Kirjoitin pitkästä aikaa V2:een, tällä kertaa peliarvostelun mainiosta Botaniculasta. Humble Bundlesta saa samaan syssyyn Machinariumin ja Samorost 2:n, jos ne vielä kokoelmista puuttuvat, minkä lisäksi voi pelastaa pläntin sademetsää.
Add comment April 30th, 2012
Joystickit kuumina — Varhaista erotiikkaa kotitietokoneilla on nyt ladattavissa pdf:nä täältä. Kuvat valitettavasti vain mustavalkoisina kuten printtiversiossa.
Add comment December 1st, 2011
Kyllästyin huonoihin joypadeihini ja tilasin samaan syssyyn sekä muutaman SNES-ohjaimen että usb-adapterin niille. Adapteri oli nimeltään “SNES Controller Adapter” ja samaa pulikkaa myy esim. DealExtreme. Hiukan ohjaimia siivottuani (nappien kosketuspinnat lasittuvat ajan myötä ja lakkaavat vastaamaasta) kokeilin ohjaimia sekä Mednafenilla että SNES9x:llä. Hyvät uutiset ovat siinä, että sekä ohjaimet että adapteri toimivat, eikä ohjauksessa tule kummallisuuksia tai huomattavaa lägiä. Miinuspuolelle laitettakoon se, että joku valopää keksi laittaa molemmat ohjaimet saman loogisen usb-joystickin eri napeiksi. Kokeilemani emulaattorit antavat viritellä napit ihan miten hyvänsä, joten ongelmaa ei ole, mutta vähemmän joustava ohjelma voi hyvin olettaa saavansa kaksi erillistä laitetta. Kakkosohjaimen start ja select eivät myöskään heräilleet. Suosittelen siis ainoastaan tietyllä varauksella, vaikka tuntumaltaan aidot Nintendon ohjaimet varmasti pieksävätkin halvat usb-kloonit.
edit: Toisen ohjaimen start ja select taitavat olla risat, joten vika ei ole adapterissa.
edit2: Putsaamalla lähtivät toimimaan nekin. Ei kannata kaataa limpparia ohjaimeen.
Add comment March 2nd, 2011
Commodork – Sordid Tales from a BBS Junkie on Rob O’Haran muistelmateos, jossa kahlataan henkilöhistoriaa kolmenkymmenen vuoden ajalta Atari 2600:sta Internetiin. O’Hara toimi vuosia aktiivisesti Oklahoman piraattiskenessä ja seurasi läheltä sen muutoksia. Aluksi pelejä vaihdeltiin levykkeillä, sitten hitailla modeemeilla, nopeammilla modeemeilla ja lopulta warez siirtyi Internetin IRC-kanaville ja FTP-palvelimille. Kirjan sivuilla vilahtelee värikkäitä paikallisia hahmoja, jotka vaikuttivat The Brotherhood 405 -ryhmässä. Suomalaisesta näkökulmasta on mielenkiintoista verrata Jenkkilän tapahtumia omiin kokemuksiin: samat kehityslinjat voi tunnistaa, mutta täällä asiat näyttäytyivät eri muodossa. BBS:t, partyt ja ryhmät ne oli meilläkin, mutta C64:n jälkeen moni siirtyi Amigalle eikä suinkaan suoraan PC:hen. Ilmaisten paikallispuhelujen puuttuessa modeemiwaretus ei ollut helppoa – vastaavanlaista jakoa ilmaisiin paikallispuheluihin ja maksullisiin kaukopuheluihin ei ollut tietääkseni kuin Turussa ja Helsingissä. Demoskene nousee kirjassa pariin otteeseen esille, siinä missä Suomessa toki oltiin sen harrasteen ydinalueella. Mielenkiintoisena vertailukohtana O’Hara mainitsee artpackit, joita voisi verrata osapuilleen levykelehtiin.
