.Markku Reunanen.

Hyvää syntymäpäivää sinulle, Linux

August 21st, 2011

Ensi viikon torstaina tulee ainakin jonkun laskutavan mukaan 20 vuotta Linuxin syntymästä. Käyttökohteet ja tavoitteet ovat vuosien varrella muuttuneet, samoin kuin markkinatilanne sekä itsensä Torvaldsin rooli. Linux-liike pyrki pitkään tekemään työpöytäkäyttöjärjestelmää – vaihtoehtona Windowsille ja MS-DOSille – mutta sittemmin fokus on monimuotoistunut. Tokihan meillä on varsin käyttökelpoiset Gnome ja KDE, mutta suuri maailmanvalloitus ei tapahtunut sittenkään työpöydän kautta. Sen sijaan palvelimissa, laskentaklustereissa, sulautetuissa järjestelmissä ja Androidin myötä etenkin kännyköissä Linuxista on tullut arkipäivää sekä iso bisnes. Mac OS X ja iOS ovat sydämeltään Unixeja nekin, joten vuoden 1969 perintö taitaa elää vahvempana kuin koskaan.

Oma tieni ristesi Linuxin kanssa 1995 paikkeilla, kun näin Yzin 486:ssa olevan Slackwaren. Seuraavana vuonna asentelin samoilta Walnut Creekin levyiltä Slackin omaankin koneeseeni. Mitään en Unixista tiennyt, nettiä en vielä käyttänyt, eikä tuon aikainen Linuxkaan ollut vielä järin helppokäyttöinen, joten näin jälkikäteen täytyy oikein ihmetellä,  miten pelkkiä manuaalisivuja ja howto-tekstejä selailemalla olen saanut toimimaan niin X:n, verkon kuin äänetkin. Varsinainen kimmoke Linuxin käyttöön tuli vasta siinä vaiheessa, kun opiskelukämppään tuli nopea verkkoyhteys, enkä halunnut leikkiä sen enempää Windows 3.11:n kuin 95:nkään kanssa. Slackware vaihtui parin vuoden päästä tuolloiseen markkinajohtajaan Red Hatiin, jonka käyttöä opetin lopulta Hyvinkään-Riihimäen aikuiskoulutuskeskuksessakin 90-luvun lopulla. 2000-luvulla siirryin Debianiin, jonka äärellä vierähti lähes kymmenen vuotta, kunnes 2010 hankittu uusi PC ei enää suostunutkaan yhteistyöhön asennusohjelman kanssa. Sittemmin olen mennyt Ubuntulla, joka toisaalta ei sisällä ihan kaikkia paketteja, mutta ei myöskään räjähdä käsiin (unstable) tai lägää vuosikausia perässä (stable).

Vanhat KDE:t ja Gnomet olivat sikäli kurjia esityksiä (eikä niitä edes ollut 90-luvun puolivälissä), että käytin yli kymmenen vuotta itse mukavaksi konffattua fvwm:ää. Ubuntun myötä lähdin lopulta Gnome-leiriin, kun askeesi alkoi mennä jo liialliseksi. Työpöytäpeeseen lisäksi Linux on palvellut alusta asti kamelilla mm. www-käytössä. Viime aikoina olen laitellut kokeilumielessä PPC-Ubuntua omppukoneisiin. Kännykkänikin (N900) on samaa perhettä, joten Linux on monenlaisessa käytössä päivittäin.

Mitä tuokaan tulevaisuus tullessaan? Omaan käyttööni pöytäpeesee+Mäkkiläppäri on mainio yhdistelmä: Linux ei ole edelleenkään hirveän hyvää kaveria läppärien kanssa, mutta toisaalta PC-rauta on halpaa kuin makkara, joten tehokoneen saa kasaan edullisesti. Lisäksi Linux on Mäkkiä sopivampi virittely- ja koodiprojekteihin. Näin ollen jatkanen tällä yhdistelmällä maailman tappiin, jollei jotain parempaa ilmene. Suuremmassa skaalassa näyttää siltä, että Androidin voittokulku puhelimissa jatkuu vielä jonkin aikaa ja samalla Linuxia Androidin tai Meegon muodossa ilmaantuu yhä useampiin pikkulaitteisiin. Serveripuolella ei tapahtune mullistuksia: asetelmat ovat luutuneet nykyiseen muotoonsa, eikä vanhan koulun Unixeilta ole enää sanottavasti uutta elintilaa raivattavissa. Miniläppäribuumi on jo hiipumaan päin – ja laitevalmistajien möhlinnän takia Linuxin markkinaosuus saatiin niissä jo moneen kertaan tärvättyäkin – joten kasvua voi odottaa lähinnä Android-tableteista, kunhan nyt valmistajat saisivat settinsä lopultakin kasaan. iPadia vastaan ei pärjätä puolijauhoisilla konsepteilla ja ylihinnoittelulla, kuten on jo nähty.

Filed under: linux