Insane in the Keyboard Membrane

November 24th, 2012

Etenkin Sinclairin laitteissa näppäimistö oli toteutettu kalvoratkaisulla eli membranella: näppäimistön alla on kaksi muovikalvoa, joissa menee ristiin johtavia vaaka- ja pystyrivejä. Kun nappia painetaan, niin puolikkaat painuvat yhteen, syntyy kytkentä ja kone pystyy lukemaan painalluksen. Emolevyltä menee kaksi liuskaa kalvolle: toisessa on sarakkeet ja toisessa rivit. Ratkaisu on halpa ja toimiessaan ok, mutta ajan myötä alkuperäiset kalvot murenevat ja kosketuspinnat hapettuvat, jolloin koko näppis tai esim. puolet rivistä lakkaa toimimasta. Kohtaamiani ongelmia ja niiden mahdollisia ratkaisuja kootusti:

  • Koko näppis on mykkänä
    • Jompi kumpi emolevylle menevä liuska on poikki läheltä liitintä. Liuskaa voi lyhentää murtuman yläpuolelta niin pitkään, kuin se vielä liittimeen yltää
    • Liuska on hapettunut liittimen päästä. Suikaletta pitää katkaista tai puhdistaa joko kevyesti hiomalla tai sopivalla aineella.
    • Liuska on poikki näppäimistön päästä. Halutessaan voi ruveta juottelemaan tms. murtumakohtia yhteen, mutta luultavasti kannattaa hankkia kokonaan uusi kalvo.
    • Liuska ei ota kunnolla kiinni liittimeen. Kosketuspintoja voi putsata ja tunkea ei-johtavalle puolelle esim. ohutta pahvia parantamaan kontaktia.
    • Kalvon puolikkaat eivät puristu yhteen. Jotta näppis toimisi, pitää puolikkaiden ottaa yhteen näppäimistön jälkeen. Putsausta, ruuvien kiristämistä (Plus/128k) tai kaapelien sivusuunnassa siirtämistä voi kokeilla.
  • Rivejä tai sarakkeita on mykkänä
    • Samat temput kuin yllä, mutta ainoastaan yksittäinen johdin on rikki, jolloin sen saattaa vielä kohtuudella saada korjattua, vaikka murtuma olisi näppäimistön päässäkin.
  • Pohjassa jumittava nappi
    • Taustalevyn ruuvit ovat liian kireällä. Liian tiukalla olevat ruuvit puristavat kalvot yhteen.
    • Mutkalla oleva taustalevy. Lasikuituversiot tuntuvat pysyvän suorina, mutta muovinen taustalevy saattaa vääntyä ajan myötä kuprulle ja ruveta painamaan jotain nappia pohjaan omatoimisesti. Metallisten taustalevyjen päällä on toisinaan pahvi, joka kupruilee vielä helpommin. Muovia voi yrittää vääntää suoraksi ja pahvin saa heittää menemään, sillä se ei ole toiminnan kannalta oleellinen.
  • Toimimaton nappi
    • Taustalevystä puuttuvat ruuvit voivat aiheuttaa sen, että kalvot eivät puristu yhteen riittävän tiukasti painettaessa. Etenkin +2:n näppäimistön pitää olla alapuolelta tuettu, eli myös koteloruuvit pitää olla paikallaan.

Tarpeeksi hapertunutta kalvoa ei saa kohtuullisella vaivalla korjattua, mutta onneksi uusia saa edelleen netistä, vaikkapa eBaystä. Kuminappispekun kalvo maksaa noin kympin+postit ja Plussan/128k:n kympin enemmän. Kannattaa olla tarkkana, sillä kalvot eivät käy ristiin eri mallien välillä. Amstradin aikana eli +2:sta eteenpäin käytettiin edelleen samaa ratkaisua, mutta materiaalit ovat olleet ilmeisesti paremmat, sillä hajoilu on hyvin harvinaista.

Membrane

Kuvassa uusi Spectrum 16k/48k:n näppäinkalvo. Emolevylle menee kaksi liuskaa, joista toisessa on johtimet sarakkeille ja toisessa riveille. Näppäimet sijaitsevat matriisin risteyskohdissa ja painavat puoliskot yhteen.

Filed under: laitteet,retro

5 Comments Add your own

  • 1. yzi  |  November 25th, 2012 at 8:00 pm

    Eikö nää kuminäppikset ole sitä osaa 8-bittikoneiden aikakaudesta, jonka aika on hyvästä syystä kullannut unohduksiin? Samaa sarjaa kuin kasettiasemat. Parkkiintuneinkaan retroharrastaja ei niitä jaksa, jos on mitään muita vaihtoehtoja. Ehkä Spectrum-skenellä ei ole? 😉

  • 2. marq  |  November 25th, 2012 at 8:15 pm

    Sinclairin aikakaudella missään Spectrumissa ei ollut hyvä näppis. Ekoissa se kuminäppis ja sitten Plussasta eteenpäin QL-tyyppinen tankea muoviversio, joka oli oikeastaan huonompi. Yllättävää kyllä kunnon kuminäppis, kuten Panasonic JR-200:ssa, pärjää ihan hyvin useimmille aikakauden “konekirjoitusnäppäimistöille”. Spekuissa valinnanvaraa löytyy lähinnä hankkimalla +2 tai uudempi.

  • 3. yzi  |  November 25th, 2012 at 9:52 pm

    Onko Panasonicissa samaa kulumisongelmaa, vai onko se jotenkin kestävämmäksi suunniteltu? Suurta tilastollista aineistoa kestävyydestä ei ainakaan ole. 😉

  • 4. marq  |  November 25th, 2012 at 10:34 pm

    Panassa on kestävämpi mekanismi: piirilevyllä on joypadin tapaiset koskettimet, jotka kuminappi kytkee yhteen, eikä mitään kalvopelleilyjä. Hapettumat putsaamalla saa fiksattua, jos jotain ongelmaa on.

  • 5. pete  |  November 27th, 2012 at 11:37 pm

    Tuollainen kalvokaapelin leikkely tuli tutuksi vielä Lap Powerin 486-läppärinkin kanssa (siitä oli kärähtänyt joku vienti virransyötässä, ja myöhemmin vaihdoin mm. prosun.) Käytetäänhän edeleenkin samantapaisia liittimiä, mutta tuossa se kalvo ei kestänyt montakaan irrotusta. Muistaakseni korjailin kontakteja lyijykynän kanssa aina kun osa näppäimistä lakkasi toimiasta 🙂

Kommentin kirjoitus

You must be logged in to post a comment.

RSS feed for comments on this post.


Kommenttien virta

Aiheet