Mikään tutkimuskirja Commodork ei ole, sillä faktat perustuvat lähinnä yhden miehen muistelmiin. Se toimii kuitenkin hyvin viihdyttävänä ja henkilökohtaisena läpileikkauksena kotitietokoneiden historiaan ja tarjoaa samalla autenttista jenkkinäkökulmaa tietokoneharrastukseen. Hakkereista ja peleistä on kirjoitettu paljonkin, mutta tällaisesta “tavallisesta” harrastuksesta huomattavasti vähemmän.
Add comment March 1st, 2011
This time exceptionally in English – I thought this might benefit some fellow PPC users abroad, too. It seems by all accounts that Megadrive/Genesis emulation under PPC Linux is a hopeless attempt: Dgen just crashes, Xmess doesn’t do any better, and up-to-date emulators, such as Gens/GS, don’t support the PPC platform (a generic Z80 core is apparently under construction). I was looking into compiling the excellent PicoDrive, but its sources seem to be here and there and no generic Linux version exists. So, no Megadrive for us, right?
Luckily I came across Generator, which has been ported to Linux/SDL a few years ago. After the usual configure/make fiddling the emulator actually ran games, but with distorted sound. A quick peek at the sources revealed a tiny endian problem, which was quickly fixed. While I was at it, I added an example config file, a PPC Linux binary, options to force the video overlay off (in case it doesn’t work for you), set the fullscreen resolution and to turn CPU saving off. I didn’t like the fact that the emulator wouldn’t start the games right away, so I turned autostart on, too. There are still some grave issues with sound: for example the music in Sonic 2 doesn’t play correctly, but that’s something out of my scope right now. At some point something has been broken – probably with GCC – since when I tried to compile the emulator on x86 Linux it simply crashed after a while. Not much of an issue, though, since there are other alternatives out there.
Download here (source and binary included): generator-0.35-cbiere-marq-r1.tar.gz
If you wish to compile it yourself, just run ./configure –with-sdl –with-cmz80 ; make in the src directory. For running games: ./generator-sdl-ppc romname (and optionally -c generator.config.example). Tested under Ubuntu 10.04 only, so let me know if it works for you. Alternative solutions to Megadrive emulation are most welcome as well.
edit: Apparently the good folks behind Mednafen are working on Sega support too. Here’s hoping 🙂
4 comments February 26th, 2011
Viikon-parin emulaattorikikkailu PPC-Linuxissa on tuonut aiheeseen mukavasti lisää näkemystä. Useimmat alustat alkavat olla jo varsin käyttökelpoisia nopeudeltaan ja pyörivät jopa koko ruudulla postimerkin kokoisen ikkunan sijaan. Aloitetaan kuitenkin huonoilla uutisilla:
Ja sitten se matalan tarkkuuden tilojen tekeminen helposti: tämän ohjeen perusteella ei pitäisi olla liian haastavaa. Komento gtf tuottaa kauniita modelinejä, joita voi kokeilla xrandr:llä ennen kuin niitä laittaa xorg.confiin. Olin totaalisen hämmästynyt, kun PowerBookin sisäinen näyttö tuntui kelpuuttavan melkein minkä hyvänsä satunnaisen 60 Hz tilan. Nyt on pelikäyttöön 424×286, eli suunnilleen kolminkertaiseksi venytetyt pikselit (näytön oma tarkkuus on 1280×854). Pehmeää vieritystä yritin saada aikaan 50 Hz tiloilla, mutta ne eivät tuntuneet asiaan vaikuttavan.
Viritellessä kannattaa muistaa se, että jos emulaattori tukee Xvideota, niin pienemmän reson käyttämisestä ei ole kuin haittaa, sillä video-overlayn tekemä skaalaus osuu huonommin pikseleihin. On myös hyvä sovitella matalia tarkkuuksia maksimitarkkuuden puolikkaiksi tai kolmanneksiksi, etteivät pikselit venähtele epätasaisesti. Kaikkein rumimman lopputuloksen saa silloin, kun näyttö skaalaa grafiikan huonosti, jonka päälle emulaattori tekee vielä oman skaalauksensa.
