Posts filed under 'mac'
Uuden PC:n myötä piti tehdä päätöksiä siitä, mitä näppäimistöä jatkossa käyttää. Vanhat tutut PS-liitäntäiset eivät enää suoraan koneeseen mene, ja toisaalta tekisi mieli säästää pöytätilaa. Mac Mini -projektiin hankittu Applen mininäppis on hyvän kokoinen, tuntumaltaan ok ja kun käytän töissä MacBook Pro:ta, niin näppäinasettelukin olisi sama. Vaan Ubuntuhan käyttäytyy kuin kyseessä olisi PC-näppäimistö, vaikka laittelisi asetuksista mitä. Parin tunnin virittelyn jälkeen sain ongelman korjattua tyydyttävälle tasolle (leiska ei ole mikään täydellinen, mutta hyvä alku edes). Eli näin:
- Gnomen näppäimistöasetuksista päälle Apple – Apple Aluminium keyboard (ISO)
- Lataa tästä xmodmapille tekemäni näppäinkartta ja tallenna se kotihakemistoon nimelle .Xmodmap
- Kun Gnome seuraavan kerran käynnistyy, se kysyy, ladataanko modmappi. Valitse .Xmodmap ja lisää se ladattaviin.
Tämän jälkeen useimpien erikoismerkkien pitäisi tulla normaalisti alttien kanssa, ja omput toimivat puolestaan alt-nappien korvikkeina, kuten loogisempaa onkin.
September 12th, 2010
MacBook Pro:ssani on toimiva kelpo SuperDrive, mutta aluekoodia voi vaihtaa tunnetusti vain rajallisen määrän kertoja. Laskurin saa nollattua vippaskonstein, mutta se on asemakohtaista ja muutenkin pykälän pelottavaa. Sain nyt lahjaksi pinkan “väärän” koodin DVD-levyjä, joita saattaisin katsella silloin tällöin. Ensimmäisenä ratkaisuna laitoin Mac Minin optisen aseman eri aluekoodille, joten voin katsella eri leffat eri koneilla. Jos haluaisin tehdä videotiedoston DVD:stä, niin PPC-Mini on kuitenkin tuskallisen hidas ja levytilakin vähissä. Onneksi MacBook Airin myötä käyttikseen ilmestyi optisen aseman jako, joka löytyy ihan normaalisti järjestelmäasetuksista. Vielä jää ongelmaksi se, miten saa jaetun aseman näkymään toisella koneella — vain Airin mukana ominaisuus ilmeisesti tulee vakiona. Ratkaisu löytyi täältä: komentoriville seuraavat rimpsut ja sitten buutti, jonka jälkeen Finderin ikkunassa näkyvät samassa verkossa olevat jaetut asemat:
defaults write com.apple.NetworkBrowser EnableODiskBrowsing -bool true
defaults write com.apple.NetworkBrowser ODSSupported -bool true
DVD-toisto ei tuntunut onnistuvan verkon yli valitettavasti, riippuen ehkä eri aluekoodista.
July 21st, 2010
Kohtuullisen pienellä virittelyllä on mahdollista käyttää VirtualBoxissa yhtaikaa kahta käyttöjärjestelmää siten, että molemmilla on oma näppäimistö ja hiiri. Että tästä olisi mitään iloa, täytyy tietysti olla kaksi ulostuloa näyttökortissa tai läppäri, josta saa kuvaa myös ulkoiselle näytölle. Näin homma käyp:
- Asenna VirtualBoxiin käyttis normaalisti. Itselläni oli isäntänä OS X ja vieraina Windows XP ja Linux.
- Asenna vieraalle VirtualBoxin lisäajurit. Linuxissa tämä vaatii, että virtuaalikoneessa on gcc ja käytössä olevaa kerneliä vastaavat headerit asennettuina.
- Laita erillinen näppäimistö ja hiiri koneeseen kiinni ja lisää ne virtuaalikoneen portteihin VBoxin asetuksista. Näin isäntä ei kajoa niihin. Jos ei jostain syystä muuten toimi, niin ne voi tökätä kiinni virtuaalikoneen käynnistyttyäkin.
- Näppäimistö tunnistui ja toimi sekä XP:ssä että Linuxissa suorilta ja painallukset menivät ainoastaan virtuaalikoneeseen kuten pitikin.
