Posts filed under 'laitteet'
Tänään tuli kokeiltua otsikon mukaiseen koneeseen tuoreinta Ubuntua ja erittäin positiivinen ensivaikutelma jäi: WLAN, kortinlukija, erikoisnapit, äänet, Elisan mokkula, kamera ja suspend toimivat kaikki suorilta. Grafiikkapuolella meni periaatteessa hyvin, mutta GL ei ollut heti kiihdytetty ja videon katselu VLC:llä ei toiminut. Kiihdytetty GL tuli sallimalla paketinhallinnasta (Synaptics) uusimmat ei-hyväksytyt päivitykset ja VLC:n ongelmaksi paljastui ulkoisen näytön ruutumoodien ronkkiminen näyttöasetuksista. Asetuksien jäljiltä /etc/X11/xorg.conf-tiedostoon oli jäänyt omituinen virtuaalityöpöydän koko, jonka kanssa heikko graffa-ajuri ei pärjännyt. Kommentteihin virtuaalipöydät ja taas toimi. Ilman ulkoisen näytön ja jatketun työpöydän kanssa säätämistä videot olisivat luultavasti toimineet ilman mitään. Ubuntu oli myös halukas laittamaan swappia koneeseen, mutta se on SSD:lle huonompi idea, joten swappi piti poistaa osiointivaiheessa.
July 23rd, 2009
Yritin jo aiemmin tapella ulkoista näyttöä toimimaan HP:ssä, mutta jäi pelkän peilauksen asteelle. VIA:n muuten surkeasta näyttöpiiristä irtoaa teoriassa kyllä hyviäkin tarkkuuksia, mutta huonosti dokumentoitu ajuri ei suostunut yhteistyöhön. Nyt löytyi kuitenkin oikeat madonluvut xorg.confiin:
Section “Monitor”:
HorizSync 30-80
VertRefresh 55-60
Section “Screen”:
Option “ActiveDevice” “CRT”
Option “VideoOnDevice” “CRT”
Oma ViewSonicini tunnistui kauniisti näillä ja läppäri antoi kohtuullisen hyvälaatuista 1680×1050-kuvaa ulkoiseen näyttöön. Videotoistokin jaksoi pyöriä koko näytössä tökkimättä. Ainoaksi kauneusvirheeksi jäi sisäisen näytön esittämä vapiseva sotku — se kun ei ulkoisen näytön tarkkuuksiin pystynyt eikä mikään säätö suostunut sitä sammuttamaankaan.
July 15th, 2009
Lopultakin sain näppeihini pitkään odotetun HP Mini-Note 2133:n. Laite ei ole ihan uunituore enää eikä edusta halpojen miniläppärien kärkikaartia hitaahkon VIA:n prosessorin ja kehnon Chrome 9 -näyttiksensä kanssa. Muistin laajensin heti kättelyssä gigatavuun, ja levy olikin mukava 120-gigainen heti valmiiksi. Olisin odottanut levyn olevan suhteellisen hidas, mutta ainakin hdparmin mukaan sieltä siirtyi peräti 57Mt/s. Mukana HP toimitti Suse Linux Enterprise Editionin, mutta Jarkon valitusta kuunneltuani ja softien surkeaa valikoimaa katseltuani päätin laittaa jonkin muun distron heti koneen saatuani. Debian on aina varma valinta ja tutuin kaikista, mutta koska en ollut koskaan asentanut Ubuntua ja 9.04:n piti tukeman laitetta hyvin, niin lähdimme yrittelemään sillä. Asensimme siis kahta lähes identtistä konetta rinnakkain samalla kertaa. Ja näin se meni:
- Ensimmäinen kompurointi tuli UNetbootinin kanssa. Se näytti toimivan hyvin Winen alta, mutta usbitikut eivät buutanneet. En jaksanut ruveta kauheasti virittämään, joten tilanne ratkaistiin virtuaalikoneessa ajetulla Windowsilla. Alkuruudussa piti painaa F9 ja valita tikku, jonka jälkeen lähdettiinkin liikkeelle.
