.Markku Reunanen.

DLP-enkelipallot

January 13th, 2023

Taloudessa on ollut reilun kymmenen vuoden aikana jo muutama DLP-tykki, joten tekniikka on tullut tutuksi paitsi käyttäjän, myös korjaajan näkökulmasta, kun tykinraatoja on tullut auottua putsaamisen tai fiksailun nojalla. Käyttötuntien myötä kulahtava lamppu on melkein minkä tahansa tykin peruskauraa, mutta oma käyttö on ollut maltillista, joten moiseen (helppoon) operaatioon en ole vielä joutunut. Lisäksi on varsin kyseenalaista, kannattaako vanhaa projarinrähjää ruveta tekohengittämään parinsadan euron lampulla, niin ekologista kuin se olisikin.

Käytännössä vastaan tulleita ongelmia ovat olleet DMD-piirin asteittainen rappeutuminen sekä väripyörän rikkoutuminen. Piirin leviäminen ilmenee kirkkaina valkoisina pikseleinä, joiden määrä hiljalleen kasvaa, ja kuvasta tulee puristin silmään katselukelvoton. Optomani oli vielä sen verran uusi tämän tapahtuessa, että vaihdoin tsipin ja nyt, kymmenen vuoden jälkeen, tykki on edelleen ajossa. Hintaa pikku varaosalle tulee noin satasen verran eBayltä hankittuna. Samaisesta Optomasta irtosi myös väripyörästä yksi sektori, joka lensi paukkuen pitkin tykin sisuksia. Tehtaan liimaukset ovat sivumennen sanoen aika surkeita. Lasinpala on ollut pikaliimalla kiinni sekin jo kymmenisen vuotta, joten tykkiä ei kannata oitis heivata serriin moisen vastoinkäymisen jälkeen.

Kolmas ja pitkään ratkaisematon ongelma olivat sekä itse kuvaan että sen laidoille ilmaantuneet kirkkaat enkelipallot. Vaikka niissä kenties on arkkienkeleitä ja yksisarvisia, niin itseäni läiskät häiritsivät syvästi leffoja katsellessa:

Linssin pyyhkiminen ei asiaa auttanut sen enempää kuin lampun tai väripyöränkään puunaus, joten ongelman oli oltava jossain muualla – vaan missä? Pölyä kertyy joka puolelle tykkiä muutenkin normaalissa käytössä, mutta näin postuumisti ajatellen olin pahentanut tilannetta ihan itse roiskimalla sisuksia puhtaaksi paineilmalla, jolloin smäidää oli päätynyt sellaisiin paikkoihin, jotka muuten ovat jokseenkin suojassa. Toinen mahdollinen syy on projarin heiluminen kanniskellessa, jolloin tärinä kuljettaa pölyhiukkasia kauemmas sisuksiin. Ei muuta kuin kuoret taas auki:

Hieman sinne päin selitettynä DLP toimii niin, että lampulta tuleva valo kulkee ensin värillisistä lasinpaloista koostuvan väripyörän läpi, jonka jälkeen valo heijastuu pintapeilistä ja kohdistetaan linssillä DMD-sirun pintaan – toteutuksia on toki hiukan erilaisia. Sirun pinnassa olevat mikropeilit joko heijastavat säteen varsinaisen optiikan kautta maailmaan ja siitä valkokankaalle, tai sitten valo ohjataan sivuun. Kahden tykin (Optoma EX531p sekä Ask Proxima M22) perusteella enkelipallot muodostuvat juuri tässä vaiheessa. Itse sirun pinnalla en kummassakaan tapauksessa havainnut juuri pölyä, mutta sen sijaan pintapeilissä ja sen viereisessä linssissä sitäkin enemmän. Pintapeilit ovat herkkää tavaraa, joten hirveästi ei kannata sorkkia tai tuho on pysyvä. Paineilma irrotteli pahimmat partikkelit, ja katso:

Kuten kuvasta näkyy, ero on melkoinen. Jo alustavasti serrijonoon menossa ollut olkkaritykki Optoma sai lisää elinaikaa ja samoin Proxima palannee aktiivisempaan käyttöön nyt, kun se ei enää leiki köyhän miehen planetaariota. Vaikkei operaatio hirmuisen vaikea olekaan, niin aivan pienestä syystä en siihen silti ryhtyisi, sillä tärväämisen mahdollisuus on todellinen hentoisten liuskakaapelien, väripyörien ja pintapeilien kanssa räpeltäessä. Itse luulin jo tuhonneeni Optoman, kunnes totesin kytkeneeni valosilmän ja väripyörän moottorin samanlaiset pikku kaapelit ristiin. Lopuksi vielä muistutuksena itselleni ja muille: tykkiä puhdistaessa ei kannata pöhäytellä paineilmaa holtittomasti sinne tänne tai pölyt päätyvät DMD-sirun kammioon.

Filed under: laitteet