.Markku Reunanen.

Just a Minit

November 13th, 2023

Kerta kiellon päälle ja vielä yksi seikkailu työn alle. Olin Minitiä jo taannoin kahteenkin kertaan yrittänyt aloittaa, kun sitä jossain niin kehuttiin, mutta aina iski sama hämmennys ja turhautuminen päälle: aika loppuu, mihin pitäisi mennä, tuostakaan ei pääse, äsh. Steamissakin pelin omistan, mutta siellä on (edelleen kyseenalaisesti kympillä myynnissä) risa versio, joka ei edes käynnisty. Ongelma ei liity ilmeisesti edes Linuxiin tai Protoniin, vaan linjoilta kadonneeseen serveriin tai jotain sinne päin. Itch.io:n megabundlesta tullut natiivi Linux-versio vaatii jonkun edesmenneen kirjaston, joten helpoiten peli lähti käyntiin Lutriksen kautta ajettuna vanhana Windows-versiona. Onneksi nykyään on näitä vaihtoehtoja!

Teknisten kompurointien selvittyä oli aika siirtyä pelillisten kompurointien pariin. Lähtökohtaisesti Minit on vanhan koulun Zelda-klooni – mustavalkoiset palikkagraffat voisi hyvin kuvitella näkevänsä vaikkapa Game Boyn ruudulla. Laitteistovaatimukset ovat niin ikään retrot, vaikkei peli sen kauempaa olekaan kuin vuodelta 2018. Käytännössä mikä hyvänsä tämän päivän tietokone jaksaa Minitiä pyörittää ilman sen suurempia ponnistuksia. Musapuolella nähdään oikein kotimaista väriä, sillä retroteemaan sopivat luritukset ovat Jukio Kallion käsialaa.

Päähahmo, jolla ei ilmeisesti ole nimeä, on töröhuulinen pallo, joka voi kantaa kerralla yhtä esinettä. Tai kyllähän niitä mukana raahataan itse asiassa useampaakin, jotta saadaan lisäkykyjä, mutta yhden esineen voi itse valita. Useimmiten edetään miekan kanssa, kun tarvii leikata tieltä risuja tai niitata pahiksia, mutta välillä kastelukannu tai kamera on oikea valinta. Voi hyvin olla, että mahdollista roinaa on vielä enemmän jossain, mutta nämä löysin toistaiseksi itse. Kuten pelin nimi antaa ymmärtää, käytössä on kerralla ainoastaan minuutti, minkä jälkeen pallero deppaa ja aloittaa viimeisimmästä kodista. Usein on siis kova kiire ja vaihdettava kotipaikka pitää valita sen mukaan, missä on kulloinkin tarkoitus seikkailla.

Alun potentiaalisen turhautumisen jälkeen Minit alkaa nopeasti aueta ja päämäärättömältä tuntuva haahuilu saa tarkoitusta. Uusia alueita aukeaa uusien kykyjen myötä ja suuri tarina johtaa tiettyyn suuntaan. Välillä vastaan tulee isompia vastuksia, jotka eivät onneksi ole järin vaikeita. Rahalla saa ja lenkkareilla pääsee – kenkäkaupasta saa ostettua lisävauhtia seitsemällä kolikolla, mutta niiden kasaan kaapiminen on yllättävän suuren vaivan takana. Loppuratkaisua en tässä rupea toki spoilaamaan, vaan totean sen tulevan vastaan aika nopeastikin, vielä kun nurkkia on paljon näkemättä. Päätarinan läpäisemiseen ei mennyt arviolta kuin kolmisen tuntia. Pitää vielä palata Minitin äärelle uudestaan ja koluta maisemia hieman lisää, koska löydettävää jäi selvästi vielä. Eipä tätä turhaan kehuttu.

Filed under: linux,pelit