- Oletuksena Ubuntu käynnistyi live-moodiin, josta varsinaisen asennuksen sitten pystyi aloittamaan. Näyttö oli pikkiriikkisen matala joillekin asennusikkunoille, mutta luovalla arvailulla prosessi meni eteenpäin.
- Kaikkiaan asennus meni hyvin automaattisesti eteenpäin ja lopulta kone käynnistyi Ubuntu-työpöydälle. Hivenen väärässä resoluutiossa kylläkin, mutta olin jo aiemmin pöyhinyt verkosta ratkaisun: Option “PanelSize” “1024×600” xorg.confin kohtaan Section “Device”.
- Langallinen verkko, näytönohjain, webbikamera, kortinlukija, näppäimistön erikoisnapit ja jopa langaton verkko toimivat suorilta. Ainoana kauneusvirheenä langattoman verkon lievä epäluotettavuus.
- Lisälaitteidenkaan kanssa ei tuntunut olevan ongelmia: Canonin digikamerani, usb-massamuistit, ulkoinen hiiri ja jopa Elisan mokkula toimivat kaikki suoraan kytkemällä. Ulkoinen näyttö ei sitten valitettavasti ollutkaan enää yhtä automaattinen juttu, mutta guuglettamalla välttävä ratkaisu löytyi. Ulkoiseen näyttöön saisi isojakin tarkkuuksia, mutta itselleni moinen on tarpeetonta. Seuraava rimpsu kohtaan Section “Screen”:
- Option “ActiveDevice” “LCD, CRT”
- Option “ForceLCD” “true”
- Option “VideoOnDevice” “LCD”
- OpenGL-tukea ei saa toistaiseksi mitenkään järkevästi asennettua (softa-Mesa asentui vakiona). OpenChrome ei 3D:tä tue ja VIA:n omia — ilmeisen huonoja — ajureita ei saa vielä Ubuntu 9.04:lle.
- Suspend ja hibernate kansi sulkemalla tuntuivat toimivan pienellä testailulla ok.
- Softat pyörivät kuten olettaa sopii eli osin hitaahkosti ja pienellä näytöllä ei ole valtavasti työtilaa, mutta toisaalta joihinkin kompromisseihin saa varautuakin tällaisten lelujen kanssa. Firefox terästäytyi selvästi Adblock Plussan asennuksesta ja koko ruudun selailunäkymällekin (F11) tuli lopulta käyttöä.
- VLC ja MPlayer toimivat molemmat hyvin ja kohtuullisen laadukkaat dvd-rippaukset pyörivät koko ruudussa ilman havaittavaa tökkimistä.
- Skypen Linux-version jättää aika lailla toivomisen varaa laadun osalta eikä ääni edes toiminut heti. Sekä koneen ääniasetuksista että Skypen ääniasetuksista kun kävi valitsemassa oikeat laitteet ja poistamassa jokusen mutetuksen, niin yhteys saatiin lopulta aikaiseksi.
Hyviä puolia koneessa ovat iso näppäimistö, kirkas näyttö, kohtuulliset kaiuttimet ja jämäkkä rakenne. Akku kestää pari tuntia riippuen käytöstä ja virransäästöasetuksista, joten tehoakku ei sinänsä olisi hullu hankinta, varsin kallis kylläkin koneen kokonaishintaan nähden. Muuntaja voisi olla hieman pienempikin, nyt se vie turhan paljon tilaa paksuine johtoineen. Nykymuodin mukaisesti HP:kin on laittanut kirkkaita sinisiä ledejä etupaneeliin ja koneen nukkuessa en ainakaan minä saanut nukuttua samassa huoneessa loimotuksen takia.
June 28th, 2009
Lähes vuoden kestäneen hidastelun, epäonnen ja säätämisen jälkeen saimme lopulta uuden kamelin pystyyn. Ammoisen vanha Kameli V3 eli Celeron/300 160 megan muisteineen sai väistyä ja tilalle hankittiin Dualcore-Celeron/2GHz kahden gigan muistilla. Levytilakin saatiin nostettua samalla yli teratavun. Kone vaihtui tänään ja ensimmäisten kokemuksien perusteella vauhti on aivan eri maailmasta. Suurimman eron huomaa tämän WordPress/MySQL-yhdistelmän kanssa: entisen koneen kanssa sai aina varautua useiden sekuntien odotteluun sivua vaihtaessaan, mutta nyt kuluu ehkä sekunti tai kaksi samaan tehtävään eikä koneen kuorma hyppää välittömästi kattoon.
