Posts filed under 'laitteet'
Viimeisimpänä säätöprojektina 12″ PowerBook G4 ja siihen Ubuntu 10.04 LTS. Lähtökohtaisesti haastava homma, nimittäin laitteessa on Nvidian näytönohjain, jonka PPC-tuki on hieman mitä on. PPC:llähän ATIn vanhahkot ohjaimet ovat paremmin tuettuja, siinä missä x86:lla Nvidia on perinteisesti ollut omaa luokkaansa.
- Näyttis toimii 2D-käytössä kohtuullisen hyvin, mutta X:n ajuriksi pitää vaihtaa nouveau eikä nv. Video-overlay on kiihdytetty. Jollain teoreettisella tasolla OpenGL:n voisi saada ehkä kuntoon, mutta eipä sille ole suurta tarvettakaan. Kasailemani xorg.conf.
- Sleep ei ilmeisesti toimi tällä erää. Hibernatea tarjoaa, mutta se ei ole toimiessaankaan mistään kotoisin. Näyttöä ei voi himmentää näppikseltä.
- Uusimmissa PowerBookeissa hiiripädi vaihtui Synapticsin usb-malliin. Ylläoleva xorg.conf laittaa senkin peruskuntoon. Gnomen hiiriasetuksista saa kahden sormen skrollauksen päälle.
- Kone käy luonnostaan kuumana (yli 50°C tyhjänäkin). Ilman eri säätöä tuuletin huutaa koko ajan lujaa. Moduuli therm_adt746x mahdollistaa kontrolloinnin, eli /etc/modulesiin: therm_adt746x fan_speed=110 limit_adjust=5
- Airport Express ei toiminut suorilta, vaikka fwcutter asentuikin. Yön yli imeydyttyään ryhtyi futaamaan luotettavasti itsestään (ehkä joku asetus nollautui).
- Akun tila tulee näkyville pmu_battery-moduulilla ja asentamalla Sensors-appletin saa tarkkailtua lämpötiloja.
- Mouseemu ei toimi Synapticsin kanssa muuten kuin F11/F12-napeilla.
- Joitakin juttuja, kuten ulkoinen näyttö, usb-kovalevy ja mokkula on vielä kokeilematta. Muutenkaan en ole juuri ehtinyt testailla ohjelmia.
Mitä jäi käteen? Kohtuullisen hyvin toimiva Linux-läppäri, jossa on kuitenkin selkeitä puutteita lämmönhallinnan, näytönohjaimen tuen ja läppäriominaisuuksien kanssa. Vastaava G4 iBook tai ATI-pohjainen 15″ PowerBook toimisivat paremmin. Tämä laite jaksaa vielä pyörittää Leopardia varsin kohtuullisesti, joten se olisi tässä tapauksessa luontevampi valinta.
edit: Ubuntu 10.10 osasi asentaa suoraan pakasta niin tuuletinkontrollin kuin nouveaunkin. Hiiripädi ei toiminut ihan toivotusti, mutta sama X:n konffi käy siihenkin. Tarjoaa jopa sleeppiä mahdollisuutena, mutta se ei oikein tee mitään: näyttö pimenee ja kone jää normaalin oloisesti päälle.
March 13th, 2011
Kyllästyin huonoihin joypadeihini ja tilasin samaan syssyyn sekä muutaman SNES-ohjaimen että usb-adapterin niille. Adapteri oli nimeltään “SNES Controller Adapter” ja samaa pulikkaa myy esim. DealExtreme. Hiukan ohjaimia siivottuani (nappien kosketuspinnat lasittuvat ajan myötä ja lakkaavat vastaamaasta) kokeilin ohjaimia sekä Mednafenilla että SNES9x:llä. Hyvät uutiset ovat siinä, että sekä ohjaimet että adapteri toimivat, eikä ohjauksessa tule kummallisuuksia tai huomattavaa lägiä. Miinuspuolelle laitettakoon se, että joku valopää keksi laittaa molemmat ohjaimet saman loogisen usb-joystickin eri napeiksi. Kokeilemani emulaattorit antavat viritellä napit ihan miten hyvänsä, joten ongelmaa ei ole, mutta vähemmän joustava ohjelma voi hyvin olettaa saavansa kaksi erillistä laitetta. Kakkosohjaimen start ja select eivät myöskään heräilleet. Suosittelen siis ainoastaan tietyllä varauksella, vaikka tuntumaltaan aidot Nintendon ohjaimet varmasti pieksävätkin halvat usb-kloonit.
