.Markku Reunanen.

MSX demokoneena

January 14th, 2013

MSX-romukasa on kasvanut melkoista tahtia viimeisten muutaman viikon sisällä. Viimeisimpinä tulokkaina Panasonic FS-A1ST eli turbo R, josta tulee ihan oma postauksensa myöhemmin, 512k mapperi/lisämuisti, sekä Sunrisen CF-IDE. Tulossa vielä kauhea kasa enemmän ja vähemmän hyödyllistä kikkaletta, kuten FM-PAC, Moonsound, Mega Flash ROM ja toinen Music Module. Agendana tietysti demojen tekeminen ja etenkin katselu, sekä muutenkin noihin härömpiin laitteisiin tutustuminen. MSX:llä demot ovat normaalia kirjavampi kenttä monenlaisten laajennusten ja uudempien konesukupolvien vuoksi, joten mikään yksittäinen kokoonpano ei riitä kaikkien produjen ajamiseen.

MSX1

Ensimmäisen sukupolven koneille ei tehty kulta-aikaan juurikaan demoja lukuun ottamatta jokusta kräkki-introa, sillä MSX-skenen sydänseuduilla Hollannissa siirryttiin erittäin nopeasti MSX2-laitteisiin. Tuotanto alkoi jälkijättöisesti vasta Suomessa vuonna 1996 Lieves!Tuoreen ja Bandwagonin voimin – täällähän MSX2:t jäivät harvinaisiksi. Myöhemmin tuotoksia on tullut muualtakin, etunenässä ruotsalais-hollantilainen parivaljakko Dvik & Joyrex. Demot ovat kaikki Euroopasta, joten ne toimivat oikein vain 50 Hertsin PAL-tiloissa.

Pääosa MSX1-demoista on tehty levykkeeltä ajettavaksi ja toimii 64 kilotavun muistilla (standardin mukaan MSX1:ssä voi olla vähemmänkin muistia, mutta sellaiset koneet ovat harvinaisia). Levarin hankinta ei ole mikään itsestäänselvyys: saatavuus on vähäinen ja hinta saattaa olla helposti sadan euron nurkilla. 360 kilotavun korpuille on vaikea kirjoittaa nykylaitteilla, mutta jotkut USB-asemat sentään suostuvat toimimaan edes 720 kilotavun levykkeiden kanssa. Vanhanaikainen PC-levari toimii Linuxissa yksipuolisten korppujenkin kanssa. Levarille modernimpia vaihtoehtoja ovat SD-kortinlukija ja USB-levariemulaattori Nowind. Nowind on etenkin koodarin ystävä, kun testausta voi tehdä kätevästi oikealla koneella. Kortinlukijat ja Nowindit ovat tällä hetkellä kuitenkin maailmasta kadonneet, joten heikkoa on siltä osin.

Jokunen MSX1-demo on lisäksi julkaistu hieman kyseenalaisesti “moduulina” eli käytännössä rom-tiedostona. Niitä voi ajaa yllä mainitulla Mega Flash ROM:lla, jota onneksi myydään edelleen. Mukana tulee bonuksena uudemmissa Konamin peleissä käytetty SCC-piiri, jota tukee jokunen MSX2-demo. Lukemani mukaan moduulin saa myös matkimaan levyasemaa, mikä paikkaisi muuten hankalaa levaritilannetta.

MSX2 on monessa suhteessa ongelmaton ratkaisu MSX1-demojenkin ajamiseen. Autenttisuudesta pitää tinkiä sen verran, että kakkosen vakiovärit ovat paljon kylläisemmät ja kontrastisemmat kuin ykkösten omalaatuisen haaleat tai murretut paletit. Uudempi VDP (Yamaha V9938) ei toimi muutenkaan aivan 100% identtisesti alkuperäisen (TMS9929) tavoin, joten joissakin tuotoksissa voi ilmetä bugitusta joko ajastuksien vuoksi tai siksi, ettei värikarttaa voi enää monistaa samalla tavoin kuin aidossa MSX1:ssä.

MSX2

Standardin seuraava versio kohensi lähinnä graafisia ominaisuuksia, siinä missä prosessori ja äänipiiri jäivät ennalleen. Toisen sukupolven Mäsäksiä teki huomattavasti harvempi firma kuin ykkösiä, mutta kirjo on silti kunnioitettava. MSX2-skenen sydänmailla Hollannissa suosittuja olivat luontevasti Philipsit kuten 8235, 8245 ja 8250, mutta myös Sonyn malleja myytiin. PAL-versioita eivät muut valmistajat enää tehneetkään. Hollantidemot on tehty tyypillisesti PAL-tiloihin, mutta MSX2 antaa sentään asian suhteen enemmän liikkumavaraa, koska päivitystaajuus on vaihdettavissa ohjelmallisesti. Virallisten kanavien lisäksi koneita on hankittu myös omatoimisesti Japanista, joten NTSC-malleja tulee foorumeilla vastaan yllättävän paljon.