Debianin asennusohjelma ei suostunut Intelin emolevyn kanssa toimimaan ja kun en itse ollut paikan päällä Tampereella asentamassa vaan Meksikossa, niin koneeseen meni sitten Red Hat -pohjainen CentOS. Kun kone oli käynnistyvässä mallissa, niin laitoin sitten loput kuntoon ja siirsin tiedostot ssh:n yli etänä. Mitään suurempia ongelmia CentOSin kanssa ei lopulta tullut, kunhan selvisin ensimmäisestä kulttuurishokistani. Yum on lähes identtinen apt-getin kanssa ja muiden outouksien kanssa auttoi Google. Joitakin sekalaisia havaintoja vielä asennuksesta ja siinä ohessa Linuxin nykytilasta:
- Debianissa tuntuu olevan enemmän paketteja ja lisäksi ne sisältävät valmiina enemmän ominaisuuksia. Tätä selittänee CentOSin suuntautuminen konservatiiviseen serverikäyttöön. Ylimääräisiä repositioita asentamalla valikoima paranee.
- Pienet eroavaisuudet asetustiedostojen välillä aiheuttavat paljon virhealtista käsityötä, kun niitä siirtää kahden eri Linux-jakelun välillä. Esimerkkinä Red Hat -perheen tapa kutsua www-palvelinta httpd:ksi ja Debianien puolestaan apacheksi.
- Debianien välillä MySQL:n tietokannat sai kopioitua suoraan tiedostoina, mutta nyt ei, joten piti käyttää mysqldumpia: mysqldump -u root -ppassu –all-databases > databases.sql ja toisessa päässä: mysql -u root -ppassu < databases.sql
- Linux-jakelut tuntuvat edelleenkin jakautuvan pikemminkin kuin konvergoituvan yhteen. Kuten Debianista syntyi Ubuntu, on Red Hatistakin saanut alkunsa jo ainakin Fedora ja sen sukulainen CentOS. Periaatteessa paketteja voi vaihdella saman perheen sisällä, mutta käytännössä ongelmia voi tulla.
- Vajaan kymmenen vuotta vanhan peruskoneen ja nykyisen peruskoneen välinen ero on melkoinen: muistia on kymmenkertaisesti, prosessoritehoa suunnilleen 20-kertaisesti ja levytilakin on yli kymmenkertaistunut. Pullonkaulana onkin nyt entistä enemmän verkon nopeus.
- Laitestandardit ovat tuona aikana ehtineet muuttua myös jo enemmän kuin kerran. Niin prosessori-, laajennus-, kovalevy- kuin muistiväyläkin on eri. Vanhoilla osilla ei olisi — levy- ja cd-asemaa lukuun ottamatta — tehnyt mitään.
- rsync on hyvä ystävä, kun haluaa päivittää tiedostoja kahden koneen välillä. Kaikkea ei tarvitse aina siirtää kerralla, jos ajantasaiset tiedostot on jo olemassa. Itse käytin vipusia -auv, koska vanha kone tukkeutui gzip-pakkaamiseen. Pienenä kauneusvirheenä pisteellä alkavat asetustiedostot eivät seuranneet mukana.
- Periaatteessa hyvä ja kaunis tietoturvaa lisäävä SELinux aiheutti niin mystisiä ongelmia, että se oli pakko ottaa pois päältä. Riittävällä tonkimisella varmaan sitäkin olisi voinut ymmärtää, mutta järin käyttäjäystävällinen se ei ole aloittelijalle.
- Monet ISP:t kuten Elisa eivät salli liikennettä porttiin 25, joten sähköpostia oli mahdotonta testata ennen konehuoneeseen siirtoa.
