.Markku Reunanen.

MSX2+ poikineen

September 3rd, 2013

Tänään saapui Espanjasta viiden Japani-MSX:n lasti – eivät tosin sentään kaikki minulle 🙂 Paketin uumenista paljastui:

• Sony HB-F1XDJ (MSX2+)
• Sony HB-F1XV (MSX2+)
• Panasonic FS-A1WX (MSX2+)
• Panasonic FS-A1WSX (MSX2+)
• Panasonic FS-A1ST (turbo R)

Turbo R:ää olen käsitellyt jo aiemminkin, mutta MSX2+ on yhtä lailla kummajainen täällä puolessa. 1980-luvun lopulla elettiin pitkälti MSX:n lopun aikoja, joten useimmat valmistajat olivat jo jääneet pelistä pois. Mukana olivat enää Panasonic, Sony sekä Sanyo. Koneita tehtiin ainoastaan Japanin sisämarkkinoille, eli Eurooppaan kulkeutuneet yksilöt ovat käytännössä kaikki aktiiviharrastajien itse tavalla tai toisella maahantuomia. Sama videoistakin tuttu RGB-kaapeli käy näihin kaikkiin, joten NTSC ei ole erityinen ongelma. Stepdown-muuntaja on välttämätön jännitteen takia, jollei sitten halua modata länkkäripoweria suoraan sisälle.

Standardin puolesta MSX2+ on aika olematon parannus MSX2:een – lähinnä videopiiri on hieman parempi – vaikkakin valmistajat laittoivat mukaan tyypillisesti lisäominaisuuksia kuten MSX-MUSIC-laajennuksen, Ren-Sha-autofiren, pause-näppäimen ja levyaseman. Japanikoneille tyypillisesti muistia oli vakiona vain surkeat 64 kilotavua. Emolevyllä oli sentään yleensä laajennuspaikkoja, joihin saattoi kolvata lisää muistia. Edellinen omistaja olikin laajentanut nämä Panasonicit mukavaan 512 kiloon ja Sonyt 256:een. Mikään softa ei juurikaan 2+:n erikoisominaisuuksia käyttänyt, mutta toisaalta nuo ovat muuten monipuolisia ja hyvin tehtyjä laitteita, siinä missä monet peruskakkoset ovat aikamoisia raatoja ja vaativat kasan erilaisia laajennuksia.

Filed under: laitteet,retro