.Markku Reunanen.

Tulevaisuuden koti

June 2nd, 2010

Lukulista on ruvennut viime aikoina taas huolestuttavasti paisumaan, mutta sain sentään toisesta päästä jotain valmiiksikin. Mika Pantzarin Tulevaisuuden koti — arjen tarpeita keksimässä kuvaa suomalaisesta ja myös osittain amerikkalaisesta näkökulmasta sitä, miten tekniset keksinnöt ovat muuttuneet osaksi arkipäivän elämää. Pantzar tunnetaan parhaiten kulutustutkijana, mutta yhtä hyvin kirjan voisi laskea kuuluvan myös tekniikan historian piiriin.

Kirja keskittyy 1900-lukuun (julkaisuvuosi on 2000). Vuosisadan alkupuolella uusia keksintöjä tuotiin markkinoille järkiperusteisiin vedoten ja Yhdysvaltojen sekä Ruotsin edistyneisyyttä ihannoiden. Tärkeimpiä uutuuksia olivat jääkaappi, pakastin, pesukone ja jo aikaisessa vaiheessa myös astianpesukone, joka tosin sai aluksi ylellisyystuotteen leiman. Samalla tavoin ensimmäisiä kännyköitä pidettiin juppileluina, kunnes ne omaksuttiin koko kansakunnan laitteiksi. Pantzar kiinnittää paljon huomiota siihen, miten tai mistä tarpeet ovat lähtöisin: kuluttajan sisäisestä tarpeesta vaiko ulkopuolelta, kuten mainoksista, kirjoista ja artikkeleista.

Mainonta ja julkinen keskustelu ovat muuttuneet vuosisadan aikana rajusti. Nykyajan tasa-arvoon tottuneelle lukijalle vanhat mainokset näyttäytyvät jokseenkin sovinistisina: äiti raataa kotona ja saa sitten lahjaksi pesukoneen. Vaikka miestä on pidetty perinteisesti järkevänä ja naista tunteellisena, välittyy teemoista kuitenkin rationaalisen perheenemännän kuva. Vanhat mainokset korostavat hyötyä, tehokkuutta ja ajansäästöä, siinä missä uudet mainokset pohjautuvat jo muunlaisiin arvoihin kuten elämyksiin ja elämänhallintaan. Rationalismi ei kuitenkaan ole täysin kadonnut, sillä myös kännyköiden ja kotitietokoneiden tarpeellisuutta on alkujaan perusteltu niiden käytännöllisyyden kautta.

Teknisen keksinnön kehitys ensin tuotteeksi ja lopulta arkiseksi tarve-esineeksi ei näytä useinkaan noudattavan suunniteltua elinkaarta. Käyttötavat ja tarpeet saavat muotonsa vasta todellisen käytön myötä ja sitä mukaa itse artefaktikin muuttuu. Utopistiset tulevaisuudenvisiot eivät useimmiten toteudu sinällään: pitkään povatut lentoautot, henkilökohtaiset helikopterit, älykodit tai kuvapuhelimet eivät ole edelleenkään arkipäivää ja voi olla, ettei niistä sellaista tulekaan, jos niille ei ole todellista tarvetta. Pantzar tuo esille myös mm. pysyvyyden, perinteen ja rauhoittumisen tarpeet vastapainona informaatioähkylle ja tekniikan kritiikittömälle kulutukselle — ehkäpä ihmiset eivät kaipaakaan tehokkuutta?

Filed under: kirjat