edit: Toisen ohjaimen start ja select taitavat olla risat, joten vika ei ole adapterissa.
edit2: Putsaamalla lähtivät toimimaan nekin. Ei kannata kaataa limpparia ohjaimeen.
March 2nd, 2011
PowerBook-projekti alkaa kääntyä jo niin pitkälle voiton puolelle, että tekisi mieli jo seuraavaa (jos jollain on 12″ PBookia kaupan, niin ilmoitelkaa :)). Tässä viimeisimmät säädöt:
- Mednafen toimii PPC-Linuxissa erinomaisesti. Ubuntun mukanakin tulee vanhahko versio, mutta sorsasta kääntämällä saa mm. hyvän Megadrive-tuen.
- Basilisk II on kinkkisempi tapaus. Paketinhallinnassa ei ole, eikä sorsasta käänny. Puukotin sen verran, että lähti toimimaan SDL:n kanssa (konfikkiin lisätty myös asetus fullscreen true/false), mutta verkko ei toimi edelleenkään. Sheep_net jämähtää fiksattunakin ja tap/tunia ei tule vakiona kernelissä mukana. Jos tuota nyt joku haluaa kokeilla, niin täältä saa purkkaamani version (ja OS 7.5.3:n Applelta): http://www.kameli.net/~marq/BasiliskII-purkka.zip
- Suspendista herätessä hiiripädin täppääminen menee automaattisesti päälle, mikä aiheuttaa verenpaineen nousua. Paikkaan /usr/lib/pm-utils/sleep.d voi laittaa oman skriptin, johon taikasanat trackpad notap
February 28th, 2011
Mooren laki transistorien määrän eksponentiaalisesta kasvusta merkitsi pitkään suoritintehojen lähes vastaavaa kasvua. Trankkuja saadaan edelleen tiristettyä piireille kasvavaa tahtia, mutta kuten tämä kuvaaja kertoo, laskentatehon kasvu on tyrehtynyt 2000-luvulle tultaessa. Kellotaajuudetkaan eivät kasva enää entiseen malliinsa – 80- ja 90-luvuilla tietokoneiden parissa eläneet muistanevat hyvin, kuinka megahertsit olivat laadun tae. Itse ohjelmathan harvoin muuttuivat nopeammiksi, kun koodin turpoaminen ja kasvanut abstraktiotaso söivät hyödyn toisesta päästä. Itselläni olleet laitteet, viiden vuoden harppauksiin sovitettuina, tarjoavat konkreettisen esimerkin kehityksen hidastumisesta:
- 1985: Sharp MZ-721, Zilog Z80, 3,5 MHz
- 1990: Hyundai Super-286C, Intel 80286, 10 MHz
- 1995: Partfix 486, Intel 80486, 100 MHz
- 2000: Bulkki-PC, Intel Celeron, 466 MHz
- 2005: Shuttle PC, AMD XP 3000+, 2,2 GHz
- 2010: Shuttle PC, Intel i5, 3,3 GHz
Kannettavassa tietokoneessani oli 2006 Core 2 Duo 2 GHz ja siitä kolmen vuoden päästä Core 2 Duo 2,26. Nykyisin saman sarjan vastaavassa laitteessa on 2,4 GHz suoritin. Vaikka väylät ym. ovatkin parantuneet, niin suunta on selvä: megahertsikilpailu on loppu ja nopeutta haetaan muualta, kuten laittamalla samalle piirille useampia rinnakkaisia ytimiä. Tuhnuisemmassakin mummon kirjoituskoneessa on jo se kaksi ydintä ja tehokkaammissa pöytätietokoneissa helposti jopa neljä. Laskenta on myös osittain siirtynyt grafiikkapiirien huoleksi, etenkin mediaan liittyvissä tehtävissä. Vaikuttaa siis siltä, että tarvitaan jokin uusi keksintö tai juurikin tällainen paradigman muutos, jotta käytännön teho oleellisesti lisääntyisi.
