Kaksi kirjaa
July 1st, 2007
Olen hiljattain saanut kaksi kirjaa kahlattua läpi. Ensimmäinen oli Pekka Himasen Hakkerietiikka ja toinen Paul Grahamin Hackers & Painters.
Hakkerietiikka lupaa nimessään hakkerien työtapoihin, käsityksiin ja arvoihin pureutumista. Löytyyhän teoksesta toki sellaistakin sisältöä, mutta pääosin Himanen kertoo jostain aivan muusta. Luostarit, protestanttinen työetiikka ja muut varsin esihakkerilliset aiheet ovat eräänlaista — sinänsä mielenkiintoista — taustoitusta hakkerien ymmärtämiseen, mutta loppujen lopuksi hakkereista ei sanota paljonkaan uutta. Koko kirjasta paistaa jotenkin läpi se, kuinka Himasella ei ole mitään todellista kosketusta koko hakkerointiin, vaan tiedot ovat toisen käden varassa ja sittenkin melko anekdoottimaisia.
Hackers & Painters on puolestaan tasoltaan vaihteleva kokoelma esseitä moninaisista hakkereita, ohjelmointikieliä ja ohjelmistotuotantoa käsittelevistä aiheista. Parasta antia itselleni olivat alkupään Why nerds are unpopular ja Hackers and painters, kun taas näiden jälkeen kiintoisuus tuppasi heikkenemään. Valtava tilan ja pohdinnan haaskaaminen Lispin hienouteen ja ylivoimaisuuteen tuntui oudolta. Kyllästyttävintä luettavaa oli kuitenkin Grahamin pohdinta siitä, miten tehdä miljoonaomaisuus ohjelmistobisneksessä (kuten hän). Tuollainen sisältö on varmasti myynyt kirjaa rajusti enemmän ja saattaa kiinnostaa jotain lukijakuntaa. Kaikkiaan kirja on hurjan subjektiivinen ja siinä sohaistaan hieman kaikenlaisia tietotekniikan alueita. Maalareista ei juuri kerrota, mutta hakkereista sentään sen verran ja kokemuksen syvällä rintaäänellä, että Himasen kirja kalpenee vertailussa.
Filed under: kirjat
1 Comment Add your own
1.
Antti S. | July 31st, 2007 at 10:01 am
Tuo Grahamin teos, jota myös olen lukenut, kertoo ehkä siitä, että esseiden kirjoittajilla olisi hyvä olla kunnollinen akateeminen sivistys. Lukeneisuudesta näet syntyy tieteellistä tyylitajua. Graham osoittaa sen, että kyllä välillä selkeä kirjoitustapa ja tilannetaju vie perille asti, kuten oivaltavassa hakkereista ja maalareista kertovassa esseessä. Mutta monissa pätkissä liikutaan huonon tieteellisen maun rajoilla, etenkin mainitsemissasi miljoonaomaisuuksista kirjoitteluissa.
Mitä Himaseen tulee, minusta hänen kirjaansa ei voi tuomita pelkästään mainitsemallasi perusteella. Kirja on lähinnä filosofinen, ei empiirinen tutkimus hakkereista. Hakkeriyhteisö toimii eräänlaisena taustanäyttämönä, jolla Himanen kehittelee ideoitaan työetiikasta. Mielestäni Himasen hanke on kaiken kaikkiaan kannatettava: sellaisista merkittävistä asioista keskusteleminen, joista moni ei sano mitään, etenkään julkisuudessa. Toki Hakkerietiikan kirjoitustyyli on välillä liian mahtipontinen ja turhankin suora, sillä itsekin olen joskus lukenut kirjaa ikäänkuin empiirisenä kuvauksena. Ilmiöitä jäsentävänä teoksena se kuitenkin toimii. Pitäisikin lukea se ajatuksen kanssa uudelleen.
Kommentin kirjoitus
You must be logged in to post a comment.
RSS feed for comments on this post.