- Sähköpostipalvelinohjelmat ovat kaikki toivottoman monimutkaisia säädöiltään. Laitoin lopulta qmailin kuten edellisessäkin koneessa ihan tietoturvan ja tuttuuden takia, mutta sen asennus oli toivottoman mutkikasta ja ilman ohjeita luultavasti lähes mahdotonta.
- Apachen kummallisuuksien kanssa on useimmiten jotain taistelua tiedossa. Niin yksinkertainen asia kuin CGI-skriptien suoritus pitää laittaa kolmesta tai neljästä paikkaa päälle. Virtualhostit menivät helposti tällä kertaa, mutta ne taas eivät toimineet mod_ssl:n kanssa järkevästi.
March 15th, 2009
Pöyhin nettiä erilaisten koneharvinaisuuksien tiimoilta ja monenlaista kuumottavaa tuli vastaan. Eksoottisista läppäreistä kiinnostaisivat SparcBook, AlphaBook, IBM:n PPC-Thinkpad ja Acorn A4 (kannettava Archimedes), mutta eipä noita ole järin realistista hankkia mistään — eBayssä esim. ei ollut ainoatakaan. Acornien selailun jälkeen iski jälleen Archimedes-kuume ja rupesi tekemään mieli RiscPC:tä. Jo aiemmin tilasimme vuosia sitten Mikon kanssa A5000:t, mutta pahaksi onneksi toinen oli jotenkin risa, kenties rommien osalta.
Acornit olivat hyvin brittiläinen ilmiö ja BBC:stä alkaen suosittuja koulutietokoneita. Monia tuttuja pelejä, kuten Populous ja Lemmings on siirretty sillekin. Archimedes-sarjan graafinen käyttöjärjestelmä oli omalaatuinen rommissa sijainnut RISC OS, jossa oli kyllä ikkunat ja ikonit, mutta käyttölogiikka oli kylläkin paikoitellen hyvin erilainen kuin monissa muissa aikakauden järjestelmissä. Tiedostoissa ei esim. ole tarkentimia, vaan kaikki hoituu kolmenumeroisen tiedostotyypin perusteella. Koneissa käytettiin Motorolan ja Intelin suorittimien sijasta omaa eksoottista ARM-piiriä, joka elää ja voi hyvin edelleen, vaikka Archiesta ei ole kuultu enää vuosiin.
eBayssä olisi ollut joitakin RISC PC:itä, mutta hieman puolivillaisia yksilöitä tai sitten myyjä ei luvannut postittaa kuin Englantiin. Suureksi yllätyksekseni löysin firman, joka vielä myy Acorneja ja niiden varaosia. Löytyipä vielä toinenkin, mutta valikoima oli heikompi ja hinnat korkeammat. Tämä paremmalta vaikuttanut oli nimeltään APDL ja kaikenlaista laitetta tuntui löytyvän kiitettävästi ainakin webbisivujen perusteella. Pistin jo kyselyä vetämään kohtuullisesta StrongARM+lisämuisti+kovalevy+verkkokortti-yhdistelmästä. Punnan alhainen kurssi merkitsee hinnoissa jopa 25% säästöä. Hintaa tulee silti luultavasti 200 euron päälle plus postit.
Nyt Meksikossa ollessani en konetta kuitenkaan pääsisi säätämään, joten toistaiseksi piti tyytyä emulaattoriin. RPCEmu/Arculator toimii kohtuullisesti, vaikkakaan ei tässä OS X:ssä jaksa emuloida ARMia kuin reilun 20 MIPSin teholla. Ainakin x86-Linuxissa toimii myös JIT-kääntäjä, jolla luvataan moninkertaista tehoa. Asetuksia RPCEmussa ole järin montaa, joten Tarvittavia rom-tiedostoja en löytänyt pienellä hakemisellä, joten päädyin lopulta oikein ostamaan RISC OS 4.02:n lailliset rom-piirit tiedostoina RISC OS Ltd:ltä kohtuulliseen viiden punnan hintaan. Arculatorille sopivat 3.1:n, 2.0:n ja 1.1:n saa täältä support-zippien sisuksista. Pääsee tuolla nyt ainakin vähän kokeilemaan — seuraavaksi asentanen ristiinkääntäjä-GCC:n Mäkille. Vielä en toivo liikoja, mutta joskus voisi olla ihan realistista kääntää jotain omia vanhoja SDL-produja Archielle, jollei yllättäviä esteitä ilmene.