Mitä tämä sitten merkitsee? Ainakin sitä, että 90-luvun hullu päivitystahti on taantumaan päin. Miksi ostaa uutta laitetta, jos vanhallakin tekee edelleen kaiken sujuvasti? Ohjelmistot eivät voi enää turvota vanhaan malliinsa, kun suoritintehon kasvu ei kompensoi hitautta samassa määrin kuin ennen. Hämmästyttävää kyllä, jopa vastakkaisesta kehityksestä on viitteitä: selainten JavaScript-toteutukset ovat muutaman vuoden aikana nopeutuneet moninkertaisiksi, ja sekä Windowsin että Mac OS X:n viimeisimmät versiot ovat nopeampia kuin edelliset (jotka olivatkin kyllä hitaita). Haittaohjelmat, raskaat virustutkat ja itsekseen lahoavat käyttöjärjestelmät kantavat sentään vielä bloatwaren lippua korkealla ja ajavat ihmisiä päivityskierteeseen.
Esiin alkavat nousta muut seikat kuin pelkkä numeronmurskaus. Tyyli, akkukesto, tarkempi/kirkkaampi näyttö, pienempi koko ja lisäominaisuudet kuten 3G-yhteys tai webbikamera – toisin sanoen käytön monimuotoistumiseen liittyvät seikat – voivat olla jo paljon merkittävämpiä kuin gigahertsit tai -tavut. Toki laitteen fyysinen hajoaminen pakottaa edelleenkin päivittämään, etenkin kun integrointiasteen kasvaessa osia ei joko voi tai kannata vaihtaa. Joka tapauksessa nyt ollaan tietynlaisessa käännekohdassa, kun kotitietokoneiden 20 vuotta jatkunut nopeuden kasvu on taittunut, ja jopa viisi vuotta vanhalla tietokoneella voi vielä hoitaa mainiosti päivittäiset asiansa.
Saman aiheen tiimoilta kirjoitti myös Viznut.
February 16th, 2011
Kohtalon oikkujen takia päädyin asentamaan Ubuntua vielä G4/800-iBookiinkin. Sympaattinen pikku laite ja joissakin suhteissa toimi jopa paremmin kuin äveriäs PowerBook. Hyvin pian tuli todettua, että Ubuntu 10.10 oli huono idea laitetuen osalta, mutta 10.04 menikin sitten mukavasti ineen. Jokunen havainto vielä tästäkin projektista:
- Google Docs on vähän hitaansutki kaikilla selaimilla, valitettavasti myös Operalla. Parhaiten toimi yllättäen FireFox. Nopeusero G4/1,33-koneeseen on odottamattoman suuri, vaikka kyseessä on noin puolitoistakertainen ero prosessorissa.
- OpenOfficen kanssa on tehty jotain oikein jossain vaiheessa, sillä se on todella sujuva. Myös LyX yllätti nopeudellaan – G4 Cubella se oli lähes käyttökelvottoman hidas.
- AirPort Extreme toimii hienosti suoraan, kunhan vaan antaa Ubuntun asentaa ehdottamansa ajurin
- iBook antaa PowerBookia enemmän virtaa usb-porteista, joten ulkoiset kiintarit eivät ole ongelma
- Kerneli tunnistaa oikein, ollaanko akun vai laturin varassa, mutta Gnomen työkalut eivät siitä tunnu hetkahtavan. Varmaankin säädettävissä kuntoon.
