.Markku Reunanen.

Meidän ja muitten mukulat

June 11th, 2012

Näin tuoreehkona isäukkona voin helposti allekirjoittaa, että oma lapsi tuntuu jotenkin erityiseltä verrattuna muiden muksuihin, oli se sitten totta tai ei. Vaan entäpä jos tuo pieni erityisyys ei riitä, kun oma jälkikasvu katsoo suurilla silmillään niin viisaasti ja tuntuu ymmärtävän asioita paljon syvällisemmin kuin tavallinen höpsö kakara? Silloin saattaa olla kyseessä…

Indigolapsi! Nämä vanhat sielut ovat tulleet johtamaan maailman uuteen, henkisempään ajanjaksoon. Indigolapsen tunnistaa ainakin avoimista silmistä, kuninkaallisesta käytöksestä ja sosiaalisuudesta. Indigot hakevat myös rajojaan, joten määräilevyys ja vaativuus ovat kaksi indikaattoria lisää.

Kun diagnoosi on tehty, niin ylpeä vanhempi voi tarkistaa, sattuisiko itsekin olemaan hopealapsi (indigoja kun on syntynyt, vähän tosin lähteestä riippuen, vasta vuodesta 1985 alkaen). Hopealapset ovat indigojen luottohenkilöitä ja usein niiden vanhempia. Tunnusmerkkeinä rauhallisuus, haaveilu, kirkkaat viisaat silmät ja ihmisten kanssa toimeen tuleminen.

Luokituksia löytyy vielä lisääkin, joten kaikille muksuille löytyy oma väri. Purppuralapset ovat aika riiviöitä, sillä heidän tarkoituksensa tässä maailmassa on haitata indigojen työtä. Kannattaakin siis tarkkailla, millaiseen seuraan uuden ajan airueensa päästää. Muita ongelmatapauksia ovat harmaat ja likaiset lapset. Mutta mitäs jos käykin niin, että oma lapsi sattuu edustamaan juuri tällaista ei-toivottua väärää väriä? En olisi asiasta huolissani, sillä henkistyneille vanhemmille nähtävästi syntyy vain indigolapsia.

Lasten värit määriteltiin jo vuonna 1982 Nancy Ann Tappen toimesta. 30 vuodessa iskee kuitenkin helposti inflaatio. Kun vähän joka toisella tutulla rupeaa olemaan indigoja, omakin ihmeellinen tähtien lähettiläs on siinä porukassa enää yksi “perusindis” muiden joukossa. Ensimmäinen erottumisen keino on tehdä värityypeistä kiinnostavia yhdistelmiä, kuten vaikkapa hopea-indigo, mutta parempaakin on tarjolla.

2000-luvulla on näet alkanut syntyä kristallilapsia. Tunnuspiirteitä on lukuisa joukko, mutta ainakin herkkyys, vetäytyvyys, suuret silmät ja telepaattiset kyvyt ovat varmoja tärppejä. Telepatian vuoksi he myös saattavat oppia puhumaan myöhään – tarvetta puhumiselle ei ole. Kristalleilla on keskeinen rooli uuden henkisemmän maailman rakentamisessa.

Jään jännityksellä odottamaan, mikä on seuraava kehityksen askel, kun kristallitkin alkavat käydä arkisiksi. Lupaavia kaikuja olisi ainakin tähtilapsissa.

Filed under: filosofointi