.Markku Reunanen.

Re-, hyper- ynnä muuta mediaatiota

March 16th, 2011

Luettuna tällä erää Jay David Bolterin ja Richard Grusinin Remediation. Kirjan pääteemana on se, kuinka uusi media toistaa vanhempia ja myös vaikuttaa niihin. Alkaa olla viimeisiä näistä pakollisista peruskirjoista, joten kohta voin keskittyä omaa aihettani lähempää liippaaviin teoksiin. Joitakin ajatuksia tästä opuksesta heräsi, eikä lukeminenkaan ollut kovin tuskallista. Keinotodellisuuden parissa kymmenen vuotta touhunneelle tuli lähinnä paikoitellen tietty allergia VR-filosofoinnin osalta (kaikenlaista humppaa kun aiheesta kirjoiteltiin jo varhaisella 90-luvulla ilman sen suurempia lopputulemia). Vuonna 1999 uuden median kenttä on näyttänyt erilaiselta, joten esimerkeissä käytetyt hienot tietokonegrafiikat, webbisivut ja MUDit vaikuttavat jo vanhahtavilta. Plussapuolella on kuitenkin kaikenlaista järkeenkäypää pohdintaa ja muutama käyttökelpoinen käsite:

• Kirjan nimikkotermi, remediaatio (uudelleenvälitys?) viittaa siihen, kuinka uusi mediumi perustuu aiempiin mm. käytäntöjen ja teknologian tasolla, ja kuinka se sisällyttää niitä itseensä. Ajatus on pitkälti sama kuin McLuhanilla, vaikka äijän teknologisesta determinismistä sanoudutaankin irti.
• Kahdesta vaihtoehtoisesta kehityssuunnasta ensimmäinen on hypermedioituminen, eli mediumin itsensä korostuminen. Käyttöliittymät, mediatyyppien yhdistely, ikkunoidut näkymät ja kuvat kuvissa ovat perusesimerkkejä hypermedioitumisesta.
• Toinen kehityssuunta on läpinäkyvyys (transparency), jossa mediumi tarkoituksella yritetään piilottaa ja luoda käyttäjälle illuusio siitä, että hän tarkastelee todellista maailmaa. Esimerkkejä tästä tavoitteesta ovat mm. maalaukset, valokuvat ja elokuvat.

Nämä periaatteessa hyvinmääritellyt käsitteet eivät ole kuitenkaan käytännössä yhtä yksinkertaisia: läpinäkyvyys ja hypermedioituminen eivät ole välttämättä vastakohtia, eivätkä kaikki mediumit luonnostaan edusta vain jompaa kumpaa. Bolterin ja Grusinin mukaan fotorealistinen tietokonegrafiikka ei ole vaikuttavaa siksi, että sen esittämä kohde olisi kiinnostava itsessään, vaan siksi, että katsoja hämmästelee teknistä suoritusta – läpinäkyvyyttä ja hypermedioitumista samassa paketissa. Televisio mediumina voi edustaa yhtä lailla kumpaakin, riippuen kulloisenkin ohjelman tyylistä: suora lähetys koko ruudulla on läpinäkyvä, siinä missä vaikkapa uutislähetykset ovat pitkälle hypermedioituja.

Filed under: kirjat