismerkkien pitäisi tulla normaalisti alttien kanssa, ja omput toimivat puolestaan alt-nappien korvikkeina, kuten loogisempaa onkin.
September 12th, 2010
Meksikossa vietetyn ajan ja pöytä-PC:n leviämisen jälkeen tuli käytettyä puolitoista vuotta pelkkää Mäkkiläppäriä. Eikä siinä mitään, yhtäältä sai sujuvan käyttöliittymän ja toisaalta pääsi kronkkimaan komentorivillekin. OS X ei kuitenkaan ole paras mahdollinen alusta koodailuun etenkään ristiinkääntäjien osalta, joten sopivan rahatilanteen sattuessa hankin taas PC:n. Mahdollisimman pienen ja hiljaisen, mutta kuitenkin ajanmukaisen Shuttle-PC:n.
Debian ei tykännyt näin modernista raudasta ollenkaan, joten Ubuntulla oli mentävä. Toistaiseksi kokemukset Linuxiin paluusta ovat olleet ristiriitaiset. Kone on hurjan nopea, näytönohjain samoin, ja kaikki oleelliset softat löytyvät suoraan Ubuntustakin. Miinuspuolella on sielläkin yhtä sun toista: vanhana fvwm-käyttäjänä en ole ollut täysin tyytyväinen Gnomen säädettävyyteen, Compiz hyydytti OpenGL:n surkean hitaaksi (korjautuu ottamalla efektit pois), käyttöliittymä on Mäkin jälkeen monin paikoin karu, Applen mininäppikselle ei ole kunnon tukea ja sleepistä herääminen ei tunnu pelaavan yhteen äänikortin kanssa. Hieman puolijauhoista siis paikoitellen, mutta virittelyleluksi tämä kone oli tarkoitettukin.
September 10th, 2010
Vanha kalikkani alkoi käydä ahtaaksi, joten olin jo jonkun aikaa katsellut uutta kännykkää. iPod Touchin jälkeen luonteva vaihtoehto olisi tietysti iPhone, mutta niiden kova hinta ja operaattorisidonnaisuus hillitsi ostohaluja. Lisäksi hankala suljettu kehitysmalli on koodarin näkökulmasta miinusta. Tällä viikolla tuli sopiva tilaisuus, joten laittelinkin sitten lopulta Nokian N900:n. Ehta Linux — vieläpä Debian — taskussa tuntui ajatuksena kiehtovalta.
Vaikutelmat näin parin päivän käytön jälkeen ovat vielä sekalaiset, eikä vertailua iLaitteisiin voi välttää. N900:n 800×480 pikselin näyttö on kirkas ja tarkka, mutta resistiivinen kosketusnäyttö ei toimi etenkään sormilla sohiessa läheskään yhtä jouhevasti kuin iLaitteiden kapasitiivinen. Käyttöliittymä ei ollut mitenkään itsestään selvä alkuunsa: kolme eri moodia ja niiden löytäminen vaati yhden illan opettelun. Virheklikkauksia tulee välillä ja toisinaan käyttöliittymä ei vaan ota mitään vastaan, joten tällä saralla Applelta on vielä opittavaa.
Ovi Store ja ohjelmienhallinta ovat toistaiseksi varsin autioita, joten tässä on Noksulla todella tekemistä. App Storessahan ongelma on päinvastainen: kaikenlaisen hötön seasta pitäisi löytää ne hyvät softat. Komentorivillä apt-getin kanssa seikkailemalla saa kaikenlaista hyödyllistä asennettua, mutta ihan kaikki eivät sinne uskaltaudu. Älypuhelimen tärkeimmät peruskikkareet kuten selain, musasoitin ja kartta löytyvät kalikasta vakiona ja toimivat kohtuullisen hyvin, vaikka hiomisen varaa on vielä kaikissa. Etenkin tökkivä karttasovellus jää pahasti iLaitteiden vastaavalle, vaikka tällaisenaankin on jo todella hyödyllinen.
