.Markku Reunanen.

DS9 nähty

January 24th, 2025

TNG:n jälkeen luonteva jatko oli ottaa Netflixistä työn alle Star Trek: Deep Space Nine, josta ei itselläni ollut minkään sortin aiempaa kokemusta. Vauhti oli kova, kun lähes joka ilta katsottiin suunnilleen kaksi jaksoa, mutta onhan sisältöäkin toki seitsemän kauden eli 176 jakson verran. Joulua ennen aloitettiin ja nyt tuli valmista – seuraavaksi pitää harkita, yritetäänkö Voyageria tai Enterpriseä. Ensin kuitenkin pidetään pikku tauko ja katsotaan jonoon kertyneitä leffoja (sekä jälleen kerran Ylpeys ja ennakkoluulo).

Siinä missä TOS ja TNG perustuivat pitkin universumia planeetalta toiselle rälläämiseen, DS9 sijoittuu enimmäkseen samannimiselle avaruusasemalle, jonka cardassialaiset (ne pirun cardassialaiset) jättivät jälkeensä lähiplaneetta Bajorin miehityksen jälkeen. Vieressä sijaitseva gamma-sektoriin johtava madonreikä asettaa DS9:n tapahtumien keskipisteeseen, eikä aina hyvässä mielessä. Aivan alussa mesta on lähinnä romulaani (sic), vaan ehjääntyyhän se siitä pian. Ainakin enimmäkseen, sillä TNG:stäkin tuttu irkkumme O’Brien saa rempata milloin mitäkin hajoavaa nurkkaa vuodesta toiseen. Edeltäjän suuntaan ei muuten alituiseen kumarrella, sillä ainoa pysyvämpi vanhan koulun hahmo O’Brienin lisäksi on keskivaiheilla geimeihin palaava Worf. TOS-ajoilta pyörähtää näyttäytymässä itse Spock, ja isona tribuuttina kokonainen yksi jakso sijoittuu vanhalle Enterpriselle.

Hahmot ovat tietysti kaiken a ja o, eikä niissä ole valittamista. Seitsemän kauden aikana lähes kaikkia ehditään syventää monin tavoin – jokaisella heistä on tietysti valoisa sekä pimeä puolensa. Ydinjoukkoon voinee laskea vähintään kapteeni Siskon poikineen, ferengit Quarkin, Romin ja Nogin, majuri/eversti Kiran, tohtori Bashirin, Daxin isännät Jadzian sekä Ezrin, muodonmuuttaja Odon, Worfin ja O’Brienin. Lähipiiristä löytyy vielä lisääkin keskeistä sakkia, joten hahmokaarti on mittava. Vakiopahiksia edustavat Cardassian murheenkryyni Gul Dukat kätyreineen, murhanhimoiset Jem’Hadarit, ketkut vortat sekä pahan Dominion muodonmuuttajat.

Jaksoja on niin paljon, että tässä postauksessa on hieman vaikea sanoa niistä mitään yleispätevää. Suuria, lähes koko sarjan läpi jatkuvia kehityskulkuja ovat Bajorin ja Cardassian vanha viha, sota Dominiota vastaan, madonreiän mystisten alienien/jumalien/profeettojen kanssa puuhailu ja tietysti eri hahmojen kasvutarinat. Aika- ja ulottuvuusmatkustuksella sekä holosviiteillä saadaan tyypit tuttuun tapaan kätevästi uuteen ympäristöön, mutta onneksi nämä irtiotot eivät kroonistu samalla tavalla kuin TNG:ssä hieman tuppasi käymään.

Vertailua TNG:hen on muutenkin vaikea välttää, kun molemmat sarjat tuli katsottua peräkanaa. DS9 on selvästi vakavampi ja “aikuisempi”, esimerkiksi ihmissuhteiden ja väkivallan käsittelyn suhteen. Juonikuviot ovat myös pidempiä, siinä missä TNG:ssä jaksot olivat usein varsin itsenäisiä ja käsittelivät jotain yleisinhimillistä teemaa, aika lailla TOS:n tapaan. Olihan romantiikkaa toki ennenkin, mutta Deepparissa on välillä rehellisen saippuaoopperamaisia piirteitä (mikä ei toki itseäni haitannut). Loppuhuipennus jäi valitettavan hätäiseksi yhden pitkän jakson pikakelaukseksi, mikä pisti miettimään, tuliko sarjan lopetus yllätyksenä ja langanpäät oli pakko solmia äkkiä yhteen. “TNG vai DS9?” tuntuu olevan fanien keskuudessa edelleen suosittu keskustelunaihe, ja itse näistä kallistun jälkimmäiseen.

Filed under: leffat