.Markku Reunanen.

Odroid-C1, taasen yksi ARM-lauta

April 18th, 2015

Tulipahan hankittua taas yksi ARM-lauta lisää, nimittäin Odroid-C1. Aiemmin olin jo testaillut Odroid-U2:ta, joka jäi kuitenkin aika vaisuksi kokemukseksi (ja taisi lopulta jotenkin hajota). Viime vuosien varrella kokoelmiin on kertynyt muitakin laatikoita ja piirilevyjä, kuten Raspberry Pi, CompuLab Trim-Slice ja Efika MX. Järin hyviä kokemuksia niistä ei ole mistään jäänyt, mutta ehkäpä tällä kertaa?

Odroid-C1 on ainakin paperilla mielenkiintoinen tapaus, etenkin 35 dollarin hintansa huomioiden: on 1,5 GHz Cortex-A5, neljä ydintä ja gigatavu muistia. USB-portteja on kokonaiset neljä ja liittimiä muutenkin moneen lähtöön. Gigabitin Ethernet on oikealla piirillä, joten nopeuden pitäisi olla oleellisesti parempi kuin keskivertopurkissa. Grafiikasta huolehtii Mali-450 MP2, joka tukee OpenGL ES 2.0:aa sekä Linuxissa että Androidissa. Massamuistiksi kelpaa tuttuun tapaan (syvästi inhoamani) microSD tai nopeampana vaihtoehtona eMMC. SD-korttien hitaus jähmettää toiminnan levyintensiivisissä tehtävissä, joten tilasin C1:n kylkiäisiksi kahdeksan gigan eMMC:n, joka osoittautukin kohtuullisen nopeaksi (hdparm -t:n mukaan lukunopeus 60 Mt/s).

Asennus lähti tuttuun tapaan kangerrellen liikkeelle. C1:n ehdottelema 1080p ei kelvannut Samsungin littutelkkarille (laite näyttää vain 1080i:tä) ja mitään tunnistusta ei tietenkään ole. Eipä se kelvannut HP:n näytöllenikään, sillä HDMI pitää ensin asettaa DVI-tilaan. SD-kortin tapauksessa korjaus olisi helppo tehdä FAT-osiolla sijaitsevaan boot.ini-tiedostoon, mutta eMMC onkin eri maata. Mukana tullut microSD-adapteri ei suostunut toimimaan kortinlukijassani, joten hetken näytti toivottomalta. Onneksi vakiona asennettu Ubuntu laittaa SSH-palvelimen päälle, joten purkin IP:n selvitettyäni pääsin korjaamaan tilanteen etänä. Näyttöliitin on jokseenkin raivostuttavasti micro HDMI, johon tarvitaan oma piuha tai adapteri, eikä pieni rimpulaliitin tahdo oikein pysyä paikallaan.

Lopulta päästiin itse Ubuntuun asti. Näppis, hiiri, verkko, äänet (vain HDMI) jne. perusteet toimivat suorilta ja Gnome-työpöytä tuli näkyviin. Kuten niin usein näiden ARM-laitteiden kohdalla, X on joko kokonaan tai vain pieneltä osin kiihdytetty, joten miksikään ykköskoneeksi tällaista ei viitsisi laittaa. Testailin CPU:n tehoa isohkolla bc-laskulla, jonka perusteella yksittäinen ydin on hieman hitaampi kuin Core Duo 1,66 GHz -Minissäni. SunSpider-testi taas meni huomattavasti huonommin ja nopeus jäi kolmannekseen CD:stä; lieneekö tuossa Chromiumissa edes JIT-kääntäjää päällä? Androidille sellainen toki onkin. Kiihdytettyä video-overlaytä ei tietenkään ole, mutta mukana seuraava Kodi ilmeisesti kiertää puutteen ES:n kautta.

2015 ei taida vieläkään olla The Year of the ARM Linux Desktop, sikäli heikosti arkikäyttö laitteella sujuu. Ikävä sanoa, mutta Intel-pohjaiset laitteet toimivat joka suhteessa paremmin tällaisessa käytössä: softat ovat paremmin optimoituja, distrot paremmin testattuja ja näytönohjaimille on esim. jotain muutakin tukea kuin kiihdyttämätön 2D-bufferi. Pieneltä kuulostava, mutta merkittävä ero on se, etteivät ARM-pohjaiset laudat tue aitoa OpenGL:ää, mikä rajaa heti osan ohjelmista pois. Kiihdyttämätön SDL jää sekin vaisuksi, eikä tilannetta yhtään auta se, että käytettävää resoa ei voi vaihtaa lennossa pienempään. Innokkaat säätäjät ovat sentään tehneet esim. emulaattoreista optimoituja erikoisversioita, jotka toimivat geneerisiä Linux-versioita paremmin.

Androidilla tilanne olisi ohjelmien osalta epäilemättä parempi, sillä puhelimien ja tablettien vuoksi kunnon rautatuki on piirivalmistajille elinehto. Omalta osaltani Antero saa kuitenkin jäädä kännykkään; ehkäpä kotialttarin TV:ssä (jos sellainen olisi) se olisi paikallaan. Toistaiseksi firmat eivät ole tarjonneet Chrome OS:ää Linuxin (tai Androidin) vaihtoehdoksi, mutta siinä olisi järkensä: pikkufirmoilla kun ei ole osaamista tai edes mielenkiintoa yrittää saada kokonaista perinteistä Linux-distroa kunnolliseen kuosiin.

Sama kysymys kuin ennenkin: mitä tällä nyt sitten tekee? Taskussa kulkeva serveri, tiettyä emulaattoria pyörittävä pikkupurkki, infonäytön ohjauskone, leffatoistin kotialttarille – sulautettuja käyttökohteita on helppo keksiä. Työpöytäkäyttöön en C1:tä laittaisi niin kauan kuin kiihdytettyä X:ää ei ole näköpiirissä. Tuotetuki ei tällaisille laudoille ole perinteisesti järin pitkä, minkä vastapainoksi harrastajat sentään porttaavat ja korjaavat – dokumentaation sallimissa rajoissa – omia suosikkidistrojaan pitkäänkin laitteen markkinoilta katoamisen jälkeen.

Sekä hinnan että ominaisuuksien puolesta Odroid-C1:n ilmeinen kilpakumppani on hiljattain ilmestynyt Raspberry Pi 2, joka on oleellisesti alkuperäistä Raspia tehokkaampi. Paperilla C1 voittaa, mutta toisaalta Raspin ympärilleen keräämä massiivinen yhteisö kääntänee tilanteen Vatun eduksi. Työpöytäkäytön mahdollistamiseksi on tehty töitä: pikkulaitteelle luonnostaan sopiva LXDE toimii ilmeisesti jo jokseenkin käyttökelpoisesti ja osin kiihdytettynä. Seuraava postaus näiltä tiimoilta, kunhan ehdin Raspi 2:n äärelle.

Filed under: laitteet,linux