.Markku Reunanen.

Tutut tuntemattomat länkkäristarat 2

April 2nd, 2014

Tässä keväällä on taas tullut kaluttua ahkerasti länkkäreitä ja vastaan on tullut toistuvasti samoja kasvoja, joita ei kuitenkaan noin yleisesti ottaen pidetä minään varsinaisina (lännenelokuvien) tähtinä. Eli pieni kunnianosoitus taas muutamalle unohtuneelle puurtajalle (osa 1 täällä):

• Woody Strode – Erilaisia mustia rooleja palvelijasta ratsuväkisotilaaseen esittänyt habamies. CV:ssä on todella klassisia teoksia, kuten Musta Kersantti (Sergeant Rutledge), Huuliharppukostaja ja Mies, joka ampui Liberty Valancen. Tarkkasilmäinen voi spotata Stroden myös paljon myöhemmässä Nopeat ja kuolleet -leffassa, Keomassa sekä Rawhide-tv-sarjassa, joka nosti Klintin kuuluisuuteen.
• Luigi Pistilli – Italowesternien sivu- ja isommissakin osissa usein nähty miekkonen. Varsin kunnioitettavalta listalta löytyvät mm. Hyvät, pahat ja rumat, Vain muutaman dollarin tähden sekä The Great Silence.
• Ernest Borgnine – Varsin tunnistettava, rempseä Borgnine ehätti pitkällä näyttelijänurallaan myös länkkäreihin, joista tärkeimpinä mainittakoon Hurja joukko ja Johnny Guitar.
• Jack Nicholson – Jaskasta tuskin tulevat ensinnä mieleen westernit, mutta nuorempana näytteli niissäkin. Sekä The Shooting että Ride in the Whirlwind ovat varsin kelpo pätkiä ja 60-luvulta löytyy pari muutakin länkkäriä. 1978 Jakke peräti ohjasi lännenkomedian Mitäs täällä roikut Henry Moon? (Goin’ South).
• Walter Brennan – Itse tiesin Brennanin lähinnä Rio Bravon Stumpyksi, mutta filmografiassa on muitakin merkkipaaluja, kuten Näin valloitettiin Villi Länsi ja My Darling Clementine. Sivuosia vähemmän tunnetuissa länkkäreissä kertyi lisäksi pitkä lista.
• Mario Brega – Dollaritrilogian kaikissa osissa nähty Brega päätyi lähes poikkeuksetta inhottavan pahiksen rooleihin. Muita näyttäytymisiä mm. The Great Silencessä ja Death Rides a Horsessa.
• Richard Harris – Irlannin lahja lännenelokuvalle. Parhaiten tunnettaneen Mies hevosena, Major Dundee ja Armoton.

Jätetään luettelo tällä erää näin lyhyeksi; myöhemmin luultavasti lisää, kun aika sallii ja uusia vakionaamoja tulee vastaan. Etenkin 1960-luvun spageteissa pyörivät jatkuvasti hyvin pitkälti samat tyypit, joita muistettakoon jälleen seuraavalla kierroksella.

Filed under: leffat