- Hiiri & XP: kun VBox on kaapannut hiiren, paina host-i (OS X:ssä host on oletuksena vasen omppu), host-i uudestaan, vie pääkoneen hiiri pois virtuaalikoneen näytöltä ja paina uudestaan host-i, host-i.
- Hiiri & Linux: VBoxin hiiriajuri on sitkeää laatua ja latautuu, vaikka X:n asetuksissa muuta pyytäisi. Samalla se peittää usb-hiiren. Nimesin uusiksi symlinkin /usr/lib/xorg/modules/input/vboxmouse_drv.so ja niinpä moduuli ei enää lataudu, vaan käyttöön tulee erillinen usb-hiiri. Hiiren voi joutua heittämään lennossa kiinni, tai se menee isäntäsysteemille.
Joiltakin kummallisuuksilta ei voi välttyä: ulkoisessa näytössä käynnistetty Linux tuntui soittavan äänet puolella taajuudella toisinaan (täällä ehkä purkkaratkaisu). Ulkoisessa näytössä on niin iso tarkkuus, että Linuxissa VBox ei suostunut sitä käyttämään ennen tämän ohjeen mukaista säätöä.
April 12th, 2010
Viimeiset pari iltaa ovat kuluneet PPC:n äärellä. Englannista saapui G4 Mac Mini (tietysti brittien mohlopistokkeella varustettuna, mutta onneksi oli adapteri). Kone on mukavan pieni ja hiljainen, vaikkei nyt enää millään mittapuulla ajanmukainen. Jokunen sekalainen havainto OS X:n ja Debianin asentelusta:
- Uusi pieni Mac-näppis ei toimi täysin 10.4:n kanssa eikä kyllä Linuxissakaan. Asensin näppispäivitys 1.2:n, mutta ei sekään mitään korjannut.
- Tiger pyörii kohtuullisen mukavasti, mitä nyt välillä iskee vanha kunnon rantapallo. Debian on puolestaan yllättävänkin nopea ainakin paikoitellen.
- Java ja Flash toimivat OS X:n puolella luotettavasti, mutta varsin hitaasti. Debian Stablessa on liian vanha Gnashin versio Youtubelle ja Java-plugarikaan ei pystynyt pyörittämään Processing-yritelmiäni.
- Debian tunnisti laitteiston kaikin puolin moitteettomasti. DVD-asema, näyön natiivitarkkuus, 3D-kiihdytys ja äänet toimivat kaikki suorilta. Äänien kanssa piti vain käydä säätämässä ulostulot päälle ääniasetuksista. Todella helppoa verrattuna aiempiin kokemuksiini PPC-Linuxin äärellä 🙂
- Molemmat järjestelmät näyttävät laadukasta DVD-rippausta VLC:llä koko ruudulla nykimättä (viimeisin Tigerissä toimiva versio on muuten 0.9.6). DVD-toisto onnistui tietysti OS X:ssä, mutta Linuxissa VLC ei tuntunut halukkaalta yhteistyöhön. Mplayer sentään toimi komentoriviltä (mplayer dvd://), kun asensi ensin libdvdcss2:n täältä.
- Osiointi on helppo sössiä Debianin työkalulla, joten kannattaa lukea ohjeita ja noudattaa tiettyä varovaisuutta. Jouduin asentamaan molemmat järjestelmät uusiksi tehtyäni “jotain” väärin.
- DVI-liitin ei tunnu toimivan kunnolla, ainakaan näyttöni 1680×1050-reson kanssa. Ruudulle tulee sotkua ja kuva räpsyy välillä mustaksi.
Tiger on näistä kahdesta vaihtoehdosta tähän koneeseen vielä pykälän parempi, vaikka hyvin pian sen tuki lakkaakin. Seuraava Safari ja Firefox vaativat 10.5:n ja VLC:stä jouduin jo nyt tonkimaan vanhaa versiota. Puolen gigan muistilla ei ole mitään järkeä ruveta yrittelemään Leopardia, eikä konetta edes voi laajentaa kuin yhteen gigatavuun asti. Seuraavaksi laittelen vielä MorphOSin, siitä myöhemmin lisää.
February 20th, 2010
Vuonna 2003 4k-introon kyhäilemäni softasyntikka Syna ei näytä vieläkään pääsevän haudan lepoon 🙂 Antti teki sille nyt live-käyttöön tarkoitetun käyttöliittymän nimeltä 4096 Live. Sivulta saa versioita eri alustoille ja myös sorsat, jos haluaa kääntää jollekin muulle SDL:ää tukevalle järjestelmälle.