Add comment February 24th, 2011
Tulipa kokeiltua emulaattoreitakin kaiken muun ohella. Laatu vaihtelee hyvästä huonoon ja fullscreen on monestikin ongelma, joko kuvasuhteen tai -koon osalta. Jos emulaattoreissa on JIT-kääntäjiä, niin ne ovat useimmiten vain Intelille, joten kurjuus kumuloituu. OpenGL-ruutumoodit ovat käyttökelvottoman hitaita keskimäärin, joten skaalattuja fullscreen-tiloja ei saa sitäkään kautta ilmaiseksi.
Raadin kiitokset menevät siis DOSBoxille, OpenMSX:lle, Hatarille ja ScummVM:lle, sekä varauksin VICElle, E-UAE:lle ynnä SNES9x:lle. USB-joypadit näyttävät muuten toimivan ihan heittämällä ainakin VICEn ja SNES9x:n kanssa.
Add comment February 15th, 2011
Populousista kirjoittamani artikkeli ilmestyi V2:ssa. Retro näemmä kiinnostaa kun lukukertoja on alta päivässä kertynyt yli tuhat. Päivään toi lisää retroantia vielä se, että asensin illalla jälleen kerran Sidplayn ja kuuntelin sekalaisia vanhoja suosikkejani. En ole aiemmin niin perustanut Chris Huelsbeckista, vaikka Giana Sistersin alkumusiikki onkin mainio, mutta nyt sohaisin puolivahingossa soimaan äijän biisin Dulcedo Cogitationis ja sehän olikin jämäkkää kamaa. Hubbardit, Tellit, Galwayt ja Huelsbeckit ovat kaikki kätevästi yhdessä paketissa High Voltage SID Collectionin (HVSC) sivuilla.
Add comment March 2nd, 2009
Takavuosien valjujen kokemusten jälkeen en odottanut paljon, kun ryhdyin taas leikkimään Amiga-emulaattorien kanssa. Yllätyin kuitenkin positiivisesti laitettuani Richard Drummondin ylläpitämän E-UAE:n sekä MacBookiini OS X:n alle että eMacin PPC-Linuxiin. E-UAE on pitkään maatuneen UAE-projektin multiplattis työnjatkaja, johon on tuotu palasia aktiivisemmin kehittyneestä WinUAE:sta. Kukin saa toki tehdä avoimilla ohjelmilla mitä lystää, mutta tuo WinUAE-forkki ei pahemmin tuntunut hyödyttävän alkuperäistä projektia, vaan keskittyi ainoastaan yhteen alustaan. Tämänkertainen kokeiluni oli peräti osapuilleen laillinen, sillä omistan ihan aidotkin A500:n ja A1200:n käyttöjärjestelmineen 🙂
E-UAE:n asetustiedosto on hivenen kryptinen käsin puukotettavaksi, joten onneksi Linux-puolella siihen on kohtuullisen kattava graafinen käyttöliittymä valmiina ja Mäkillä puolestaan voi asentaa kätevän Hi-Toron, joka toimittaa samaa virkaa. Näistä kahdesta Hi-Toro on asteen laajempi ja sen ohjeissa oli selitetty hyvin kaikki säädöt. Käyttöliittymien avulla voi valita perusjutut kuten emuloitavan prosessorin, piirisarjan (OCS/ECS/AGA), muistimäärät, äänenlaadun ja levyasemat. Netistä löytyy ihan laillisestikin kaikenlaisia pelejä, itse käytin A500-testipenkkinä täältä löytynyttä BC Kidiä.
