.Markku Reunanen.

São Paulosta palattu

March 17th, 2010

Muutamaa kokemusta rikkaampana palasin Brasilian kamaralta maanantaina. Monessa mielessä maa toi mieleen Meksikon: sama kaoottinen liikenne, auringonpaiste, ihmisten ystävällisyys ja hiukan sinne päin oleva kaupunkisuunnittelu. 200 miljoonan ihmisen valtavaa maata ei tällaisessa ajassa voi mitenkään ymmärtää, mutta tulipa edes pieni palanen nähtyä São Paulosta.

Mikään rantaloma tämä ei ollut, vaan työmatka. Olin pystyttämässä Instituto Tomie Ohtakeen Suomen paviljonki 1900 -3D-installaatiota. Kiertopolarisaatiolasit päässä museovieraat pääsivät katselemaan paviljonkia sekä sisä- että ulkopuolelta. Installaatio oli osa Designmuseon paikalle viemää Estrelas do Design Finlandês -näyttelyä.

Brasilia, kuten melkein mikä hyvänsä latinalainen maa, on vastakohtia täynnä. Yhtäällä on rikkaita, jotka kulkevat helikopterilla töihin ja toisaalla sitten faveloita, joissa asutaan varsin kurjasti. Rikollisuus on mittava ongelma, mutta sen hoidossa on keskitytty pikemminkin oireiden kuin syiden korjaamiseen. Hotellini oli Jardinsin kaupunginosassa, jossa sijaitsi ihan suomihinnoissa olevia trendikkäitä ravintoloita sekä kansainvälisten huippumerkkien kauppoja, ja jokaisen edessä helposti kaksi turvamiestä. Asiaa tuntevat väittivät kuitenkin Rio de Janeiroa vaarallisemmaksi paikaksi.

Brasilialainen naiskauneus on tunnettua pitkin maailmaa ja riittänee sanoa, että olen reissun jälkeen asiasta samaa mieltä. Puhutaanhan meilläkin toisinaan trophy wifeista, mutta tuolla puolessa ne olivat täyttä todellisuutta: keski-ikäisillä varakkailla äijillä oli vaimoinaan merkkikuteisiin pukeutuneita laitettuja nuoria naisia, jotka ikänsä puolesta olisivat voineet olla pikemminkin tyttäriä. Symbioosia tämäkin 🙂

Lupsakkaan asenteen kääntöpuolena on välillä asioiden löperö hoitaminen ja suunnittelun puute. Liikenne oli sekavaa ja iltapäivästä yöhön asti erittäin ruuhkaista: kymmenen minuutin taksimatkaan meni ruuhka-aikana lähes tunti, ja toisella kerralla odottelimme taksin saamista yliopistolle tunnin sitäkin. São Paulon lentokenttäkään ei saa paljon kiitosta, sillä tullessa sain odotella ensin puoli tuntia passintarkastukseen pääsyä ja sen päälle vietin tunnin tullijonossa. Samassa koneessa Eurooppaa kohti lähtenyt hollantilainen tyyppi oli osunut paikalle vielä huonompaan aikaan: kolme tuntia eri jonoissa.

Perinteiseen suuren kielialueen malliin porukka puhui lähinnä portugalia eikä mitään muuta. Hotellin respassa ja museolla pärjäsi englannilla, mutta muuten melko turha toivo. Onneksi espanjan perusteella sai luettua useimmat tekstit ja sitä myös yleensä ymmärrettiin hyvin. Toiseen suuntaan toimi huonommin, sillä en saanut murteen- ja slanginsekaisesta portugalista kaikin ajoin mitään tolkkua.

Järin paljon en ehtinyt SP:a koluta viikossa, mutta sentään ehdin käydä taidemuseolla katsomassa Chagall-näyttelyn (sain opettaja-alennuksenkin Taikin suomenkielisellä kortilla). Mielenkiintoisimpia löydöksiä oli intiaaneja tukevan FUNAI:n kauppa, josta sai kohtuuhintaan Amazonin alueen eri heimojen tekemiä perinteisiä esineitä kuten koruja ja kippoja. Brasiliaa sanotaan yhdeksi maailman johtavista graffitimaista ja keskustassa näkikin taiteellisesti tasokasta jälkeä.

Jokunen kuva löytyy omasta galleriastaan. Ja tässä linkki Google Mapsiin, jossa näkyy Jardinsin kaupunginosa.

Filed under: reissut