.Markku Reunanen.

Euro B.C.

September 8th, 2014

Jokusen päivän lainassa ollut Schneider EuroPC herätti virittelyinnon ja tuntikausien säätämisestä syntyikin jotain tulosta. Vaikka kyseessä onkin vanha peeseenraato, tekee laitteesta edes hieman mielenkiintoisen sen Ataria ja Amigaa muistuttava yhdysrakenteisuus: samassa lootassa ovat niin levari, näppis kuin emolevykin. Lisäksi Snaikussa on jonkun verran nostalgia-arvoa, sillä yhdellä Vammalan aikojen ex-tutulla sattui olemaan samanlainen. Oranssi-musta-näytöllä tuli aikanaan pelattua ainakin Diggeriä ja yriteltyä jotain muitakin SIMCGA:n avustamana.

Haasteita riittikin mukavasti heti ensimetreiltä, sillä en saanut koneen mukana edes virtalähdettä. EuroPC vaatii +5, +12 ja -12 volttia, joista kaksi ensimmäistä ovat peruskauraa, mutta -12 edellytti hieman kaivelemista vanhan AT-powerin uumenista. Nämä kaikki DIN-liittimeen ja kone rupesi ainakin piippaamaan ja sytytti ledinsä. Piipperi on sivumennen sanoen jopa PC:ksi huono, äänekäs ja särkevä pietso suoraan emolevylle kolvattuna. Jonkun sortin etuvastus olisi tarpeen, hiukan auttoi jo ihan erkkarikin 🙂

Seuraavaksi piti luonnollisesti saada kuvaa pihalle. Vanhasta muistista tiesin, että Snaikussa on Hercules-ohjain, joka käyttää samaa D9-liitintä kuin MDA. Suuri oli yllätykseni, kun kuulin sisuksissa olevan myös ehdan CGA:n. Kone ilmeisesti tunnistaa käynnistyksessä näytön ja vaihtaa ohjaimen tilaa sen mukaan. TTL-tasoinen RGBI ei kelpaa nykynäytöille ilman adapterien virittelyä, mutta onneksi Philipsin videomonsu syö sellaista mutisematta. Lisää kolvailua ja katso: kuvaa tulee!

Jäljellä oli enää kaksi isompaa ongelmaa, joista toinen oli puuttuva BIOS-akku, joka oli ilmeisesti ruvennut vuotamaan ja heitetty sitä myötä mäkeen. Asetusten tekeminen joka käynnistyksen jälkeen uusiksi vie paatuneemmaltakin hermot, mutta tilasin korvaavan tuotteen jo eBayltä. Pahempi dilemma oli se, että Snaikku ei tykännyt käynnistyä korpulta. Netistä löytyi hieman huonoja ja puutteellisia pinnijärjestyksiä, mutta pitkähkön pohdinnan jälkeen ilmeni ainakin, että levarin johto oli sekä emolla että korppuasemassa väärin päin. Suoralla johdolla asia olisi ok, mutta kun osa pinneistä on käännetty johdossa, niin eihän se toimi samalla tavalla. Britelite supplytti Schneiderin dossiversion 3.30, jonka myötä kone alkoi lopulta buutatakin.

Kokeilin testimielessä muutamaa tuttua vanhaa dossipeliä, kuten Prince of Persiaa, Bubble Bobblea, Ironmania, Bruce Leetä ja Larryä. Myös kestosuosikkini Populous toimii CGA:lla, mutta sen kanssa jalka toppasi sarjahiiren puuttumiseen. Tällä testaamisella kaikki sinänsä toimii, mutta näytönkäsittely tuntuu odottamattoman hitaalta. Samoja pelejä on pelattu aikanaan hitaammallakin CPU:lla jouhevasti, vaikka niissä koneissa tosin olikin EGA-ohjain.

Todo-listan kärkipäässä on BIOS-akun vaihtaminen ja levarin korvaaminen HxC:llä. Yritinkin jo HxC:tä kiinni parilla eri pinnijärjestyksellä ja asetuksella, mutta yhteisymmärrystä ei laitteiden välille vielä syntynyt. Tein itsevarmasti suoraan kolvaamalla kaapelin, mutta hyppylangoilla protoilu olisi nyt se oikeampi tapa. Vasemman reunan lyhyeen 8-bittiseen ISA-paikkaan voi keksiä sopivaa täytettä – tarvetta laajennuksille ainakin olisi. Äänikortti? Parempi näyttis? IO-kortti, johon kiintari? Koneen perässä on liitin ulkoiselle kiintarillekin, mutta ilmeisesti BIOS tukee vain paria tiettyä kokoa, eikä sopivia MFM-levyjä tai liittimiä kasva puissa.

edit: kiloinen etuvastus lienee aika sopiva spiikkerille, tööttäys vaimeni siedettävälle tasolle jo 500 ohmillakin.

Filed under: laitteet,retro