.Markku Reunanen.

Muistojen, puistojen Leningrad 1

November 1st, 2013

Itänaapurin vanhassa tietotekniikassa on omaa viehätystään kummallisuutensa ja kotipolttoisuutensa vuoksi. Hankin hiljattain Yamahan Neuvostoliittoon viemän MSX2-koneen ja jo aiemmin ZX Evolutionin, joka on monipuolinen FPGA:lla toteutettu Spectrum-klooni. Tällä viikolla sain kuitenkin vielä aidomman asian, vuonna 1989 valmistetun Leningrad 1:n, joka oli suosituimmasta päästä neuvostoajan Spectrum-klooneja. Lenkkaria on paketoitu erilaisiin kuoriin, joista itselleni sattui asiaankuuluvan armeijanharmaa versio. Koneen mukana tuli reippaasti kuumeneva muuntaja ja pari tuntematonta piuhaa, mutta ei mitään manuaalia tai ohjelmia.

DIN-liittimet ovat varsin tyypillisiä neukkuklooneille, eikä tämänkään koneen kohdalla tarvinnut pettyä: perässä on peräti kuusi eri dinniä, kaikki viisipiikkisiä. Onneksi porteissa edes lukee mitä mikäkin tekee: Kempston, joystick, tape, video (joka tosin on pelkkä tyhjä liitin), RGB ja power. Ensi alkuun kuvittelin, että RGB-portti olisi samanlainen RGBI kuin Spectrum 128k:ssa, mutta muutaman tunnin epätoivoisen yrittelyn ja piirikaavion lueskelun jälkeen paljastui, että se on ihan normaali RGB, jossa on synkkapinnin lisäksi äänet. Signaali tuntuu tulevan hieman matalalla jännitteellä, joten videomonitorilla on tekemistä synkronoinnissa ruudunpiirron alkupuolella. Poikkeuksellisena ratkaisuna DIN-liittimen kuorta käytetään välillä maana, jolloin liittimistä saa kuusi signaalia viiden sijasta. Loput liitännät olivat selvästi helpompia ratkottavia: kasettiliittimen pinnit selvisivät piirikaavion perusteella ja joikkaportin ihan kokeilemalla. Kempstonia en saanut toimimaan ainakaan vielä, mutta toinen joikkaportti on kytketty Spectrumeille tyypillisesti näppäimistöön ja tuottaa numeroita 6..0. Adapterin rakentamisessa ei kauan mennyt ja nyt pääsen pelaamaan kunnollisilla Atari-liitäntäisillä joystickeillä karun näppäimistön sijaan.

En tiedä mistä kassakoneesta tai teollisuusrobotista tuo näppäimistö on peräisin, mutta kirjoitustuntuma on heikko jopa alkuperäiseen kuminappikoneeseen verrattuna. Osa napeista on hapettunut ja ottaa huonosti, minkä lisäksi jokunen kirjain jumitti pohjassa ennen jousten pientä venyttelyä. Kytkimet ovat yksittäisiä, joten korjailu onnistunee helposti tarvitsematta vaihtaa koko näppiskalvoa. Vielä aidommalta kone näyttäisi, jos näppäimistössä olisi kyrilliset merkit, mutta nämä irtolaput ovat ihan englanniksi. Ylipäänsä Lensku on hyvin uskollinen 48k-klooni eikä siinä ole turbomoodeja, uusia grafiikkatiloja tai edes kyrillisiä kirjaimia. Valitettavana puolena – monien halpakloonien tavoin – koneesta puuttuu laajennusväylä, joten esim. divIDEä ei saa kiinni.

Tällä hetkellä tilanne on se, että ohjelmia saa ladattua PC:n äänikortilta soittamalla, kuva tulee näkyviin, äänet kuuluvat, näppäimistöltä saa hakattua merkkejä ja pelit toimivat kotitekoisen joystick-adapterin kanssa. Pari pientä ärsytyksenaihetta pitää vielä yrittää korjata: RGB-kuva on vääristynyt sekä elää yläreunasta, ja muuntajanreppana pitää vaihtaa johonkin ajanmukaisempaan ylikuumenemisen vuoksi. Positiivinen lopputulema yhtä kaikki, sillä lähtökohtaisesti en odottanut liikoja laitteen toimivuudelta.

edit: Vielä kootusti tarvitut modaukset/kolvaukset/säädöt:

• Näyttöjohto: r, g, b, synkka ja maa SCART-johtoon. Synkka ei ole kaksoinen, joten voi vaatia vielä jotain hienosäätöä.
• Virtalähde: ylikuumeneva neukkutekeles olisi saattanut tärvellä koneen, joten tein pienen adapterin AT-powerin molexille.
• Joystick-adapteri: Atarin D9:stä viisipiikkiseen dinniin. Kempston ei tunnu toimivan samalla pinnijärjestyksellä?
• Siirtopiuha: helpoin tapaus, riittää vetää kuulokeliittimeen maa ja RD-signaali.
• Satunnaisten näppäinten kosketuspintojen siivoamista ja jousien venyttelyä.

Filed under: laitteet,retro