Heikkouksien vastapainoksi on laitteessa onneksi paljon hyvääkin. Kamerassa on kelpo tarkkuus ja hyvässä valossa sillä saa erinomaista jälkeä, etenkin jos kuvia hiukan pienentää. Hämärässä saa varautua sitten melko lailla kohinaisempaan kuvaan. Sisäänrakennettu salama auttaa asiaa jossain määrin. Alla esimerkki pilvisellä säällä otetusta kuvasta. Toinen vahvuus N900:ssa on moniajo: irkit ja selaimet sun muuta voi jättää taustalle roikkumaan sillä välin, kun käy tekemässä jotain muuta. Mukana toimitetaan vakiona videopiuha ja ainakin vanhassa Philipsissäni kuva oli yllättävän hyvä. Asentamalla MediaBoxin ja Mplayerin saa kalikan toistamaan suurimman osan videoista, ja ainakin hyvätasoiset DVD-rippaukset jaksoivat pyöriä ihan ongelmitta.
Akkukesto saisi olla parempi: tiukassa käytössä akun voi imaista tyhjäksi jopa päivässä. Tätä kompensoimaan mukana tulee paitsi laturi, myös USB-piuha ja vieläpä konvertteri vanhoille Noksun latureille, joten ainakin lataamaan pääsee paikassa kuin paikassa. Develkittiä en ole vielä asentanut, mutta Scratchbox on tuttu jo N800-koodailuista. Pykälän verran sekava systeemi, mutta eiköhän sen kanssa pärjää kuten ennenkin. Firman vahvuudet ovat edelleen selvästi rautapuolella — eipä Symbiankaan mikään ohjelmistokehittäjän taivas ole.
April 17th, 2010
Viimeiset pari iltaa ovat kuluneet PPC:n äärellä. Englannista saapui G4 Mac Mini (tietysti brittien mohlopistokkeella varustettuna, mutta onneksi oli adapteri). Kone on mukavan pieni ja hiljainen, vaikkei nyt enää millään mittapuulla ajanmukainen. Jokunen sekalainen havainto OS X:n ja Debianin asentelusta:
- Uusi pieni Mac-näppis ei toimi täysin 10.4:n kanssa eikä kyllä Linuxissakaan. Asensin näppispäivitys 1.2:n, mutta ei sekään mitään korjannut.
- Tiger pyörii kohtuullisen mukavasti, mitä nyt välillä iskee vanha kunnon rantapallo. Debian on puolestaan yllättävänkin nopea ainakin paikoitellen.
- Java ja Flash toimivat OS X:n puolella luotettavasti, mutta varsin hitaasti. Debian Stablessa on liian vanha Gnashin versio Youtubelle ja Java-plugarikaan ei pystynyt pyörittämään Processing-yritelmiäni.
- Debian tunnisti laitteiston kaikin puolin moitteettomasti. DVD-asema, näyön natiivitarkkuus, 3D-kiihdytys ja äänet toimivat kaikki suorilta. Äänien kanssa piti vain käydä säätämässä ulostulot päälle ääniasetuksista. Todella helppoa verrattuna aiempiin kokemuksiini PPC-Linuxin äärellä 🙂
- Molemmat järjestelmät näyttävät laadukasta DVD-rippausta VLC:llä koko ruudulla nykimättä (viimeisin Tigerissä toimiva versio on muuten 0.9.6). DVD-toisto onnistui tietysti OS X:ssä, mutta Linuxissa VLC ei tuntunut halukkaalta yhteistyöhön. Mplayer sentään toimi komentoriviltä (mplayer dvd://), kun asensi ensin libdvdcss2:n täältä.
- Osiointi on helppo sössiä Debianin työkalulla, joten kannattaa lukea ohjeita ja noudattaa tiettyä varovaisuutta. Jouduin asentamaan molemmat järjestelmät uusiksi tehtyäni “jotain” väärin.
- DVI-liitin ei tunnu toimivan kunnolla, ainakaan näyttöni 1680×1050-reson kanssa. Ruudulle tulee sotkua ja kuva räpsyy välillä mustaksi.