Intel-alustoilla E-UAE:ssa on peräti JIT-kääntäjä, joka tekee 68k-konekielen ajamisesta rivakkaa. Hitaalta se silti tuntui, mutta syynä oli ilmeisesti virransäästöön liittyvä Intel TSC, jonka poistamalla vauhti koheni reilusti. PPC-puolella JITiä ei ole, mutta A500 jaksoi pyöriä sittenkin aivan täysin ainakin BC Kidin perusteella. Jopa A1200 toimi joten kuten, tosin tässä Intel-koneessa sitten selvästi nopeammin.
Peruspiirisarjoista irtoaa vaisuja tarkkuuksia ja planaaritilat ovat väkisinkin tahmeita Workbenchissä. Joku oli tätäkin ajatellut ja tehnyt Picasso96:een tuen UAE:lle. UAE:n asetuksista tarvii laittaa lähinnä 32-bittinen osoitteisto päälle, RTG fullscreen ja lisää grafiikkamuistia eikä juuri muuta. Vielä kun päivittää rtg.libraryn WinUAE:n mukana tulevaan versioon, niin saakin jo natiivit tarkkuudet käyttöön. Hiiren hyppimiseen auttaa niin ikään WinUAE:n mukana tuleva apuohjelma p96refresh, jolla saa nopean ja tasaisen päivityksen. Linuxin puolella näppäimistö toimi suoraan riittävästi, mutta Hi-Torossa vaadittiin raw key mapping päälle. Lopulta kasassa oli tehokas virtuaalinen AGA-Amiga kovalevyllä, 40 megan muistilla ja läppärin aidolla 1280×800-tarkkuudella höystettynä.
Add comment February 25th, 2009
Jonkun vuoden välein tulee aina palauttua klassisen jumalapeli Populousin äärelle. Viimeksi jämähdin johonkin kentän 200 tienoille, mutta tällä kertaa väänsin pelin väkisin läpi eli kentän 494 loppuun. Kaikkia noista kentistä en pelannut, sillä riittävästi pisteitä saamalla harppaa aina muutaman, mutta hävittyjen matsien jälkeen toisaalta oli yritettävä samaa kenttää uusiksi, joten parisataa ottelua ei varmaankaan riittänyt. Melkoinen urakka, joka koetteli sekä hermoja että jännetuppia.
Itse pelihän on peräisin niinkin kaukaa kuin vuodelta 1989, jolloin Bullfrog sen julkaisi. Suurin kunnia pelistä menee yleensä Peter Molyneuxille, joka jatko-osien lisäksi teki vuosia myöhemmin myös samantyylisen Black and Whiten. Itse kokeilin Populous: The Beginningiä PlayStationilla, mutta ei se pitkään kiinnostanut. Menestynyt ja omaperäinen tuote synnytti pian klooneja, kuten Mega Lo Mania ja Settlers. Populousin kaikuja on nähtävissä vielä paljon myöhemmissäkin reaaliaikastrategioissa. Itse pelasin nyt DOS-versiota DOSBoxin avulla, mutta versioita oli toki monelle muullekin laitteelle kuten Amigalle tai Atari ST:lle. DOS-version kaksinpelikin toimii emulaattorissa kohtuullisesti, kunhan vaan saa viritettyä virtuaalimodeemin toimintaan verkon yli.
Jotain Populousissa on tehty oikein, kun jaksoin noinkin monta tuntia sen äärellä tuhrata. Pikku-ukkojen liikutteli näytti serkun Amigalla joskus ’90 hyvin mielenkiintoiselta ja sitä se on edelleen. Vaikeustaso on tiukka paikoitellen — yllättävää kyllä pahimmat kentät eivät ole ihan lopussa — mutta sopivan törkeän strategian keksimällä pääsee lopulta eteenpäin, vaikka välillä voi olla sekunneista kiinni. Usein otteluissa voi tulla puolikin tuntia lujasti takkiin aluksi, mistä huolimatta tekoälyn ja pelilogiikan heikkouksia hyödyntämällä voiton voi vielä viedä kotiin. Voisin kirjoitella strategiasta paljonkin, mutta riittäköön tämä tästä.
Add comment February 22nd, 2009