- OpenGL ja video-overlay vaativat saman yaboot-tempun kuin PowerBookilla
- Compiziä ei kannattane kuitenkaan laittaa päälle, sillä se saa monet ohjelmat tökkimään
- Tämä on nyt jotain suurta ja ennennäkemätöntä: sleeppi toimii! iBook menee unille ja herää kaikkineen ihan täysin.
D-Linkin DWL-G122 näyttää olevan hyvin tuettu wlan-pulikka. Ei tarvinnut kuin tökätä kiinni usb-porttiin ja valita verkko.
February 12th, 2011
PPC-Linux on jäähtynyt viime vuosina, kun harrastajien mielenkiinto on siirtynyt hiljalleen muille laitteille, mikä näkyy mm. siinä, että distrot eivät tue rautaa suoraan tai edes asennu järin helposti. Lukuisat ovat ne foorumien keskustelut, joissa asennuksen lopputuloksena on ollut musta ruutu tai vähintäänkin surkeasti toimiva X-ikkunointi. Riittävästi virittämällä ja googlettamalla voi kuitenkin kiertää useimmat ongelmat. Ei ehkä heikkohermoisen puuhaa, mutta on tässä toisaalta omaa hauskuuttaankin, kun joutuu tekemään salapoliisintyötä. Tällaista on tullut vastaan toistaiseksi Ubuntu 10.04:n ja PowerBook G4:n kanssa:
- Suominäppis toimii joko PC-mäisesti tai sitten hyvin huonosti. Taannoinen postaukseni koskien Mac Miniä pätee PBookillakin.
- pbbuttonsd asentui sentään vakiona ja futaa kohtuullisesti. Jos haluaa erikoisnapit toimimaan suoraan ilman fn:ää, niin konffitiedostoon fnkeyslast fnkeysfirstin tilalle.
- Ilman ulkoista hiirtä tulee tukala olo, kun hiiressä on vain yksi nappi. Eniten säätövaraa antoi mouseemu, jolla voi laittaa keski- ja oikean napin joko johonkin näppäimeen tai ctrl/omppu-klikkauksen taakse.
- Huawein E220-mokkula ei toimi suoraan, mutta usb-modeswitchin asennus korjasi kaiken
- Selaimista nopein on Opera, myös JavaScriptissä (ainakin SunSpiderin mukaan). Viimeinen PPC:tä tukeva versio on 10.63.
- Äänet toimivat suorilta hyvin, myös voimakkuussäätö
- Suureksi yllätyksekseni sekä video-overlayn että kiihdytetyn – vaikkakin bugisen – OpenGL:n saa toimimaan ainakin tällä Radeon 9700:lla. Jujuna on laittaa /etc/yaboot.confin append-rivin perään seuraava rimpsu: radeon.modeset=0 radeon.agpmode=1 video=radeonfb:off (edit: kannattanee ottaa toi video=radeonfb:off veke)
- Flash tökkii, kuten odotinkin. Gnashin ja selainpluginin asentamalla ainakin perusmainosroska näkyy, mutta Youtube ei.
- VLC on ikävästi vanha versio (Ubuntu 10.10:ssä olisi tuoreempi), joten se ei osaa näyttää Youtube-videoita suoraan. Ainoaksi ratkaisuksi tällä hetkellä keksin youtube-dl:n, joka sekin kannattaa käydä hakemassa kotisivulta eikä asentaa paketinhallinnasta.