Tiger on näistä kahdesta vaihtoehdosta tähän koneeseen vielä pykälän parempi, vaikka hyvin pian sen tuki lakkaakin. Seuraava Safari ja Firefox vaativat 10.5:n ja VLC:stä jouduin jo nyt tonkimaan vanhaa versiota. Puolen gigan muistilla ei ole mitään järkeä ruveta yrittelemään Leopardia, eikä konetta edes voi laajentaa kuin yhteen gigatavuun asti. Seuraavaksi laittelen vielä MorphOSin, siitä myöhemmin lisää.
February 20th, 2010
Vuosikaudet katselin tietyllä inholla kännykkäkoodailua. Vastenmielisyys Symbiania kohtaan on toki ihan perusteltua ja luontevaa, mutta eipä mobiili-Javakaan paljon kiinnostavampi vaihtoehto ollut. Kaipasin rehellistä tehokasta C-ristiinkääntäjää ja yksinkertaista ympäristöä, joita olikin tarjolla sekalaisissa PDA-laitteissa ja käsikonsoleissa, mutta ei puhelimissa. Windows Mobile + SDL olisi kenties ollut lähimpänä tavoitetta, mutta hygieniasyistä en siihen lähtenyt koskaan tutustumaan, etenkin kun mitenkään toimiva develkit vaatisi käytännössä Windowsin ajamista. iPhonen kiinnostavuutta söi puolestaan se, ettei ohjelmia voi levittää vapaasti muille. Android näytti hetken lupaavalta, mutta Javallahan sitäkin pitäisi periaatteessa ohjelmoida (natiivikoodipurkkaakin on jo olemassa). Android-yhteensopivat laitteet ovat toistaiseksi myös kalliita.
Syksyllä 2009 jouduin — tai pääsin — duunin puolesta tutustumaan Processingiin, joka osoittautuikin media- ja opetuskäyttöön mainioksi työkaluksi: avoin, tuettu, matala kynnys aloittaa ja kohtuullisen nopea. Javaa sellaisessa muodossa kuin pitäisikin! Processingista on myös kännykkäohjelmointiin tarkoitettu Mobile Processing, joka sai minutkin lopulta kokeilemaan pikku projektin tekemistä. Vanha S40-Nokialaiseni, 6021, suostui ajamaan tuotosta välttävästi, joten jää tuli rikottua. Nykyaikainen satasen kännykkä sisältää helposti kymmenen kertaa nopeamman Java-toteutuksen, joten nopeus alkaa olla jo riittävä johonkin oikeaankin. Processingin kautta pääsee käsiksi myös mm. tekstiviestien lähetykseen ja Bluetoothiin, mikä avaa ovia erilaisiin käyttötarkoituksiin.
Ensimmäinen yritelmäni, tietokoneille tehdyn Obsesiónin porttaus. Tarkoitettu vanhan sotaratsuni 128×128-näytölle, hitaalle virtuaalikoneelle ja 12-bittisille väreille, joten uusilla kännyillä näyttää luultavasti tarpeettoman karulta.
January 26th, 2010
Amsterdamin lentokentällä oli 8G iPod Touch tarjouksessa 149 euroa eli saman verran kuin laitteena paljon rajoittuneempi (jos sitten pienempikin) iPod Nano Suomessa. Eihän siinä auttanut mikään, vaan pakko se oli tuohon hintaan hankkia. Nätissä pienessä paketissa tuli mukana kuulokkeet ja usb-johto akun lataamista ynnä musiikin siirtelyä varten.
Parin viikon näpläämisen perusteella laite vaikuttaa mainiolta. Käyttöliittymä on hiottu hämmästyttävän sujuvaksi — jos ottaa vertailukohdaksi vaikka S60-kännykät, niin ei olla edes samalla vuosikymmenellä. Integraatio iTunesin ja App Storen kanssa on mietitty hyvin ja niinpä ei ole mitään suurta kynnystä lähteä etsimään iPodiinsa musiikkia tai ohjelmia. Huomaamattaan tulee käyttäneeksi kymmeniä euroja, kun yksittäisen ohjeman hankintahinta on vain muutaman euron. Ihan valtavasti en jaksanut tonkia vielä, mutta ainakin Facebook, SSH, Messenger (EasyMSN) ja IRC (Colloquy) tuli asennettua. Applen politiikan mukaisesti sovelluksista ei saa julkaista demoversioita, joten demoversiot julkaistaan lite-versioina. Joitakin pelejä kokeilin, mutta suuria kiksejä en niistä saanut lukuun ottamatta kotimaista Zen Boundia, jonka parissa kului aktiivisesti muutama ilta.