March 8th, 2009
Jo aiemmin askartelin yhden päivän rikkinäisen eMacin kanssa (näyttiksen konkat vuotaneet, 3D kaataa koneen) ja nyt palasin murheenkryynin äärelle. Päivän säätämisen jälkeen koneessa on nyt myös Debian GNU/Linuxin Testing-versio Mac OS X:n rinnalla. Seuraavassa joitakin kokemuksia asennuksesta ja koneen toiminnasta.
Asennuksen aloittaminen oli lievän työn ja tuskan takana, sillä olin osioinut levyn kokonaan OS X:lle. Tätä nykyä Applen oma diskutil-komento osaa muuttaa osioiden kokoa, mutta toiminto ei sitten olekaan tuettu PPC-koneissa, jotka käsittelevät levyjä eri tavalla. Mihinkään kaupalliseen osiointisoftaan en halunnut rahaa laittaa, joten googlettamiseksi meni. Lopulta selvisi, että kun levyltä ottaa pois journaloinnin (diskutil disableJournal), niin sen jälkeen GNU Parted osaa muuttaa kokoa. Muuten hyvä, mutta Debianin asennuslevyllä ei tule Partediä. Niinpä latasin Ubuntun asennuslevyn, joka kuitenkin jämähti graafiseen asennusohjelmaansa kaikista yrityksistä huolimatta. Lopulta ongelma ratkesi niin, että buuttasin Ubuntun pääkäyttäjän tilaan, josta ronkin Partedilla tilaa Linuxille ja sen jälkeen aloitin asennuksen Debianin levyltä tekstitilassa. OS X valitti Partedin muokkaamasta osiosta, joten kävin vielä välissä fiksaamassa sen OS X:n asennuslevyn avulla ja laitoin myös journalin takaisin päälle.
Itse asennuksessa ei sen kummempia kommervenkkejä ollut, Debian hurahti koneeseen pari tuntia paketteja latailtuaan (768 pakettia). Pienenä kauneusvirheenä äänet eivät toimineet suoraan, mutta se korjaantui lisäämällä /etc/modulesiin moduuli snd-powermac. Debian asensi koneeseen automaattisesti Yabootin, jonka valikosta voi käynnistettäessä valita OS X:n tai Linuxin. Laitoin OS X:n käynnistymään automaattisesti ja Linuxin l-kirjaimesta.
Suurempi sählinki oli sitten — odotetusti — X:n kanssa: vakiona tuli musta ruutu. Googletus auttoi tähänkin ja Modelinet ja pari muuta epämääräistä avainsanaa lisättyäni alkoi toimia. Seuraava tunti meni sitten vielä keskittäessä näytön kuvaa Modelinen parametreja kärsivällisesti muuttelemalla. Normaalistihan xvidtune hoitaisi homman nopeasti, mutta eMacissa se ei toimi. Suttuisen vanhan CRT-näytön takia katsoin parhaaksi käyttää vakiona 1152×864-tarkkuutta, vaikka 1280×960 siitä vielä irtoaisi. Näppäimistö on espanjalaisella asettelulla ja lähti toimimaan hienosti Debianin vakiokaluilla (erikoismerkit tulevat oikean altin kanssa). Tässä vielä lopullinen xorg.conf eMacille, saattaa toimia muissakin saman aikakauden laitteissa.
Olen ollut sen verran luddiitti Linuxieni kanssa, että tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun käytän kunnolla Gnomea. Viime näkemän kohennusta on tapahtunut ja käyttöliitymä alkaa olla mukavan oloinen, kunhan valtavia vakiofontteja ja -ikoneja hieman pienentää. Ohjelmien asennus kävi mukavasti Synapticilla ja usb-massamuistit ilmaantuivat työpöydälle itsestään. Ohjelmavalikoima oli jo entuudestaan tuttu ja vielä lisäämällä non-free-paketit mukaan alkoi kaikki tarpeellinen olla kasassa. Linux ei käytä 3D-kiihdytystä vakiona enkä ruvennut sitä suotta rikkinäiseen koneeseen edes asentamaan, mutta 2D-kiihdytys toimii kyllä oikein hyvin ja kone on kaikin puolin kohtuullisen sutjakka käyttää. OS X:n puolella eMac ei laitteisto-ongelmien takia pystynyt toistamaan DVD:tä ja DivX-toistokin oli nykivää, mutta Linuxissa molemmat pyörivät hyvin Totemin kautta.