- DVD:t toistuvat asentamalla ensin libdvdread4 ja sen jälkeen vielä ajamalla /usr/share/docs/libdvdread4:n alta löytyvä skripti
- Linuxin puolella gamma-asetus on pienempi kuin OS X:ssä, joten ruutu näyttää vähän pimeältä. Ennen kuin keksin jotain hienostuneempaa, niin laitoin käynnistysskripteihin: xgamma -gamma 1.1
- Ulkoista näyttöä voi kronkkia Preferences – Monitorsin kautta ja sen saa päälle. Jatkettu työpöytä vaatii leveän virtuaaliruudun, jonka asetuskikkare kyllä tekeekin, mutta ei tarpeeksi suurta. Siispä itse puukottamaan paikkaan /etc/X11/xorg.conf
- Gnomen paneelit saa ulkoiseen näyttöön alt pohjassa raahaamalla
- Kaikki aiemmat ja uudet kokemukseni viittaavat siihen, että sleeppi ei toimi. Jotain purkkaratkaisuja löytyy sieltä täältä, jos haluaa askarrella. Läppärissä vähän ikävä juttu, mutta tällaisessa harrasteprojektissa voi antaa monenlaista anteeksikin 🙂
Akkukäytöstä ja virransäästöstä en osaa sanoa vielä mitään, kun akku ei ole saapunut testattavaksi. Perinteisesti Linux syö akun selvästi nopeammin kuin OS X. Toinen toistaiseksi kokeilematta jäänyt on Java. Kyllä sen yleensä lopulta PPC:lläkin pystyyn saa, mutta lopputulos voi hitaan/olemattoman JIT:n johdosta olla tuskallisen hidas.
February 10th, 2011
Mac Mini palveli – lelukäytössä – hyvin parisen vuotta, mutta mitään suurta tunnesidettä siihen ei kehkeytynyt. Niinpä ei ollut vaikea luopua siitä, kun sopiva ostaja löytyi. Tilalle löytyi onnekkaan sattuman myötä sievässä kunnossa oleva G4 PowerBook (1,33 GHz/768M/40G), joka tosin vaati laturin, akun ja uuden Airport Extreme -kortin hankinnan. Varustelukierteen lähdettyä päälle tilasin vielä lisää muistiakin, koska Leopard siitä tykkää. Ehdin asentaa vasta OS X:n, joten Linuxin toimivuudesta ei ole vielä sanottavaa.
- Leopard (10.5) toimii kaikkiaan hyvin, jos nyt aavistuksen tahmaisesti. Muistin lisääminen saattaa auttaa tilannetta. Alussa kone oli tuskaisen hidas, kun Spotlight indeksoi kovalevyä puolisen tuntia.
- Tiger (10.4) olisi raivokkaan nopea tällaisella koneella, mutta softat alkavat käydä ikävän vanhoiksi – esim. VLC:stä pitää kaivaa ammoinen versio
- Dock on hidas johtuen visuaalisesta kikkailusta. Tämän ohjeen perusteella sen saa kevyemmäksi.
- Muistirajoitteiset voivat harkita myös Dashboardin tappoa
- Flash on tuttuun tapaan hidasta, vaikka webbi muuten toimiikin hyvin. Youtube-videot pyörivät niukin naukin, mutta onneksi tuorein VLC osaa näyttää niitä suoraan ja vie kolmanneksen Fläsän tehoista. Samalla lailla kaikki Java on hidasta PPC:llä.
- Safaria, Firefoxia ja Opera 10.63:a vertailtuani päädyin Safariin. Kaikki renderöivät kyllä staattista html:ää apinan raivolla ja tökkivät Fläsän kanssa, mutta Safarissa on Sunspiderin perusteella tuplanopea Javascript. FF ja Opera suunnilleen tasoissa. Testailen js:n nopeuksia vielä Linuxin puolella ja postaan sitten tuloksia.
- eBayltä saa varaosia, kuten muistia ja akkuja, sopuhintaan ja helposti. Saksasta suostuvat paremmin postittamaan.
