Lapsi numero 8792
October 30th, 2011
Poika syntyi 23.10. kello 19:01. Olisi kiva kirjoittaa aiheesta jotenkin tuoreesta näkökulmasta, mutta voin vain toistella sitä samaa, mitä kaikki muutkin ovat sanoneet: että synnytykseen osallistuminen oli ainutlaatuinen (joskaan ei kaikin ajoin mukava) kokemus, arkielämä on muuttunut, yöllä ei paljon nukuta, vaippoja vaihdetaan, ja että juniori on hämmästyttävä olento.
Kun aiheesta muualta lueskelee, niin monet vanhemmat — etenkin äidit — muistelevat näitä ensimetrejä suurella lämmöllä. Ajan myötä nämä huuruiset hetket varmaan sellaisina näyttäytyvätkin, mutta juuri nyt tunnelmat vaihtelevat laidasta laitaan ja suurin osa energiasta menee ihan käytännön asioista huolehtimiseen. Ylitsevuotavasta onnentunteesta kuuleminen lataa vanhempien niskaan odotuksia siitä, mitä pitäisi tuntea, ja jos tositilanne ei sitä vastaakaan, niin on helppo kokea huonommuutta: miksi tämä ei olekaan niin auvoisaa kuin kaikilla muilla näyttää olevan?
Tähän asti olen saanut olla vastuussa lähinnä itsestäni, joten vanhoihin kuvioihin on pakko ottaa uutta näkökulmaa. Kepeys taitaa olla sekin taakse jäänyttä, sillä lapsesta voi olla loputtomasti huolissaan. Pysyykö se terveenä? Pärjääkö se koulussa? Saako se kavereita? Onnistunko kasvattajana?
Kunpa hymyilisi näin paljon aina:
Filed under: filosofointi
1 Comment Add your own
1.
Antti | November 5th, 2011 at 7:04 pm
Lämpimät onnittelut vielä kerran!
Ehkei kannata miettiä turhan paljon, millaista pitäisi olla… Minä ainakin näen hyvin selvästi onnentunnetta koko tässä postissa. 🙂
Kommentin kirjoitus
You must be logged in to post a comment.
RSS feed for comments on this post.