Joitakin kompastuskiviä käytössä edelleen on eivätkä ne kaikki varmaan tule ratkeamaankaan edes ajan myötä, kun kyseessä on kuitenkin jo vanha laite, jolle ei juuri uutta tukea tule. Peruskäyttäjälle voi ongelmia tuottaa Flashin rajallinen toimivuus, vaikka edistystä senkin kanssa on tapahtunut. GNU-projekti Gnash asentuu Firefoxin (Debianissa jostakin pedanttisesta syystä nimellä IceWeasel) plugin-laajennukseksi ja näyttää suurimman osan sisällöstä. Youtube ei toistaiseksi toiminut suorilta, vaikka sillekin tukea on luvattu. Nukkumaankaan laite ei halunnut mennä, mikä on kuitenkin pöytäkoneessa pikkujuttu. OS X:n puolella käytössä olevan HFS plus -osion sai näkymään lukumoodissa helposti pienellä /etc/fstabin muokkaamisella, mutta mutkattoman toiminnan vuoksi piti muuttaa Linuxissa käyttäjän id samaksi (501) kuin OS X:n puolella.
Edit: Firefox käytti koko ajan salakavalasti swfdec-pluginia ja sen poistamisen jälkeen Gnash lähti toimimaan ja onkin huomattavasti parempi. 1,2 GHz G4 ei ihan jaksa Youtubea täydellä vauhdilla pyörittää, mutta normaali webbiroska toimii kyllä hyvin.
Mitä tästä kaikesta sitten jäi käteen? Ainakin toimiva videotoisto ja Tigeriä nopeammin vanhassa koneessa toimiva käyttöjärjestelmä. Paatunut Mac-käyttäjä lienee Gnomen äärellä ensi alkuun hukassa, mutta tuskin opettelu ylivoimaista lienee ja Windowsia käyttäneelle harppaus on paljon pienempi. Jonkin verran teknistä osaamista ja googletusta asennus edelleen vaatii, etenkin jos on tarkoitus pitää kahta järjestelmää rinnakkain. Vaivojensa palkaksi saa kuitenkin hyvän tarjonnan laillisia ohjelmia, kiinnostavaa viriteltävää pitkäksi aikaa ja jokusen vuoden lisää käyttöikää vanhalle koneenraadolle.
February 10th, 2009
Olen käyttänyt tämän päivän pöyhimällä rikkinäistä eMac-tietokonetta kuntoon. Nyt kun ongelma on “selvinnyt”, niin tästä lienee hyvä kirjoittaa blogimerkintä, jos joku muukin saman ongelman kanssa painii. Kone jämähteli satunnaisesti lyhyen käytön jälkeen ja meni joko kokonaan jumiin tai sitten pelkkä hiiren osoitin liikkui. Ensin oletin, että vika olisi perinteisesti kiintolevyssä tai solmuun menneessä käyttöjärjestelmässä, mutta toisaalta lokiin ei kertynyt mitään ilmoitusta levyvirheistä ja uudelleenasennettu 10.4 ei sekään asiaa auttanut. Vikasietotilassa (buutti shift pohjassa) kone toimi tuntikausia ongelmitta, joten veikkasin sittenkin softavikaa.
Googletuksen jälkeen ongelman ydin alkoi paljastua: muillakin oli ollut hyvin samankaltaisia oireita eMaciensa kanssa ja pohjaluukku avaamalla varmistui, että samasta tyyppiviasta oli kyse. Emolevyllä olevat tietyt kondensaattorit ovat huonolaatuisia ja turpoavat tai vuotavat ajan myötä. Konkat liittyvät erityisesti ATI:n Radeon 9200 -näyttöpiirin kiihdytykseen, mikä selittää vikasietotilan toimivuuden — vikasietotilassahan ei ladata kaikkia ajureita. Apple on itsekin tunnustanut valmistusvirheen ja eMacien takuuaikaa venytettiin kolmeen vuoteen. Tämä kyseinen laite oli kuitenkin jo liian vanha takuuhuoltoon, joten piti keksiä jotain muuta.
