.Markku Reunanen.

Yksi bisse

September 20th, 2014

Säätötuokion kohteena tällä kertaa Spectrumille tarkoitettu Interface 1bis, josta ei ainakaan ominaisuuksia puutu. Mukana on mm. Microdriveä emuloiva MicroSD-kortinlukija, joystick-liitin, usb-siirtoliitäntä sekä PS-liitin hiirelle tai näppäimistölle. Periaatteessa siis aika äärimmäinen laajennus, joka lisäksi mahdollistaa omien viritelmien tekemisen valmiina tulevien lisäksi. Lupaillulla lisäpalikalla mukaan pitäisi saada Ethernet-liitinkin. Laite toimii periaatteessa kaikilla Spekuilla, joissa on laajennusväylä; itselläni oli käytössä perinteinen kuminappi-48k.

 

Paperilla hyvältä näyttävän laitteen kompastuskiveksi osoittautui hyvin nopeasti hankala lähestyttävyys. USB-piirille piti asentaa oma ajurinsa, jota ei sivulta edes löydy. COM-porttia ja PC-pään (Windows-only) siirtosoftan parametreja piti viritellä heti kättelyssä ja laitteelle pöristää kasettiportin kautta sisään pari ohjelmistopäivitystä, joiden todellinen olemus jäi lopultakin hieman hämäräksi. Aloittelijoille suunnattu video kertoo periaatteessa, mitä pitäisi tehdä, mutta käytännössä asiat eivät olleetkaan ihan niin helppoja.

Ainoa fyysinen käyttöliittymä 1bisissä on on päällä sijaitseva nappi, jota pitää painella eri pituisia aikoja eri moodeihin päästäkseen. Suoraan buutissa laite ei tee mitään, vaan ensin tarvitaan pitkä painallus ja päälle nopea klikkaus, jotta päästään aktiivitilaan, jossa voi jotain tehdäkin. Ledipaneeli kertoo periaatteessa hyödyllistä tietoa, kunhan kirjainten merkityksen ensin oivaltaa: tunnistettu muistikortti sytyttää C-ledin ja hiiri M-ledin, minkä lisäksi eri moodeille on omat ledinsä. Aktiivitilassa beisikki alkaa tunnistaa Microdriven ohjaamiseen tarvittavia käskyjä. Jälleen hämmentävästi kaikki dokumentaatio löytyy 4B-mallin sivulta, vaikka tämä mokko on revisiota 4C.

Parin tunnin tuskailun, asentelun ja ohjeiden etsiskelyn jälkeen laite alkoi näyttää niitä parempiakin puoliansa. Pienempi (64-megainen) MicroSD-kortti ei toiminut jostain syystä, mutta neligigainen (!) tunnistui ja formatoitui yli sadaksi 32-megaiseksi virtuaaliasemaksi, jotka näkyvät BASIC-komennoille muodossa “m”;asemanumero, kuten ensimmäinen asema “m”;1. Tilaa siis on varsin riittävästi, mutta se on jakautunut pieniin palasiin. Toinen ikävä puoli on, että kortille ei voi kirjoittaa suoraan peeseellä, vaan netistä ladatut kamikset on siirrettävä USB:n yli. Tiedostoja voi käyttää joko suoraan tai sitten emulaattoreista tuttujen TAP-levykuvien kautta hieman hämmentävällä syntaksilla:

LOAD *"M";1;"UNHANGED" T

MOVE-käskyllä voi uudelleennimetä ja kopioida tiedostoja, kun vaan jaksaa näpytellä pitkiä rimpsuja. Kopioinnissa toimivat jopa jokerimerkit kuten *. Huomattavasti helpommin pelejä ym. saa kuitenkin ladattua, kun asentaa GBL.ZZP:n, jolla voi selata kortin ja USB-isännän sisältöä. Vielä kun nimeää ohjelman RUN-nimiseksi, niin se latautuu automaattisesti buutissa. Jopa hiiri toimii GBL:ssä, vaikka sen tuki hieman puolivillainen toistaiseksi onkin.

Kenties hienoimmaksi ominaisuudeksi osoittautui USB:n yli toimiva v-asema, jonka käyttöä varten isäntäkoneella ajetaan ZXS32-serveriä. Etenkin GBL:llä on sitten helppo selailla hakemistoja ja käynnistää niistä TAP-tiedostoja. Jokusen demon perusteella järjestely toimii varsin hyvin, myös WonderAY välissä. Mukaan on laitettu jopa tuki World of Spectrumin ftp:n käyttöön, mutta sitä en saanut toimimaan ihan pienellä yrittelyllä.

Tämän bissen jättämä jälkimaku on lopulta aika ristiriitainen. Tehokäyttäjälle 1bis mahdollistaa kaikenlaista, vaikka käyttö onkin monin paikoin työlästä. Satunnainen nostalgikko ei välttämättä saa koko viritelmää edes asennettua käyttökuntoon, joten pelkkää pelien ja demojen latailua varten divIDE on huomattavasti kätevämpi ratkaisu. Hinnan puolesta eroa ei juuri tule, joten viime kädessä käyttötarkoitus ratkaisee.

Filed under: laitteet,retro