.Markku Reunanen.

Niin katoaa mainen kunnia

December 11th, 2007

Pelastelin eilen talteen 3,5″ levykkeiltä vanhoja tiedostojani. Kohta en pysty enää noita HD-korppuja edes lukemaan millään, jos tuo vanha 486 tai sen levari hajoaa. Uudemmassa PC:ssä ei ole korppuasemaa ja luultavasti kohta levyaseman ohjaimet häviävät emolevyiltä eikä kaupasta saa edes USB-asemia. Levykkeiden luotettavuus oli jo aikanaankin huono ja iän myötä se vain heikkenee. Kävin läpi muutaman kymmentä kappaletta ja niistä oli kolme hajonnut ihan omia aikojaan. Kaiken “tärkeän” sain sentään talteen.

Suuremmassa mittakaavassa ongelma on valtava: takavuosina käytetyt magneettinauhat ja -kasetit tuhoavat itsensä ajan myötä, eikä ensimmäisten CD-levyjenkään säilyvyys ole kummoinen — reikäkortit ovat osoittautuneet aikaa kestäviksi. Nykyisille CD:ille sentään luvataan kymmenien vuosien elinikää. Pelkän median säilyminen ei kuitenkaan vielä riitä, sillä niille tarvitaan myös vastaava asema. 90-luvun taitteen floptiset kummallisuudet ja myöhemmät Jaz- ja Zip-asemat ovat nykyajan reliikkejä. Ylimmän tason ongelmana vielä se, että tiedostot pitäisi saada auki modernissa tietokoneessa. Tässä suljetut kaupalliset ohjelmat ovat erityisen ongelmallisia, sillä ohjelmien tuki on saattanut loppua jo vuosia sitten ja valmistaja olla sittemmin konkurssissa.

Millaisia resursseja sitten tarvittaisiin takavuosien datojen säilyttämiseen? Ensinnäkin tietysti laitteistoa: vanhoja tietokoneita, adaptereita, kaapeleita, levyasemia ja nauhureita. Lisäksi tarvitaan ohjelmistoa: konverttereita, vanhoja ohjelmia ja käyttöjärjestelmiä. Nämä eivät vielä kanna mihinkään ilman asiantuntemusta: elektroniikka- ja sovellusosaamista, ohjekirjoja ja perimätietoa. Näiden lisäksi melkeinpä oma lukunsa on vielä säilytys: tarvitaan runsaasti ilmastoitua tilaa, jossa on sopiva kosteus sekä lämpötila eri medioille. Materiaali täytyy myös luokitella ja indeksoida järkevän käytön mahdollistamiseksi.

Filed under: laitteet,retro