January 25th, 2010
Piti asentaa Snow Leopard -koneeseen Huawein E169-nettitikku DNA:n liittymällä, mutta sepäs ei mennytkään ihan tuosta vaan. Mukana tuleva ajuri kaatuu heti SL:ssa, Huaweilta ei tunnu löytyvän mitään tolkullista ja kokeilemani Vodafonen paketti tunnisti laitteen, mutta nikotteli siitä, ettei kyseessä ole oikean firman sim-kortti. Kohtuullisella googletuksella löytyi harrastajan kirjoittelemat ohjeet vastaaville tikuille englanniksi ja sitten homma lähtikin rullaamaan. Ohjeiden noudattamisen lisäksi piti käsin asentaa modeemin soittonumeroksi *99# (DNA ei tunnu tarvitsevan yhteysnimeä).
December 22nd, 2009
Hyödyllisemmän tekemisen sijasta virittelin tänään eMacin Mac-on-Linuxiin Mac OS 9:n. Siinä missä OS X jotenkin toimi, ainakin sinne päin ja hieman hitaasti, niin vanhempi käyttisversio on puolestaan lähes 100% aito kokemus. Kaikki lähti toimimaan helposti, mitä nyt piti vaihtaa paikasta /usr/share/mol/config/molrc.post openbios muotoon of. Olin jo aiemmin tehnyt grafiikkatilat OS X:ää varten ja samat toimivat tuossakin heti. 16-bittisen grafiikkatilan bitit ovat jotenkin väärin, mutta miljoonilla väreillä — joita muutenkin tulisi käytettyä — en huomannut mitään ongelmia. Viimeinen kompastuskivi oli äänien puuttuminen, mutta MOLAudion asentamalla ja ulostulon valitsemalla sekin ratkesi. Ctrl-alt-F7/F8 vaihtaa näppärästi Linuxin ja OS 9:n välillä.
Kokonaan toinen kysymys onkin, tekeekö käyttiksellä enää mitään edes lelumielessä. Puutelistalla ovat mm. aito moniajo, muistinsuojaus ja komentorivi. Jotkin vanhat ohjelmat kuten Photoshop tai Freehand saattaisivat olla vielä käyttökelpoisia, mutta esim. www-selaimet ovat jo ikävästi ammoisia versioita. Tuorein löytämäni oli iCab, joka on kuitenkin shareware eikä muutenkaan ihan kaikessa pärjää tuoreille selaimille. Sillä kuitenkin sain luvan pärjäillä. Paljon huonompi kokemus olikin sitten C/C++-kehitysympäristö Macintosh Programmer’s Workshop (MPW), jolla yrittelin epäonnistuneesti kääntää edes yksinkertaista SDL-testiohjelmaa. Linkkaus ei tunnu menevän millään läpi ja koko ympäristö on logiikaltaan varsin häiriintynyt; sieltä terminaalin ja graafisen käyttöliittymän välimaastosta, molempien huonoja puolia keräillen. Esim. make-komento ei suinkaan käännä mitään, vaan pelkästään tulostaa komennot ruudulle. Käskyn antamiseksi ei riitä enter, vaan tarvitaan omppu-enter jne. jne. Tuosta on aikanaan pyydetty jopa ihan rahaa, nykyään MPW:n voi ladata ilmaiseksi.
edit: nyt meni kyllä lopullisesti käämit tuon MPW:n kanssa. Kun rupesin saamaan Makefilet kuntoon, niin seuraavaksi tuli näpeille kääntäjän rajoitusten suunnasta. Merkkijonon maksimikoko on 16 kilotavua ja vaikka annoin ohjelmalle gigan muistia käyttöön se ei pystynyt kääntämään edes nuhaista seitsemän megan C-tiedostoa.