- Radeon 9700 jaksaa puskea 1920×1080-tarkkuutta ulkoiseen näyttöön yllättävän hyvin. VGA:n kautta laatu ei ollut kummoinen (ehkä johtuen kaapelista), joten kokeilen vielä DVI:llä.
- Apple itse ei koskaan tukenut näin vanhoilla Bookeilla kahden sormen vieritystä. Jonkinlaisena ratkaisuna voi asentaa iScroll2:n, joka tuntui toimivan joten kuten. Trackpadin asetuksista pitää laittaa eleet päälle.
Hauska projekti toistaiseksi. Laitteessa on vanhan rahan eleganssia ja jonkinlaista auraa, kun tietää sen maksaneen aikanaan maltaita 🙂 Risan kovalevyn vaihtaminen ei ollut mikään erityisen hauska sessio, mutta onnistui sentään ongelmitta tämän ohjeen perusteella. Muut ruuvit olivat pieniä ristipäitä, mutta kannessa on ikävästi kaksi pientä kuusiokoloruuvia, joihin onneksi löytyi sopiva avain setistäni. Pienenä ärsytyksenaiheena on se, kuinka äänipiiri tai -kaapeli ottaa häiriötä näytönohjaimesta ja kihisee, kun ruudulla tapahtuu enemmän. Ehkä voisi katsoa kaapelin sijoittelua joskus, mutta nyt juuri en halua ruveta repimään konetta taas auki.
February 8th, 2011
Uusi iPod Touch on ollut yllättävän kovassa käytössä, ja softia on tullut asenneltua ja osteltua muutamia kymmeniä. Kun olen käyttänyt jonkun verran rinnakkain toisen sukupolven mallia ja tätä neljännen sukupolven edustajaa, niin kehitys on tullut selväksi: tarkempi näyttö, nopeampi suoritin, kamera, parempi muotoilu ja moniajo ovat käytännössäkin – eikä pelkästään mainospuheissa – tärkeitä. App Store on kätevä, mutta nykyään tunnetusti täynnä kaikenlaista enemmän ja vähemmän onnistunutta tuotosta, joten hyödyllisen/hauskan sisällön löytäminen on haastavaa. Joitakin omia poimintojani (ehdottakaa vaikka kommenteissa, jos jotain oleellista puuttuu):
- Facebook. Ilmainen kätevä käyttöliittymä iLaitteille. Oleellisesti parempi kuin selaimessa.
- Skype. Tukee nykyään videopuhelujakin ilmeisen toimivasti.
- YLE Areena. Yllättävän onnistunut käyttöliittymä Areenan sisältöihin. Videot ovat pykälän matalalla tarkkuudella kylläkin.
- iBooks. Klassikkoja tuntuu löytyvän ilmaiseksi varsin mukavasti.
- Camera+. Huomattavasti Applen vakiosoftaa monipuolisempi kamera. Välillä yskii käynnistyksessä, mutta toisella kerralla lähtee aina viimeistään.
- Plants vs. Zombies. Toimii kosketusnäytöllä kuin häkä. Viime vuoden parhaita pelikokemuksia.
- Zen Bound (1 & 2). Rauhallista palikoiden sitomista narulla. Plussana kauniit grafiikat.
- Angry Birds. Tätä ei tarvinne enempää selitellä.
- Canabalt. Yllättävän koukuttava ja tyylikäs, vaikka onkin viime kädessä vain simppeli hyppely.
- Cut the Rope (sekä Holiday Gift). Viime joulun tehokas ajanhukka. Hyvä esimerkki siitä, miten kosketusnäyttöä todella hyödynnetään.
- Smurfs’ Village. Periaatteessa silkkaa lapsille sopivaa grindausta, mutta…
- Fieldrunners. Jälleen yksi tornipuolustus, mutta hyvin tehty – ja vaikea!
- Osmos. Tunnelmallinen taidepeli, jossa kasvatetaan omaa eliötä isommaksi.