Näppärä sähkömies vaihtaisi konkat ehjiin ja niin joku oli saanut koneensa korjattuakin. Itse en välittäisi juuri nyt lähteä koneen uumeniin ja työkalujen sekä varaosien hankinta olisi lisäksi ylettömän työlästä. Puolivillaiseksi mutta riittäväksi ratkaisuksi osoittautui näytönohjaimen ajurien poistaminen, minkä jälkeen Mäkki pysyi hyvin pystyssä ja meni verkkoon, vaikkakin sitten käyttömukavuudeltaan kehnompana. Ajurit voi poistaa vikasietotilassa heivaamalla paikasta /System/Library/Extensions kaikki ATIRadeon-alkuiset tiedostot pois ja käynnistämällä koneen uudestaan. Eräs kohtalotoveri oli saanut jopa 2D-kiihdytyksen toimimaan poistamalla pelkästään GL-ajurin (ATIRadeon8500GLDriver.bundle), mutta tässä se ei onnistunut vaan jumahtelu jatkui.
January 15th, 2009
Apple julkaisi viime viikolla uudet kannettavansa ja kun oma MacBook oli jo kohta kahden vuoden ikäinen, niin hulluunnuin ostamaan uuden. Vanha menee hyvään perheeseen uusiokäyttöön, joten sain päivityksen hintaa hieman kompensoitua. Apple Store lupaili viikon toimitusaikaa, joten tilasin koneeni mieluummin Humacista, josta sainkin sen kolmessa päivässä. Humacin edu-hinta oli myös halvempi — toisaalta Applella olisi ollut yhteistarjous iPod Nanon kanssa.
Parin illan näpeltämisen jälkeen kone on vaikuttanut hyvältä. Uusista ominaisuuksista parhaita ovat omasta näkökulmastani huomattavasti tehokkaampi näytönohjain, kirkas ledinäyttö ja jämäkkä runko. Takapakkia on otettu lähinnä siinä, että Firewire-liitintä ei ole enää. Innovatiivisin ominaisuus uudessa mallissa on valtava kosketuspädi, joka tunnistaa jopa neljän sormen eleitä. Kokemukset siitä ovat vielä ristiriitaisia: toisaalta eleet tunnistetaan hyvin, mutta säätöjä saisi olla vielä lisää ja lisäksi normaali yhdellä sormella käyttö tökkii hetkittäin, kun jokin muu sormi sattuu lepäämään pädillä.
Kirjoittelin aiheesta V2:een arvostelunkin, siellä tarkempia yksityiskohtia.
October 22nd, 2008
Asuksen Eee:n suosion myötä myös muut valmistajat havahtuivat kiireesti halpojen pikkuläppärien markkinoille. Nyt kilpailijoita on jo vähintään kymmenkunta ja koska aihe itseäni ja montaa muutakin kiinnostaa, niin tässä pieni ja puutteellinen lista kaikista tarjolla olevista vaihtoehdoista. MacBookini on kyllä soiva peli, mutta hieman iso ja raskas alituiseen mukana kuskattavaksi. Alun perinhän Eee:n piti olla todella halpa — parisataa taalaa — mutta Asus kohtasi todellisuuden ja joutui karsimaan ominaisuuksia sekä nostamaan hintaa. Kilpailijoiden koneet ovat jenkkihintojen perusteella jonkin verran kalliimpia kautta linjan, vaikka sitten ominaisuuksiakin on enemmän. Kalleimmat ovat jo samassa hintaluokassa kuin halvimmat Acerin 15″ louskut, joten pelkkä rahansäästö ei ole mikään motivaattori UMPC:n (Ultra Mobile PC) hankinnalle. Tällä hetkellä saatavuus on Suomesta vielä heikkoa, mutta kesän kuluessa tilanteen pitäisi kohentua. Innokkaimmat ovat hankkineet koneensa ulkomailta, mutta ainakin itse haluaisin suominäppiksen.
