Takaisin nepan äärelle
September 9th, 2011
Viime aikojen retrotouhuilun luontevana jatkeena oli luonnollisesti “Commondoren” eli Commodore 64:n äärellä paluu. Itselläni ei sellaista ollut ennen 90-luvun alkua, jolloin kaverini myi minulle pelikäytössä olleen vanhan 64C:nsä. Samainen kuuslankku on edelleen tallessa ja kauniissa kuosissa – ihmesieni on totisesti nimensä veroinen vanhoja koneenraatoja putsatessa. Kavereilla kuusnepoja oli monellakin, ensinnä kasettiasemalla ja myöhemmin joillakin jopa levyasemalla varustettuna. Jos aidolla laitteella aikoo nykyään mitään tehdä, niin 1541 Ultimate on ainoa järkevä hankinta.
Mitä enemmän nepuliin tutustuu, sitä enemmän täytyy kunnioittaa sen alkuperäisiä suunnittelijoita. 6510:stä en edelleenkään perusta, mutta SID ja VIC ovat aikalaisiaan päätään pidempiä. Itse tunnen 8-bittisistä parhaiten MSX:n, joka jää vertailussa lähes joka saralla jälkeen. VIC:n skrollaukset, moninaiset grafiikkatilat, joustavuus ja hyvä värivalikoima ovat omaa luokkaansa, samoin kuin SID:n filtterit ja dynamiikka.
Toistaiseksi olen tehnyt vasta ensimmäisen kuvani, mikä sekin vaati jo laitteiston ja työkalujen kohtuullista tuntemista. Lowres on palikkainen, mikä ei toisaalta ole pahakaan juttu, kun käsin vääntämistä tulee vastaavasti vähemmän. FLI-moodi (lukemattomien muiden ohella) helpottaa värirajoituksia, joten kohtuullisen mukavaahan tuolle oli tehdä. Koodaamaan en ole vielä tosissaan ryhtynyt, etenkin kun laitetta on revitty niin äärimmilleen jo 25 vuotta muiden toimesta.
1 Comment Add your own
1.
yzi | September 12th, 2011 at 9:22 pm
SIDissä ei ehkä muusikon kannalta ensisijainen parannus ole filtteri, vaikka se hieno asia onkin. Tärkeintä PSG:hen verrattuna on SIDin monipuoliset ja musikaaliset aaltomuodot (kolmio, saha, kantti/pulssi ja kohina), kanavakohtainen ADSR-verhokäyrä (eli envelope) ja 16 bitin resoluutiolla säädettävä äänen korkeus. Jo tämä sinänsä riittäisi nostamaan SIDin aivan eri musikaliselle tasolle, mutta siihen päälle tulee vielä ikään kuin luksusluokan lisäherkkuna se monipuolinen filtteri. Niin ja rengasmodulaatio ja oskillaattorien synkronointi… Ja pulssin leveys on säädettävä! Ja aaltomuotoja voi yhdistellä… ja… Puhutaan siis täysin eri luokan laitteesta kuin PSG.
Jos PSG:stä yrittää välttämättä löytää jotain positiivista sanottavaa, niin siinä voi jokaiselle kanavalle asettaa erikseen voimakkuuden, mutta SIDin ADSR-käyrä haluaa aina attack-vaiheessa nousta maksimiamplitudiin (jos ei “nosta kosketinta ylös” sitä ennen). Ja kohinageneraattori on tavallaan neljäs itsenäinen kanava, jota voi annostella kanttiaallon lisämausteeksi, kun taas SIDin yksittäinen kanava ei pysty tuottamaan soivaa ääntä ja kohinaa samaan aikaan.
Kommentin kirjoitus
You must be logged in to post a comment.
RSS feed for comments on this post.