“Ihan jees” -sarjaan lisäisin vielä muutaman muunkin, kuten Doodle Jump, Fruit Ninja, Twin Blades, Orbital, Peggle ja Soosiz. Moni noistakin tuntuu tykkäävän, mutta itselleni eivät ihan täysillä kolahtaneet.
January 24th, 2011
Mokkula, tuo avain langattomalle tiedon valtatielle, löytyy yhä useammasta kotitaloudesta. Vaan miksi niiden kanssa on edelleen samanlainen sählinki? Elämme vuotta 2010, kohta 2011, ja edelleen pitää tapella asetusten, ajurien jne. kanssa. Jo pelkästään “tuettu” Windows on täynnä ongelmia, saatika sitten kun mennään Macin tai Linuxin puolelle, jolloin ollaan tyypillisesti ahkeran googletuksen varassa. Jos vaikkapa hiiret ja muistitikut toimisivat yhtä luotettavasti, niin tulisihan siitä haloo. Ensimmäinen syypää on tietenkin useimmat laitteet valmistava Huawei, jonka tehtaalta turahtaa muovista laadutonta kökköä, mutta jos rauta toimisikin, niin softapuoli olisi edelleen rikki ainakin neljästä syystä:
- HID:n tapaisia vahvoja standardeja ei ole. Eri mokkuloihin päätyy täten erilaisia purkkaratkaisuja, ja pienikin muutos aiheuttaa sen, ettei esim. aiemman laitteen ajuri enää toimi.
- Valmistajien omat koodinikkarit (lue: sählärit) tekevät ajurit. Oma rauta kenties tunnetaan, mutta kohdekäyttistä ei. Testaaminen voi jäädä vajaaksi, kun pelkkiä Windowsin versioita ja päivityksiä pitäisi tukea lukuisia. Harvinaisempia käyttiksiä ei jakseta resurssien ja osaamisen puuttuessa tukea.
- Operaattorien koodinikkarit (lue: sählärit) pilaavat loputkin kehittelemällä omia käyttöliittymiään ja laajennuksiaan. Näin rikotaan yhtenäisyys ja mikä pahempaa: lukitaan ajurit keinotekoisesti tiettyyn operaattoriin, jolloin niistä ei ole mitään iloa väärän firman asiakkaalle, vaikka laite olisikin täsmälleen sama.
- Valmistajat pimittävät laitteistonsa dokumentaatiota, joko ymmärtämättömyyttään tai kuvitteellisten liikesalaisuuksien vuoksi, joten kukaan muukaan ei pääse kirjoittamaan ehjää ohjelmistoa.
December 27th, 2010
Haalimisvimman myötä tuli hankittua myös uutuudenkarhea 4. sukupolven iPod Touch. Roinan määrä ei sentään lisääntynyt, sillä vanha meni eteenpäin hyvään perheeseen. Hieno laitehan tuo on, etenkin se kehuttu näyttö on todella tarkka — pikseleitä saa todella tihrustaa läheltä, jos aikoo ne nähdä. Näyttöhän ei ole sama kuin iPhonessa, joten ainakin katselukulma jää hitusen heikommaksi. Edelliseen malliin verrattuna uutta ovat myös kamerat, joita on kaksi: takana oleva parempi kamera ja edessä oleva huonompi videopuheluihin. Skypen videopuhelut eivät vielä valitettavasti toimi. Noin muuten laite on aavistuksen litteämpi ja sisuskaluiltaan selvästi tehokkaampi: niin grafiikan, muistin kuin prosessorinkin puolella kehitystä on tapahtunut. Valittamisen aihetta on vaikea keksiä, lukuun ottamatta vanhoja softia, jotka näyttävät palikkaisilta uudella näytöllä. Kun alkuperäinen 480×320 skaalataan Retina Displaylle, näyttää se rumemmalta kuin vanhemmalla laitteella.
September 16th, 2010
Next Posts
Previous Posts