Positiivisena vireenä monissa näistä laitteista on se, että niihin saa peräti valmistajan tukemana jonkin Linuxin. Päällimmäinen syy saattaa olla ihan lisenssimaksuissa säästäminen, mutta myös muokattavuus ja keveys vaatimattomalla laitteistolla ovat varmasti olleet asiaan vaikuttamassa. Iso Firmahan kamppailee markkinoista kuin markkinoista viimeiseen saakka vaikka tappiota tehden, joten sittemmin mm. Eee:n mukana Windowsin saa normaalia halvemmalla ja onpa ollut puhetta myös UMPC:ille sopivasta kevennetystä Windows-versiosta.
- Asus Eee PC – ensimmäinen markkinoille ehtinyt. Kovalevyn sijasta SSD ja alusta asti ollut Linux-tuettu. Saatavuus Suomeen oli pitkään huonoa, mutta hiljattain ilmaantui Elisan/Saunalahden kytkykauppaan hintaan 288e.
- MSI Wind – eri mallit Win/Lin (Novell Linux). Lupailtu Suomeen pian. Verkkokaupassa hinta n. 450e.
- OLPC – kehitysmaihin tarkoitettu koulukone, jossa omintakeisia ratkaisuja mm. muotoilun ja näyttötekniikan osalta. Hanke kulkenut monen karikon kautta. Linux/Windows viimeisimpien puheiden mukaan.
- Intel Classmate PC – toinen koulukone. Vakiona Windows, mutta räätälöity myös Linux-versioita joihinkin maihin. Aikuiselle käyttäjälle turhan pienet näppäimet.
- Everex Cloudbook – tämä on mennyt itseltäni hieman ohi, mutta jenkkihinta on $399.
- HP Mini-Note PC – turhan kallis (halvin malli $499) ja varustettu VIA:n prosessorilla. Halvimmissa malleissa SuSE Linux.
- Acer Aspire One – Asseriksi harvinaisen hyvin muotoiltu. Suomessa Gigantti myy näemmä niinkin edullisesti kuin 319e (ennakkotilaus, koneita saa vasta elokuussa). Käyttöjärjestelmä Linpus Linux.
June 11th, 2008
Parisen vuotta taisteltuani bluetooth-kännykkänetin kanssa päätin laajentaa näkymiäni. Katkeileva, silloin tällöin jumitteleva ja hitaasti yhdistävä netti otti välillä vahvasti ns. aivoon, joten olin avoin ehdotuksille. DNA ehätti ensimmäisenä markkinoille Mokkulallaan ja vajaan vuoden viiveellä myös muut operaattorit havahtuivat tarjoamaan samanlaista palvelua samaan hintaan. Itse hankin Elisan kalikan (384kbit 10e/kk), kun sen sai kaupan päälle kahden vuoden liittymän ottamalla ja lisäksi oikein sivuillaankin lupailivat Mac-toimivuutta, mikä ei ole ihan itsestäänselvyys. Toiminut toistaiseksi Macbookissani oikein hyvin ja duunissa asentui PowerBookin Pantheriin mukisematta. Vistan kanssa oli enemmän ongelmia seuran läppärillä, mutta kyllä se siinäkin pienen säätämisen jälkeen suostui toimimaan. Linux-toimivuutta en ole ruvennut testailemaan, mutta pikaisella googletuksella löytyi selkeähköjä ohjeita, joilla harrastunut saanee kalikan toimimaan.
Siirtonopeudet tuntuvat riippuvan kuun asennosta ja muista käyttäjistä: hitaimmillaan iltapäivällä tulee 12 kiloa sekunnissa, kun taas myöhään yöllä tai aikaisin aamulla jopa sitä täyttä 42 kilotavua sekunnissa. Kännykän EDGE:llä pääsi toisinaan yhteentoista kiloon, mutta usein madeltiin viiden kilon tuntumassa ja ssh oli melko tönkköä.
April 26th, 2008
Next Posts
Previous Posts
