.Markku Reunanen.

Ataristi on jengin kingi

November 18th, 2011

Atari 65XE alkaa tulla hiljalleen toimintakuntoon. Kone antaa kuvaa ja ääntä videomonitoriin, ja viimeisimpänä kohennuksena myös netistä ladattuja tiedostoja saa lopultakin ajettua. Hankin halvimman mahdollisen ratkaisun, eli sio2pc-adapterin ynnä tarvittavan SIO-piuhan ja DX:ltä usb-sarjaporttikalikan. USB-versio olisi modernimpi vaihtoehto, mutta sen Linux- ja Mac-tuesta ei ollut mitään takeita. Kustannussäästö alkoi kotelon ja tarvittavien lisäpalikoiden jälkeen jäädä niin pieneksi, etten ole enää järin vakuuttunut ratkaisun järkevyydestä, etenkin kun toimivuus on välillä vähän niin ja näin. Vika voi olla sio2pc:ssä, usb-adapterissa tai sitten Linuxin softassa, mutta lopputulos on hivenen labiili yhtä kaikki. Kalliimpi ja luultavasti parempi hankinta olisi ollut sio2sd, jolla pystyy ajamaan suoraan levytiedostoja ja yksittäisiä ohjelmia.

Tähän mennessä olen kokeillut paria peliä ja noin kymmentä demoa. Ohjelmat toimitetaan joko valmiina atr-levytiedostoina, joita sio2pc käyttää suoraan tai sitten xex-muodossa, jolloin ne pitää ensin kopioida virtuaalilevykkeelle (jotkut siirtosoftat osaavat ajaa niitä suoraankin, mutta tutustuin vain Linuxin tarjontaan). Linuxille on muutama eri vaihtoehto siirtosoftaksi, mutta suorilta lähti toimimaan ainoastaan sio2linux. Käyttö on suoraviivaista: sio2linux filetto.atr, jonka jälkeen napsautetaan Atariin virrat päälle. Toisinaan tarvii buutata Option-nappi pohjassa, jotta vapaata muistia jää enemmän käyttöön. Atr-tiedostojen oikeaoppinen luominen ei ole näin aloittelijalle järin helppoa, mutta foorumien koluamisen jälkeen onnistuin tekemään tarvittavat jutut frannyllä. Mutkien oikomiseksi laitoin saataville pelkän dossin sisältävän imagen tänne: emptydos.atr. Pelit ja demot saa ajettua automaattisesti kopioimalla levykkeelle xex-tiedoston nimelle AUTORUN.SYS. Frannyn mukana tuleva insert.sh toimii riittävästi.

Kasibittiatarit ovat laaja perhe, joiden alkupäässä on vaatimattomia koneita kuten 400 sekä 800, ja loppupäässä 128 kilon muistilla varustettu 130XE. Peleistä suurin osa toimii 64-kiloisella koneella, mutta demoista eivät suinkaan kaikki, joten 130XE on sikäli järkevämpi hankinta kuin 65XE tai 800XL. Jokunen demo vaatii yli 128 kiloa rammia, joten lisämuisti voi olla tarpeen joka tapauksessa. Lotharekilla on tähänkin ratkaisu tarjolla: sisäinen muistinlaajennus 65/130XE:lle. Asennus vaatii jonkin verran kolvaamista, minkä lisäksi laajennus toimii ainoastaan tietyissä emolevyissä (kaksi tai neljä muistipiiriä). AV-piuha on puolestaan mallia helppo: perässä oleva dinni antaa sekä compositen että äänet pihalle ilman konstailuja. Kuvanlaatu on oikeastaan hämmästyttävän hyvä verrattuna moneen muuhun aikalaiseen. Atarin koneeseen sopivat tietysti Atari-joystickit, joten niiden kanssa ei tarvitse nähdä sen kummemmin vaivaa.

Filed under: laitteet,retro