Jos jotain negatiivista haluaa väkisin sanoa, niin sekä kuori että näyttö keräävät tehokkaasti rasvaa sormista, joten lyhyenkin käytön jälkeen Touch näyttää hivenen törkyiseltä. Mikrofoni olisi tervetullut lisä eikä varmasti kallis lisäys — nyt sellainen pitää hankkia erikseen, jos haluaa käyttää vaikkapa Skypeä. Monessa paikassa voivoteltu moniajon puute ei ole itseäni sanottavasti haitannut, koska sovellukset muistavat poistuessaan tilansa. Viestimien, kuten IRC:n tai Mesen kanssa moniajosta olisi kieltämättä hyötyä.
Jonkinlaisen porttiteorian tästä varmaankin voisi kehitellä, nimittäin melkein heti kättelyssä tuli mieleen, että tämä sama käyttökokemus mobiilina ja kameran kanssa olisi vielä parempi. Esim. jo nyt kätevä karttasovellus olisi reissussa sen kätevämpi, ja jos tuollaista kalikkaa muutenkin mukanaan kuljettaa, niin mikseipä se samalla voisi hoitaa myös puhelimen tehtävät. Soneran hinnat eivät toistaiseksi miellytä, mutta kun puhelimen vaihdon aika joskus koittaa, niin pitää harkita uudelleen.
January 23rd, 2010
Piti asentaa Snow Leopard -koneeseen Huawein E169-nettitikku DNA:n liittymällä, mutta sepäs ei mennytkään ihan tuosta vaan. Mukana tuleva ajuri kaatuu heti SL:ssa, Huaweilta ei tunnu löytyvän mitään tolkullista ja kokeilemani Vodafonen paketti tunnisti laitteen, mutta nikotteli siitä, ettei kyseessä ole oikean firman sim-kortti. Kohtuullisella googletuksella löytyi harrastajan kirjoittelemat ohjeet vastaaville tikuille englanniksi ja sitten homma lähtikin rullaamaan. Ohjeiden noudattamisen lisäksi piti käsin asentaa modeemin soittonumeroksi *99# (DNA ei tunnu tarvitsevan yhteysnimeä).
December 22nd, 2009
Vuosia tuskailin Infinitivin hirvittävän muovisen Amiga-tornikotelon kanssa. Vaihtoehdotkin olivat kalliita ja usein vielä melkoisen rumia. Kaksi emolevyä kymmenisen vuotta sitten teurastettuani vannoin, etten enää itse lähde torniprojektia virittelemään vaan täytyy olla valmiiksi sopiva. Lopulta tuli vastaan EZ Z4, joka vieläpä toimii Mediator-PCI-laajennuksen kanssa eikä ole tolkuttoman hintainen (83€) eikä ruma — lähinnä normaalin PC-kotelon näköinen. Sellainen tilaukseen ja reilun viikon päästä saapuikin jo. Vaihdossa sekosi muutama tunti, mutta nyt kaikki on melko lailla kondiksessa ja laitteisto tuntuu toimivan. Pienenä kauneusvirheenä Mediatoriin käy AT-virtalähde ja tornin mukana puolestaan tuli ATX. Onneksi vanhassa tornissa oli jo sopiva poweri, joka kohtuullisella modifioinnilla meni koteloon. ATX-virtaliittimelle saa adapterin, mutta en malttanut enää ruveta sellaista odottelemaan. Lopputuloksena sain Infinitiviin verrattuna jämäkän kotelon, jossa on lisäksi paremmin tilaa turbokortille ja lisälaitteille sekä parempi paneeli levyasemalle, jos ei nyt ihan täydellinen ole tuokaan.