April 3rd, 2009
Halusin ajella tässä alumiini-Macbookissakin Linuxia sekalaisten ohjelmien takia ja myös ihan silkasta mielenkiinnosta. Ensimmäinen yritelmä oli USB-muistitikulle ja kaikki näyttikin menevän hienosti — joskin todella hitaasti — siihen saakka, kunnes piti buutata. rEFit ei siihen suostunut, joten Linuxille oli etsittävä tilaa muutenkin täydeltä kovalevyltäni. Boot Campin apuohjelmalla voi tehdä osioinnin kätevästi lennossa …paitsi jos levy on täysi ja fragmentoitunut kuten omani. OS X:n mukana ei tule mitään defragmentoijaa, joten lopulta ostin verkosta iDefragin, joka tunteja jurnutettuaan sai levyn loppupään tyhjennettyä asianmukaisesti, jonka jälkeen osiontikin jo onnistui ja Debian testing lähti asentumaan näiden ohjeiden mukaisesti.
- Monissa ohjeissa viitataan rEFItiin, mutta jos koneessa on vain OS X ja Linux, niin ei sitä mihinkään tarvita. Alt pohjassa buuttaamalla pääsee normaaliin käyttiksenvalintaan ja Windows-vaihtoehto käynnistää Linuxin LILOn avulla.
- Ohjeiden mukaan pitäisi laittaa AMD64-kerneli käyttöön, mutta kone ei edes buutannut sillä loppuun asti, joten sen autuus jäi kokematta.
- Verkkis ja muutkin peruslaitteet tunnistuivat hyvin asennuksessa — langattoman verkon kanssa en ruvennut edes yrittelemään toistaiseksi. Ohjeiden mukaan sen pitäisi onnistua, mutta nyt ei ollut juurikaan tarvetta.
- Alumiini-Macbookeissa on Nvidian 9400M-piiri, jota firman uudet binääriajurit tukevat oikein komeasti. OpenGL toimi ja 2D-kiihdytys samoin. GL oli jopa aavistuksen verran nopeampi kuin OS X:n puolella.
- Ääniä en saanut millään valtakunnan konstilla toimimaan ALSAn ajureilla. Paras netistä löytynyt yritelmä sai aikaan rutisevaa ja pätkivää ääntä; muilla vaihtoehdoilla syntyi lähinnä syvää hiljaisuutta. Kerneliversiolla lienee asian kanssa tekemistä ja kaiken kaikkiaan ihan sillä, että rauta on vielä hiukan liian tuoretta.
- Halvalla usb-äänikalikalla äänet toimivat, tosin tuuttasivat korvaan tolkuttoman kovalla. ALSAn Softvol auttoi tähän ongelmaan.
- Suomalainen Macbook-näppäimistö löytyi suoraan Gnomen säätöpaneelista. Ihan täysin valmis näppäinkartta ei toiminut (haluamallani tavalla), joten laitoin vielä lisäasetuksina vasemman altin ja “Windows-näppäimen” vaihdon ja Gnome-sessioon xmodmapilla vasempaan alttiin ISO_Level3_Shiftin, jolloin erikoismerkit saa Mäkkityylisesti ja omppu toimii alttina. Muistaakseni näin: xmodmap -e “keycode 64 = ISO_Level3_Shift”. Pienempi ja suurempi kuin -napit eivät toimineet nekään suoraan, joten: xmodmap -e “keycode 49 = less greater”
- Linux ei osaa toistaiseksi kirjoittaa HFS-osioille, jos niissä on journalointi päällä. Eli joko journal pois tai sitten ro-mounttaus Linuxin puolelta.
- Debian testingin mukana tuleva pommed on hieman rikki, sillä se vaatii uudemman version libpci:stä kuin mitä käyttis tarjoaa. Pommedin avulla voi kontrolloida mm. taustavaloa, hiiripädiä ja ylärivin erikoisnäppäinten toimintaa. Eject toimi ilman pommediakin suoraan.
- Edistyneempien läppäriominaisuuksien kuten Bluetoothin, sleepin, hibernaten tai virransäästöjen kanssa en ruvennut pelaamaan. Kone toimi normaalisti akulla ja näytti latauksen yläpalkissa automaattisesti asennuksen jälkeen.
- Nopea on.
