.Markku Reunanen.

Philips SHP9600, noh?

December 26th, 2022

Taloudessa alkaa olla taas lisää kuulokkeiden käyttäjiä ja joulukin tulla jollotti, joten tilanne oli selvä: luurit ostoon. Poitsulle hankitut HD 559 -Senkut eivät olleet ihan optimaaliset, vaikka peli- ja juutube-käytössä ne ovatkin hyvin palvelleet. Parempia avoimia ei kuitenkaan ole ihan helppo löytää järkihintaan. Lisäparametrina vielä kestävyys, sillä 7-vee ei ole järin helläkätinen käyttäjä. Googlausmaratonin jäljiltä valinta päätyi Philipsin SHP9600:aan, joka on uudempi malli suositusta SHP9500:sta. Myönnettäköön, että olin hieman skeptinen Philipsin suhteen, mutta arvostelujen perusteella vaikutti sentään siltä, ettei ihan sekundaa ole tiedossa. 90 euron hintalappu oli tähän tarkoitukseen jo korkealla puolella – monissa kaupoissa hinta on tosin jopa 130 €.

Laatikosta kuoriutuivat kuulokkeet, kolmen metrin jäykähkö johto sekä adapteri isolle plugille, eli minimalistinen perussetti ilman krumeluureja. Johto on tietokone- ja kännykkäkäyttöön turhankin pitkä, mutta toisaalta se on kätevästi irrotettava, ja kun molemmissa päissä on tavallinen 3,5 mm stereoliitin, niin vaihtaminen on helppoa. Pehmusteissa on materiaalina sametin tai keinonahan sijasta jokseenkin karkea kangas, jonka en kuitenkaan huomannut ärsyttävän sen kummemmin tämän kokeilun aikana. Pannassa on reippaasti säätövaraa vaikka kuinka isolle päälle; tässä käyttötapauksessa luurit ovat pienimmilläänkin hieman isot ekaluokkalaisen päähän. Mukavasti pehmustettu panta on etukenossa kuppeihin nähden, joten se istuu pikemminkin pään keskellä kuin päälaella (tai sitten kupit nojaavat taaksepäin).

Avoimet kuulokkeet ovat kaikkiaan makuasia, mutta natiaisten kohdalla on ihan hyvä pystyä tarkkailemaan, jos äänenvoimakkuus nousee liian kovaksi, minkä lisäksi vanhempien komentojen on hyvä mennä perille asti. Philipsit ovatkin todella avoimet ja ääni vuotaa molempiin suuntiin vapaasti. Positiivisessa mielessä avoimuus ilmenee tiettynä ilmavuutena sekä äänessä että korvien tuuletuksessa – näitä voisi varmasti käyttää pitkään väsymättä. Impedanssia on 32 ohmia ja ainakin kahden tietokoneen tavallinen äänilähtö jaksoi tuutata varsin riittävästi normikäyttöä ajatellen.

Vaan entäpä se äänenlaatu, mitä saa 90 euroon? Vertailukohtana olivat AKG:n K-612 Pro:t, tarkat halvemman hintaluokan monitorointikuulokkeet. Näiden kahden välillä eroa tulikin aika hurjasti ja samalla paljastui monenlaista Philipsien toistosta. SHP9600:n toisto ei ole kovin tarkka, vaan esimerkiksi keskiäänissä on siellä täällä erottuvia korostuksia. Mitkään törkeät bassohirmut luurit eivät ole, vaikka tietty bassopään kaista tunkeekin selvästi esille. Bassopää on myös puuroinen. Kaikkiaan toisto on lämmin eikä sinänsä epämiellyttävä, mutta eipä näitä voi vakavaan musiikin kuunteluun suositella. Hyvänä puolena keskiäänet eivät peity basson alle, vaan esimerkiksi laulun kuulee edelleen. Korkeimmissa taajuuksissa on pienoista pyöristymistä AKG:hen verrattuna, mikä voi tosin olla jopa tervetullut kilinöiden ja vinkunoiden vaimentaja.

Semmoiset luurit tällä erää. Philipsit täyttävät epäilemättä tarkoituksensa hyvin juutuben katselun tukena, mikä niiden tarkoitus olikin. Mikään varsinainen löytö ne eivät ole tässä hintaluokassa, vaan lähinnä siistit perusluurit omine heikkouksineen. Plussaa voi antaa ainakin mukavuudesta, säätövarasta ja helposti vaihdettavasta kaapelista. Alta satasella ei taida tämän kummempia avoimia saada – viitisen kymppiä enemmän satsaamalla alkaakin sitten löytyä jo selvästi topakampia vaihtoehtoja.

Filed under: laitteet