August 26th, 2009
Eilen tuli postissa MSX:lle SD-kortinlukija. Hupaisana yksityiskohtana piirilevy oli koteloitu Casion Golf-pelin kuoriin. Lievästi eksoottinen laite ja toimintakin tuntuu olevan varsin omalaatuista paikka paikoin. Tärkein onnistuu kuitenkin eli se tiedostojen siirtely kortinlukijalla MSX:lle. Joitakin havaintoja tässä:
- Siirtonopeus on melkoinen oikeaan levariin verrattuna: isotkin ohjelmat latautuvat suunnilleen sekunnissa
- Kovin suurta muistikorttia ei kannata hankkia, sillä tilaa ei mitenkään voi tällä hetkellä käyttää 256 megan yli
- SD-kortille ei tule osiointia vaan “levyt” ovat heti kortin juuressa (Linuxissani /dev/sde). Aktiivisen levyn voi valita DISKMAN-ohjelmalla tai sitten buutissa painamalla STOP ja numpadilta halutun levyn numeroa. Numpadia vaan ei ole monessakaan MSX:ssä… Kortilta on siis kerralla näkyvissä MSX:lle vain yksi levyistä.
- Vakiona sekä Linux että OS X näkevät vain ensimmäisen levyn. En tiedä, saako niitä näkemäänkään muita ilman isoa säätämistä ja ohjelmointiurakkaa.
- Taaempi SD on sekä A- että C-asema ja toinen kortti ilmaantuu D-asemaksi. B:llä majailee Flash-muisti. Näin siis, jos levyt ovat FAT12-tyyppiä eli oletusta.
- Koneessa kiinni olevat fyysiset levarit näkyvät asemina E ja F
- Korttia ei voi normaalisti nypätä pois lennossa, tosin mukana tulee siihen apuohjelma XCHGMMC
- Laitteessa on MSX-DOS 2:a tukeva diskrom ja buuttaavaksi asentuu alustuksessa DOS 2, mutta ykkösen buuttaaminen onnistuu suoraan vaihtamalla tilalle msxdos.sys ja command.com
- Normaali MSX1 ei toimi DOS 2:n kanssa, joten hakemistoja ei voi käyttää. Suurempana ongelmana on se, että uuden SD-kortin asennusta varten pitäisi päästä buuttaamaan DOS 2 moduulin sisäisestä muistista. En tiedä, mihin Windows-työkalu pystyy, mutta saattaa olla, että kortti pitää alustaa MSX2:ssa tai ainakin saada jostain se ensimmäinen levyimage, jonka kortille kirjoittaa esim. Linuxissa.
- Tässä oma hätäinen imageni, jolla saa edes 11-megaisen “kovalevyn” MSX-DOS 1:llä varustettuna. Linuxissa roottina: cat msxdos1.img >/dev/sde (olettaen että kortti on sde ja että osiot on ensin poistettu).
- Hankkeelle ei tullut pahastikaan hintaa: moduuli postikuluineen Hollannista 50 euroa.
Päivitän tätä postausta sitä mukaa kun lisää selviää.
August 15th, 2009
Vuosien kaavailun jälkeen tarjoutui lopultakin sopiva tilaisuus ja romuläjä kasvoi vielä yhdellä tietokoneella. Suomessa asuva enkkutyyppi halusi eroon Acorn Risc PC 700:sta ja kun sopiva koti löytyi, niin laite siirtyi minulle. Kone on ollut aikanaan melkoinen tykki: StrongARM 200 MHz, 48 megaa muistia, SCSI-ohjain, CD-asema ja 800-megainen kiintolevy. Tilasin vielä eBaystä verkkokortin, jotta tiedostojen siirtely käy vähän helpommin. Käyttöjärjestelmänä toimii omintakeinen RISC OS 3.7, joka ladataan rom-piireiltä eikä suinkaan kovalevyltä. Ehdin jo porttailla muutaman demon, kuten asiaan kuuluu ja seuraavana säätöprojektina voisi olla vaikka NetBSD:n kokeilu, Linux kun ei näillä ilmeisesti kovin kummoisesti toimi.
August 2nd, 2009
Next Posts
Previous Posts
