.Markku Reunanen.

Le Thomson

December 30th, 2012

Nyt on peruskoulun ranska kovalla koetuksella, kun yritän sompailla Thomson TO8:n kanssa. Siinä missä Enkkulassa väännettiin tietokoneita hiki hatussa jäi ranskalainen tuotanto huomattavasti vähäisemmäksi, kenties johtuen Minitel-päätteiden suosiosta. Telkkareistaan tuttu Thomson teki kuitenkin useita eri kasibittisiä 80-luvun alkupuoliskolla. Itselleni Ranskan eBayltä tarttunut malli on TO8 (Tele Ordinateur), joka edustaa loppupään kehittyneitä koneita; muistia on peräti 256 kiloa. Muita, jokseenkin samanlaisia yritelmiä olivat MO5, MO6, TO7 ja TO9. Thomsonit jäivät ilmeisesti paikalliseksi ilmiöksi, vaikka MO5E:tä yritettiin myydä ainakin Saksassa. Viimeinen Thomson, TO16, oli ajan hengen mukaisesti jo PC-klooni.

Tompat ovat melko normaaleja kasibittisiä, sillä osat on poimittu isojen valmistajien peruspiireistä. Hiukan luonnetta antaa edes prosari, joka on Motorolan symppis 6809 1 MHz taajuudella. TO8:n videopiiri on suunnilleen sama kuin Amstrad CPC:ssä: koneesta irtoaa perustarkkuudet 160x200x16, 320x200x4, 640x200x2 sekä TO7:n kanssa yhteensopiva, suunnilleen MSX:n screen 2:ta vastaava 320x200x8 rajoitetulla väritarkkuudella. Värit voi valita peräti 12-bittisestä paletista. Spritejä ei ole, joten CPU:lla pitää kovasti kiirettä peligrafiikan piirtämisessä. Muistia on messevät 256 kilotavua, josta osan voi käyttää virtuaalisena levyasemana – kunhan vaan ensin selvittää, miten. Ääniominaisuudet ovat hieman mysteeri nekin. Koneessa pitäisi oleman 6-bittinen DAC ja neljä kanavaa, mikä ei kerro vielä juuri mitään. Näppäimistö on aidosti ranskalainen eli AZERTY, joten typoja tulee joka käänteessä.

Toistaiseksi en ole saanut vielä koneelle siirrettyä mitään ohjelmia, mikä olisikin luonteva seuraava projekti. Kyljessä on perinteisesti kasettiportti, mutta sen kanssa askartelu voi olla hieman tuskallista ja hidasta. TO8D-mallissa oli sisäinen levari, mutta tässä omassani on pelkkä ohjain. Liitin on mallia “oma”, mutta onneksi ST:n ulkoisessa levarissa on käytetty samaa isoa dinniä, joten sopiva piuha oli vielä hankittavissa. Netin perusteella HxC olisi mahdollista saada kytkettyä, joten täytyy ruveta kolvaamaan johtoa kasaan. En edes tiedä, missä muodossa ohjelmat on tuolle levitetty, joten selviteltävää riittää.

edit: Johoo, eihän tuossa mitään äänipiiriä ole, vaan 6-bittinen DAC, jota pitää sitten itse rämpyttää CPU-luupilla. Eli käytännössä hyvin inhottavaa tehdä efektejä tai vaikka pelejä, joissa olisi musiikkia taustalla. Tästä tuli piiitkä miinus.

Filed under: laitteet,retro