Eurokoneissa on vakiona yleensä 128 kilotavua muistia ja 128 kiloa näyttömuistia (VRAM). Japanikoneissa muistia oli tyypillisesti vain 64 kilotavua, joten jonkun sortin laajennus on tarpeen. Helpoiten muistin lisääminen onnistuu mapperimoduulilla, mutta ne ovat hyvin harvinaisia, minkä lisäksi samalla menettää käytöstä toisen moduuliportin, jolle voi olla muuta tarvetta. Muutamaa poikkeusta – erityisesti Infiniten animaatioita ja NOP:n Unknown Realityä – lukuun ottamatta demot eivät vaadi lisämuistia. Levyasemakaan ei ole ongelma, sillä sellainen on sisäänrakennettuna useimmissa MSX2-koneissa. Edellä mainittujen levarinkorvikkeiden lisäksi on olemassa myös esim. Sunrisen CF-IDE-kortinlukija, joka ei kuitenkaan toimi aivan kaikkien produjen kanssa. CF-IDE:n saattaa saada käytettynä, mutta uutena ei ole niitäkään myyty enää pariin vuoteen.

MSX2-demojen suhteen varsinainen kompastuskivi ovat erilaiset äänilaajennukset. Hollantilaiset eivät ilmeisesti pitäneet PSG:n jäyhänkomeista äänistä, sillä äänilaajennuksia on käytetty hyvin ahkerasti eikä suotta lähdetty venyttämään vakiopiirin kykyjä. Eri valmistajat toivat markkinoille keskenään enemmän ja vähemmän yhteensopivia äänimoduulejaan vuosien varrella, eikä mikään noussut ylitse muiden. Demoja varten joutuu siis valitettavasti hankkimaan muutaman pulikan:

• SCC on Konamin loppupään peleissä käytetty yksinkertainen wavetable-piiri. Mega Flash ROM sisältää SCC:n tai hiukan modaamalla sellaisen saa myös pelimoduulista.
• MSX-Music on karu Yamahan OPLL-piiriin perustuva FM-äänilaajennus, josta tuli lähes standardi MSX2+-koneisiin. Ilmeisesti tätäkin jokunen demo tukee. Tyypillinen MSX-Music-moduuli on Panasonicin FM-PAC.
• MSX-Audio perustuu sekin Yamahan OPL-sarjaan, mutta ääniä voi muokata vapaasti. Philipsin Music  Modulea saa käytettynä edelleen kohtuullisen hyvin, ja moduulissa on FM-synteesin lisäksi bonuksena sämplensoitto ja MIDI-portti. Unknown Reality vaatii 256 kilotavuun laajennetun Music Modulen.
• Moonsoundia voisi hyvin kutsua MSX:n Ultrasoundiksi, sillä sekin soittaa monikanavaista sämpleä omasta muististaan ilman prosessorikuormaa. Moonsoundin vaativat produt ovat harvassa, mutta sille on mm. mod-playereitä, minkä lisäksi moduuli on yhteensopiva MSX-Audion FM-äänien kanssa. Brasiliassa valmistetaan ilmeisesti edelleen Shockwave-nimistä kloonia, josta köyhtyy noin 160 euroa.

MSX2+ ja turbo R

MSX:n elämän ehtoopuolella, 80-luvun lopussa, kehitettiin MSX2+-standardi, johon perustuvia koneita valmistivat vielä Sony, Sanyo ja Panasonic. Kaikki plussat ovat NTSC-koneita. Grafiikkapiiriksi vaihtui Yamahan V9958, jossa on joitakin parannettuja moodeja, minkä lisäksi useimmissa koneissa on vakiona sisäänrakennettu MSX-Music. Pouetin perusteella niillekin on muutama tekele olemassa. Viimeisenä Mäsäksän lippua kantoi Panasonic, jonka turbo R -koneet (FS-A1ST ja FS-A1GT) toivat mukanaan uuden tehokkaan prosessorin ja sämplensoiton vakiona. Eurooppaankin turbo R:iä valui jonkun verran harrastajien tuomina, mutta MSX2-skene ei ottanut laitetta omakseen ennen hiipumistaan. Hieman yllättäen tR:llekin demoja on tullut lähinnä Suomesta, kiitos Nyyrikin.

edit: Paljon muistia, ROM-emulaation ja SCC:n saa samassa paketissa hankkimalla PlaySoniqin

edit: SD-lukijoita taitaa olla edelleen saatavilla täältä

Filed under: demoskene,laitteet,retro