.Markku Reunanen.

Kiinan tasavalta

January 17th, 2010

Palasin keskiviikkona Taiwanista reilun viikon lomareissulta. En ollut juuri tutustunut maahan ennen lähtöä tai suunnitellut ohjelmaa sen enempää, joten päiväohjelma oli silkkaa improvisointia. Ilmat eivät oikein suosineet, sillä useimpina päivinä oli pilvistä ja hieman sateista. Meren ympäröimä saari on muutenkin kostea ja kun siihen lisättiin sateinen sää, niin missään ei oikein ollut kuivaa — aamulla kuivumaan laitettu pyyhe oli vielä seuraavana aamunakin nihkeä. Huonot kelit eivät kuitenkaan onnistuneet matkaa pilaamaan.

Taiwan ei ole Suomesta kovin helposti saavutettavissa. Yhdellä välilaskullakin olisi saattanut selvitä, mutta halpalentohakukoneen löytämät edullisimmat lennot (n. 1000e eestaas) noille päiville olivat kahdella välilaskulla. Mennessä Helsinki–Pariisi–Hong Kong–Taipei ja tullessa sama Amsterdamin kautta. Suurena yllätyksenä matkatavarani saapuivat molempiin suuntiin asianmukaisesti ja ajoissa: Helsinki-Vantaalla on sählinkiä, Pariisissa on aina riski hukata tavaransa ja Hong Kongissa oli varsin tiukka vaihto, joten epävarmuustekijöitä riitti. Lennot olivat odotettua hieman kalliimmat, mutta sitä kompensoi edullinen hostellimajoitus Taipei Backpackers Hostelissa, joka oli hintaansa nähden ihan ok. Yöllä vähän kylmä ja ohuiden seinien läpi kuului naapurien möly hyvin, mutta toisaalta paikka oli siisti ja ystävällinen henkilökunta puhui hyvin englantia.

Kunnon turistin tavoin kiersin perusnähtävyydet, kuten Taipei 101:n sekä Chiang Kai-Sekin ja Sun Yat-Senin muistopalatsit. Komeita suuria rakennuksia kaikki. Taipei 101 menetti vuoden alussa maailman korkeimman rakennuksen tittelinsä, joten sikäli olin niukasti viikon myöhässä. Perinteiseen Kaukoidän tunnelmaan pääsin Longshanin temppelissä, jossa sankka joukko buddhalaisia rukoili ja poltti suitsukkeita. Taipei on 2,5 miljoonalla asukkaallaan ehta suurkaupunki, mutta sellaiseksi varsin turvallinen. Erityyppiset palvelut ovat keskittyneet omiin paikkoihinsa, joten esim. baaria saattaa joutua metsästämään pitkäänkin, jos sattuu olemaan väärässä kaupunginosassa. Luotijuna vie saaren pohjoispäästä etelään Kaohsiungiin puolessatoista tunnissa, joten siellä ehtii käydä vaikka päiväseltään. Kaohsiungissa tuli lähinnä käveltyä puistoissa ja pittoreskissa joenrannassa (Love River, oikeasti), vaikka miljoonakaupungista olisi varmasti kaikenlaista muutakin löytynyt.

Olisi karua sanoa, että Taiwanissa vallitsee monokulttuuri, mutta tällaisen länsimaisen individualistin silmiin siltä välillä vaikutti. Etenkin nuoret miehet pukeutuivat näin talvella lähes univormunomaisesti sinisiin design-farkkuihin, tennareihin ja tummaan toppatakkiin tai -liiviin. Naisten asusteissa oli enemmän liikkumavaraa, mutta tietyt normit oli niissäkin. Kotimaassa on tottunut siihen, että vastaan tulee hevaria, goottia, hippiä jne., mutta Taiwanissa tuntui olevan yksi tietty tapa olla cool. En ole ennen asiaa tullut edes ajatelleeksi, mutta kun kollektiiviseen kulttuuriin yhdistetään muoti-ilmiöt, niin onnekkaille firmoille aukenee hetkessä suuret uskolliset markkinat.

Sain ihan tervetullutta kansainvälisyyskasvatusta siellä aasialaisten seassa sompaillessani — ehkä aavistuksen siitäkin, millaista on olla erinäköinen ja kielitaidoton Suomessa, vaikkei itseeni ikävästi suhtauduttukaan missään vaiheessa. Suuresta koostaan huolimatta Taipeissa ei tunnu olevan paljonkaan ulkomaisia asukkaita (Wikipedian mukaan vietnamilaisia siirtolaisia on, mutta en niitä olisi tunnistanut kuitenkaan). Pitkänä, parrakkaana, vaaleaihoisena ja epätavallisesti pukeutuneena olin joka paikassa erottuva länsimainen kummajainen. Huvittavana esimerkkinä Kaohsiungin asemalla muutama teinityttö halusi ottaa itsestään kuvan kanssani, koska näytin niin eksoottiselta. Englantia saarella puhuttiin yllättävän huonosti, ja sanakirjasta tavaamani fraasit jäivät kuulijoilta ymmärtämättä, mutta lopulta kaikki asiat hoituivat tavalla tai toisella.

Viikon perusteella Taiwania uskaltaa hyvin suositella aktiivisen reissaajan matkakohteeksi. Nähtävää olisi riittänyt vielä pitkäksi aikaa, enkä juuri edes poistunut pääkaupungista. Julkinen liikenne toimi hyvin — etenkin metro oli kätevä ja selkeä. Ruoka oli hyvää sekä elämyksellistä, eikä näin ituhipilläkään ollut mitään suuria vaikeuksia löytää sapuskaa. Perinteistä hot potia kannattaa kokeilla, jos sellaisen löytää. Hintataso oli edullisen puolella, etenkin ruuan osalta: söin ravintolassa yleensä noin kolmellasadalla Taiwanin dollarilla (NT$), mikä ei ole kuin seitsemisen euroa. Katukuppiloissa sitten puoleen hintaan tuosta. Erityismaininnan ansaitsevat vielä kauniit ja tyylikkäät naiset, joita tuntui maassa olevan loputtomasti 🙂

Muutaman kymmentä matkalla ottamaani kuvaa on omassa galleriassaan.

Filed under: reissut,safka