.Markku Reunanen.

Meksikossa on eri meininki

September 25th, 2007

Viime viikko meni maanantaista sunnuntaihin Meksikonreissulla pomon kanssa. Ensimmäinen matkani Euroopan ulkopuolelle ja samalla hyvin valaiseva sellainen. Virallisena teemana oli installaation pystyttäminen Monterreyssä sijaitsevaan komeaan Planetario Alfaan, mutta onneksi aikaa jäi jonkun verran muuhunkin touhuamiseen. Itse häkkyrä saatiin kasaan onnekkaasti ja avajaisissa sille hyvin huomiota.

Vaikuttavin osa Meksikoa olivat vuoret. Korkeita, jyrkkiä huippuja ja niitä riitti vähän joka suunnassa ml. Sierra Madre. Näin syksyllä ilma oli sentään kesän helteistä viilentynyt, mutta lämpötila huiteli edelleen siellä 30 asteessa ja ilma oli aamupäivisin kosteaa. Monterrey on Meksikon mittakaavassa moderni ja teollistunut kaupunki. Kaupungissa ja sen ympäristössä asuu viitisen miljoonaa henkeä ja alue on varsin suuri väljän rakentamisen vuoksi — kaikkialle piti mennä käytännössä taksilla.

Oli ihan opettavaista olla kerrankin itse se eksoottinen kummajainen. Tokihan minulla on tumma tukka, mutta näin ruskettuneenakin olen edelleen kalvakka ja lisäksi huomattavasti keskivertomeksikolaista pidempi. Minkäänlaista diskriminointia en havainnut, vaikka saattoi olla jopa niin, että minua pidettiin amerikkalaisena. Kielimuuri olisi ollut ilman Lilyä välillä ylittämätön, sillä tavallinen kansanmies ei todellakaan englantia osannut ja hotellin respassakin oli välillä vähän vaikeuksia. Yksityiskoulujen kasvatit — kuten nyt vaikkapa tapaamamme museoiden silmäätekevät — olivat sitten kyllä kielitaitoisia. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion kasvatille luokkayhteiskunta näytti hetkittäin kovin jakaantuneelta.

Kotimaahan palatessa (todella väsyneenä jet lagissa) tuli jonkun sorttinen henkinen krapula. Kaikki oli harmaata, kylmää ja kaupunki suunnilleen autio. Ja ne harvat näkemäni ihmiset nekin kalpeita ja synkeitä. Toivon mukaan otin Meksikosta tequilan ja chilien lisäksi mukaan hiukan elämänasennettakin 🙂

Filed under: reissut