March 29th, 2009
Emulointia on tullut nyt kokeiltua jo monella saralla ja tänään tuli yksi sulka hattuun lisää: asensin lopultakin Mac-on-Linuxin eMaciin. Asennus meni yllättävän helposti ja MOL buuttasi omatoimisesti toisella osiolla olleen 10.4:n. eMacin 3D-kiihdytys on rikki, joten käyttöliittymä oli itse asiassa nopeampi Linuxin alta ajettuna. Pienen testailun perusteella kaikki toimi hyvin, lukuun ottamatta joitakin erikoisnäppäimiä kuten äänensäätö ja eject. iTunes soitti musiikkia pätkimättä ja ohjelmat lähtivät käyntiin normaalisti. Näytön kuva oli jotenkin sininen, mutta sen voi ilmeisesti säätää normaaliksi kalibroimalla OS X:n puolella. Video-overlay ei toiminut (en tiedä mistä kiikasti) ja 3D:lle ei ole lainkaan tukea, joten ihan mahdottomiin suorituksiin MOL ei veny. Suurin hyöty emulaattorista lieneekin eksoottisen PPC-raudan kuten Pegasoksen, AmigaOnen tai mahdollisesti IBM POWERin omistajille, jotka saavat käyttöönsä PPC-Macin ohjelmavalikoiman lähes natiiveilla nopeuksilla.
March 8th, 2009
Takavuosien valjujen kokemusten jälkeen en odottanut paljon, kun ryhdyin taas leikkimään Amiga-emulaattorien kanssa. Yllätyin kuitenkin positiivisesti laitettuani Richard Drummondin ylläpitämän E-UAE:n sekä MacBookiini OS X:n alle että eMacin PPC-Linuxiin. E-UAE on pitkään maatuneen UAE-projektin multiplattis työnjatkaja, johon on tuotu palasia aktiivisemmin kehittyneestä WinUAE:sta. Kukin saa toki tehdä avoimilla ohjelmilla mitä lystää, mutta tuo WinUAE-forkki ei pahemmin tuntunut hyödyttävän alkuperäistä projektia, vaan keskittyi ainoastaan yhteen alustaan. Tämänkertainen kokeiluni oli peräti osapuilleen laillinen, sillä omistan ihan aidotkin A500:n ja A1200:n käyttöjärjestelmineen 🙂
E-UAE:n asetustiedosto on hivenen kryptinen käsin puukotettavaksi, joten onneksi Linux-puolella siihen on kohtuullisen kattava graafinen käyttöliittymä valmiina ja Mäkillä puolestaan voi asentaa kätevän Hi-Toron, joka toimittaa samaa virkaa. Näistä kahdesta Hi-Toro on asteen laajempi ja sen ohjeissa oli selitetty hyvin kaikki säädöt. Käyttöliittymien avulla voi valita perusjutut kuten emuloitavan prosessorin, piirisarjan (OCS/ECS/AGA), muistimäärät, äänenlaadun ja levyasemat. Netistä löytyy ihan laillisestikin kaikenlaisia pelejä, itse käytin A500-testipenkkinä täältä löytynyttä BC Kidiä.
Intel-alustoilla E-UAE:ssa on peräti JIT-kääntäjä, joka tekee 68k-konekielen ajamisesta rivakkaa. Hitaalta se silti tuntui, mutta syynä oli ilmeisesti virransäästöön liittyvä Intel TSC, jonka poistamalla vauhti koheni reilusti. PPC-puolella JITiä ei ole, mutta A500 jaksoi pyöriä sittenkin aivan täysin ainakin BC Kidin perusteella. Jopa A1200 toimi joten kuten, tosin tässä Intel-koneessa sitten selvästi nopeammin.
Peruspiirisarjoista irtoaa vaisuja tarkkuuksia ja planaaritilat ovat väkisinkin tahmeita Workbenchissä. Joku oli tätäkin ajatellut ja tehnyt Picasso96:een tuen UAE:lle. UAE:n asetuksista tarvii laittaa lähinnä 32-bittinen osoitteisto päälle, RTG fullscreen ja lisää grafiikkamuistia eikä juuri muuta. Vielä kun päivittää rtg.libraryn WinUAE:n mukana tulevaan versioon, niin saakin jo natiivit tarkkuudet käyttöön. Hiiren hyppimiseen auttaa niin ikään WinUAE:n mukana tuleva apuohjelma p96refresh, jolla saa nopean ja tasaisen päivityksen. Linuxin puolella näppäimistö toimi suoraan riittävästi, mutta Hi-Torossa vaadittiin raw key mapping päälle. Lopulta kasassa oli tehokas virtuaalinen AGA-Amiga kovalevyllä, 40 megan muistilla ja läppärin aidolla 1280×800-tarkkuudella höystettynä.
February 25th, 2009
Next Posts
Previous Posts