SIO2SD pakettiin
January 19th, 2013
Olihan hyllyssä jo yksi Lotharekin ammattimaisesti koteloima SIO2SD, mutta ei sellainen ole mikään säätöprojekti. Niinpä tilasin vielä toisen ilman kuoria ja kaapelia, kun hintakin oli sopiva. Ensi alkuun harkitsin, että rakentaisin kalikan ylimääräisen 65XE:n sisään “levariksi”, mutta uskallus ei tällä erää vielä ihan riittänyt, etenkin kun samaan ahtaaseen masiinaan pitäisi vielä laittaa Ultimate-muistinlaajennuskin. Mutta jos edes ulkoiseen koteloon turvaan pölyltä ja murjomiselta.
Ensimmäinen ongelma oli hankkia jostain SIO-kaapeli. Lotharekin valikoimiin niitä on tulossa, mutta eipä ole vielä. eBaylläkin kaapeleita on välillä näkynyt, mutta siinäkin olisi seonnut malttamattomalta ainakin viikko lisää. Onneksi 800XL:ni mukana oli tullut turhaksi jäänyt kasettiasema, joka päätyi elimenluovuttajaksi. Näin jälkiviisautena olisi ollut ehkä hauskempi ajatus rakentaa kortinlukija suoraan sinne kassuasemaan – tyylikin olisi ollut aidompi. Toisaalta kasettiasemakin on melkoinen mötkö täyteen ahdetulla pöydällä pidettäväksi ja joka tapauksessa heivasin aseman hetken mielenhäiriössä ennen kuin ajatus ehti mukaan.
Näyttö solahti laitekoteloon kohtuullisella viilaamisella+puukotuksella ja kaapelin sai kiinnitettyä piirilevylle helposti valmiisiin ruuvikiinnityksiin. Näyttö tuli lopulta hieman hulluun paikkaan oikeaan reunaan laitekotelon pohjalla olevien tukijalkojen takia. Vanhan SIO-kaapelin kosketuspinnat piti kihnuttaa puhtaaksi hapettumista, minkä jälkeen kontakti tuntui olevan varsin hyvä. Oikeastaan vanha löystynyt liitin on mukavampi kuin uudenkarhea, koska sitä ei tarvitse runnoa kiinni ja repiä irti kohtuuttomalla voimalla. Varsinaiseksi ongelmaksi osoittautuivat lopulta painonapit: piirilevyllä tuli valmiina pintaliitoksella kiinnitetyt mikrokytkimet, joissa oli vielä kätevästi pienet metalliset tapit näppäinhatuille. Sopivia näppäimiä ei kuitenkaan löytynyt millään hakemisella, vaikka kaavailin ties mitä katkaistuja nauloja tai puutappeja. Lopulta hankin erilliset mikrokytkimet, joista vedin piuhat piirilevyllä olevien kytkimien jalkoihin. Ei tuokaan mikään elegantti ratkaisu ollut, mutta ainakin nappien sijoittelun sai vapaammaksi ja kytkimiin näppäinhatut suoraan kaupan hyllyltä.
Positiivisena yllätyksenä kaikki lähti toimimaan suorilta kuten pitääkin. Verolevyllä istuvat painonapitkin saivat puolivahingossa sopivasti tukea SD-korttipaikasta, joten niitä ei tarvinnut ruveta liimailemaan kanteen kiinni. Näppäimiin jäi hieman hutera tuntuma, mutta kaikkiaan häkkyrästä tuli parempi kuin miltä pahimpina hetkinä näytti. Stressitestailun aikana mitään ei ole toistaiseksi irronnut ja ohjelmat ovat latautuneet kuten pitääkin.
Kommentin kirjoitus
You must be logged in to post a comment.
RSS feed for comments on this post.