.Markku Reunanen.

[pruse le:]

February 23rd, 2013

Datasoftin alkujaan 1983 julkaisema Bruce Lee on niitä harvoja edelleen oikeasti hauskoja retropelejä, joita jaksaa hakata muutakin kuin nostalgiamielessä. Itselleni the versio on alkuperäinen Commodore 64:lle tehty, mutta suosion myötä peliä käännettiin lukuisille muillekin koneille vaihtelevalla menestyksellä. Laitetaanpa käännökset puntariin emulaattorilla ja oikeilla laitteilla testaamisen sekä Youtube-videon perusteella.

• Atari- ja nepaversio ovat käytännössä identtiset: eroa on oikeastaan vain äänissä ja värisävyissä. Matalan 160×200-tarkkuuden vuoksi grafiikka on pykälän palikkaista, mutta pelattavuus on kohdallaan.
• Amstrad CPC:llä on niin ikään leekoa, minkä lisäksi peli tahmaa välillä tökerösti. Vaikeampi kuin muilla koneilla.
• MSX-versiokin on odotetusti huono, kuten melkein kaikki koneelle tehdyt käännökset. Grafiikat ok, mutta spritet välkkyvät, peli tahmaa ja ukkeli putoaa todella hitaasti.
• Spectrum-käännös on, vastoin kaikkia odotuksia, parhaasta päästä sujuvuutensa ansiosta. Grafiikat on piirretty uusiksi tarkkaan resoluutioon eivätkä värirajoitukset pistä pahasti silmään (vaikka Prusesta onkin tullut siinä sivussa musta).
• PC:llä elettiin tiukasti CGA-aikaa ja visuaalinen anti on sen mukaista, vaikka compositemoodi onkin huomattavasti RGB:tä kauniimpi. Ajalle tyypilliseen tapaan ajastukset on tehty silmukoilla, joten nopeammilla koneilla peliin iskee vauhtihulluus.
• Apple II -versiota en kokeillut, mutta videon perusteella se on merkittävästi vaikeampi kuin muut: viholliset liikkuvat vauhdilla ja käyvät hanakasti kimppuun. Huonon tarkkuuden ja vähäisten värien johdosta peli näyttää Applella asteen muita koneita kökömmältä.
• BBC:llä Pruse on aivan eri peli ja näyttää lähinnä jonkun viikossa tekemältä BASIC-harjoitukselta. Spritet välkkyvät, ninja puuttuu kokonaan ja grafiikat on piirretty uusiksi, jolloin mm. sankarista on tullut pinkkinaamainen blondi. Kaamea versio, mutta kaikessa absurdiudessaan ainakin hupaisa.
• PC-88:lla ei myöskään juhlittu yksiväristen kenttien äärellä. edit: oikeasti pelissä on väriä, tyyppi on konffanut emulaattorinsa väärin.

Pienetkin muutokset pelimekaniikassa vaikuttavat lopputulokseen paljon, joten eri laitteiden välillä on selviä eroja vaikeudessa ja yleisessä sujuvuudessa. Atari-, C64- ja Spekuversiot ovat selvästi parhaat, siinä missä muilla laitteilla on haukattu enemmän tai vähemmän paskaa. Käännösten tehtailu on ollut kaikkiaan hahmottumatonta hommaa, sillä välillä grafiikat on tehty kokonaan uusiksi ja esim. liikkeiden ajastukset fiilispohjalta suunnilleen sinne päin. Seuraavaksi pitänee ottaa työn alle saman firman toinen mainio tekele, Zorro.

Filed under: pelit,retro