Eskapismia ja työnhakua

June 21st, 2012

Aalto-yyoon ja perinteisesti niin varman Nokian epävarmat tulevaisuudennäkymät ovat pistäneet miettimään mitä sitä tekisi jos ja kun tämä lehtorin lupsakka ura loppuu. Ei ole suinkaan mikään mahdoton kuvio – eihän säätiössä ole pysyviä virkoja, vaan mennään määräaikaisilla työsopimuksilla. Samoin on meneillään suuntaus, jossa lehtoraateista pyritään eroon ja tilalle tulee joko ei mitään tai sitten professuureja, joihin on kovemmat vaatimukset. Eli mihin suuntaan sitä lähtisi?

  • Koodihommiin. Paikkoja on ainakin alati auki, mutta oma ammatillinen osaaminen on päässyt vanhentumaan, kun Javat, SQL:t ja Scrumit eivät ole missään määrin tuttuja. Ei sillä, etteikö niitä voisi oppia, mutta ilmoituksissa vaaditaan yleensä useamman vuoden työkokemusta.
  • Käyttöliittymäsuunnittelijaksi. Itse en ole kummoinenkaan designer, joten sopivampi pesti liittyisi koordinointiin tai käytettävyystestaukseen. Kumpikaan ei ole välttämättä sitä, mitä haluaisin tehdä eläkeikään saakka.
  • Opettajaksi. Todennäköinen loppusijoituspaikka löytyisi jostain AMK:sta, sillä oman alani opetusta ei yliopistoissa anneta monessakaan paikassa.
  • Tekniikan tutkijaksi. Sinänsä mahdollinen urapolku, jos tykkää projektiluontoisista pätkätöistä. Tätäkin tuli jo kokeiltua, eikä ollut mitenkään kadehdittavaa hommaa.
  • Humanistitutkijaksi. Ala on tolkuttoman kilpailtu, joten tämä vaihtoehto lienee koko sakista toivottomin vaihtoehto.
  • Yrittäjäksi. Kaikenlaista myytävää osaamista voisi hyvin ollakin, mutta olen niin huono kauppamies, että asiakkaiden hankkiminen ja kannattavien diilien teko voisi olla haastavaa.
  • Ulkomaille. Mahdollisuuksia on moninkertaisesti, mutta työnsaantia auttaisivat kummasti yhteydet, vetävä portfolio ja/tai tohtorintutkinto.

Mitään yhtä oikeaa vaihtoehtoa ei joukosta selvästikään hahmotu. Monialaisuus näyttäytyy jälleen sekä kirouksena että siunauksena: häröilijä voi soveltua usealle eri tontille, mutta toisaalta yhden alan vahvalle asiantuntijalle löytyisi varmemmin duunia tietyltä hiekkalaatikolta. Perinteisintä IT-alan eskapismia olisi suuri irtiotto, muutto maalle viljelemään porkkanoita.

Filed under: filosofointi

3 Comments Add your own

  • 1. Antti  |  June 25th, 2012 at 12:48 pm

    Jep, mielenkiintoista kelata näitä kyllä. Monialaisuuden lisäksi ongelma taitaa olla myös se, että oma “ydinosaaminen” on jotain aika erikoislaatuista enemmän kuin standardia. Usein opiskellessa kannustettiin tekemään “jotain erilaista” mutta unohdettiin mainita, että erilaisuus voi urautua sekin eräänlaiseksi yhden “mielenkiintoisen” jutun tekemiseksi yksin (mun tapauksessa). Noihin kohtiin vielä:

    Koodihommat: ehkä edelleen voisi sanoa että osaa sulautettuja (assembler, C, rauta) suht hyvin. Ongelma voi vain olla ettei ole koodannut tosiaan viime vuosina. Yritän pitää githubissa jotain uusia tekeleitä ettei ihan unohdu tehdä jotain.

    Yrittäjä: monesti olen miettinyt, ettei tämä itsenäinen tutkiminen ja omaehtoinen verkostoituminen niin kauhean paljon yritysmaailmasta eroa. Kilpailuakin on (ks. alla). Saatan liiotella mutta luulen että akateemisella uralla oppii sietämään paineita, ja on pakko oppia. Etenkin jos ottaa helposti itseensä sen, että suhteet muihin ihmisiin voivat muuttua joka hetki. Ja joskus tuntuu siltä, että olisi kiva kilpailla ympäristössä jossa kilpailun “valuutta” on edes selkeä ja yhdenmukainen.

    Humanistitutkija: ja niin, onhan tämä kilpailtua totta kai ja vielä monella eri tasolla (jatko-opiskelijana rahoitus, opiskelupaikat, työtilat, kotimaisten kollegoiden arvostus, kansainvälinen huomio, luottamustehtävät jne., sitten jatkossa virat) Taidan pohtia omassa blogissa jossain välissä tätä ja sen syitä enemmän. Täytyy varmaan kuitenkin muistaa että kysyntää näille aloille riittää aina enemmän kuin yliopistot tarjoavat. Jostain syystä ihmiset pyrkivät opiskelemaan (ei ole helppo päästä), valmistuvat (ei tapahdu kaikilla) ja ryhtyvät jatko-opiskelemaan (tässäkin kova kilpailu) ennemmin kuin tekevät jotain muuta. Joku akateemisuuden lupaus kai tässä maailmassa pitää — vaikkei sitä lupausta näkisi ihan joka päivä työssään…

  • 2. marq  |  June 25th, 2012 at 10:39 pm

    Valtiotieteestä voisi olettaa valmistuvan työvoimaa myös valtion virastojen asiantuntija- ja johtotehtäviin. Suuret ikäluokat eläköityvät kovaa kyytiä, minkä periaatteessa pitäisi tarkoittaa sitä, että paikkoja aukeaisi. Mitä olen ministeriöissä ym. työskentelevien tyyppien kanssa puhunut, niin näin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole. Eläkkeelle lähtijöiden virkoihin ei välttämättä palkata säästösyistä ketään (mikä puolestaan haiskahtaa siltä, että työtehtävät sälytetään muille entisten lisäksi – ei kai tarve mihinkään katoa).

  • 3. Antti Silvast  |  June 26th, 2012 at 2:27 pm

    Juu, tuota samaa olen kuullut suurista ikäluokista mm. meillä jollain johdantokurssilla. En kuitenkaan tiedä noista paikoista kovin hyvin — silloin tällöin näkee ilmoituksia postilistalla mutta usein tuntuu että niihin ei ole aivan oikeaa pätevyyttä eikä oikein yhteyksiäkään. Ensi vuoden alussa on pakko alkaa hakea kaikkea joka tapauksessa.

    Demo research -kollegamme P. on joskus lähettänyt mulle kansainvälisiä paikkoja näistä linkeistä:

    http://www.jobs.ac.uk/

    http://www.timeshighereducation.co.uk/jobs_seo_role.asp?navcode=2

    http://www.eui.eu/ServicesAndAdmin/AcademicService/Fellowships/Index.aspx

Kommentin kirjoitus

You must be logged in to post a comment.

RSS feed for comments on this post.

Kommenttien virta

Aiheet