Posts filed under 'laitteet'

Falcon lentää jälleen

Atari Falcon030 oli saanut levätä kaapissa monta vuotta, mutta nyt tuli aika laittaa se jälleen iskuun. Projekti lähti kakoen käyntiin, sillä alkuperäinen kiintolevy oli päässyt kilahtamaan säilytyksessä tai muutossa. Kymmenittäin ruuveja irti, kiintari irti, uusi tilalle, kymmenittäin ruuveja takaisin kiinni. Operaation jälkeen iski heti tenkkapoo, kun Falcon ei tajunnut uudesta levystä yhtään mitään. Netistä ohjeet, regattu hddriver omalta Atari-pushermanilta (kiitti!), osiointi pydeen ja johan soi. Kone tuntuu buuttaavan aina 60 Hz tilaan, mikä on ikävän venähtänyt videomonitorillani eikä käytä kuva-alaa tehokkaasti hyväksi. Seuraavaksi meni asennukseen Videl Inside, joka antoi säätää ruutumoodin sopivaksi, sekä STZip pakettien purkamiseen. Atari-hiirtä ei ollut, joten työlistalle piti laittaa vielä hiiriadapteri, so. piuhanpätkä, joka vetää piikit 1 ja 4 ristiin.

Falcon ei ole aivan yhdenmukainen alusta: muistia on peruskoneessa yleensä neljä megaa, mutta sillä eivät suinkaan toimi kaikki demot ja ohjelmat. Tärkeimpiä lisäyksiä on FPU, minkä lisäksi muistin voi laajentaa 14 megaan asti. Jokunen uudehko Amigalta portattu demo vaatii harvinaisen ja kalliin CT060:n eli 68060-turbon. Itselläni oli joskus CT060, jonka myin käyttämättömänä pois, ja edellinen Falconini oli puolestaan varustettu Nemesiksellä, joka kellotti CPU:n, FPU:n ja DSP:n puolitoistakertaiseen nopeuteen. Nykykoneessa ei ole kuin täysi muisti ja FPU, mikä riittää kuitenkin oikein hyvin useimpiin tarkoituksiin.

Add comment March 25th, 2012

Oric Microdisc and HxC

There seems to be a lot of confusion concerning the use of an HxC floppy emulator together with an Oric. Some people got it to work, some not, and altogether the attempts have been more or less problematic. Here’s my two cents on the topic. I personally have an original Oric 3″ Microdisc, so I can’t comment on the Cumana related issues.

  • Let’s start with the good news: it works! The bad news it’s rather quirky and not everything is as smooth as it could.
  • The normal disk image converter will turn Oric dsk files into hfes, like it should.
  • I used a twisted cable connected to the back of the case. With it the HxC can easily be installed as a slave unit, by using the “twisted cable drive B setting”. Works fine, but you can’t boot from it and if you don’t have proper system disks, you won’t get far.
  • To set the HxC as the master drive things get a lot trickier. You need to tear open the Microdisc case, remove the floppy drive and set it to be the slave. By default dip switch 2 is on, but turn it off and switch 3 on. The HxC didn’t want to work with the normal drive A setting, but using the Amstrad primary drive setting it finally did.
  • There’s the original Oric DOS (plus its improved versions), which is ok for old stuff. Modern programs, however, tend to run on Sedoric. The floppies formatted in one system or the other aren’t compatible. Some commands are different as well.
  • The dsk images you’ll come across aren’t equal either. You’ll find 40 track double sided, 42 track double sided (Sedoric), 80 track two-sided images and so on. They do work fine with HxC, but in most cases can’t be written to floppies as is, since the original drive is single-sided.

My Microdisc came without a PSU and replacements are rare to say the least. Fortunately, it doesn’t take much to use a normal AT(X) power supply. You need to bypass the regulators and plug one Molex directly into the floppy drive. The controller needs to be powered, too, so screw the existing wires off and replace them with +12V and +5V. Be sure to check the coloring first! The wires coming from the small regulator are +12V and the bigger one produces +5V. On a standard Molex connector +12V is the yellow and +5V is the red wire. Not for the faint of heart 🙂 In theory the disc drive should power the computer over the ribbon cable, but in my case it didn’t.

Add comment March 10th, 2012

Mustaa ja punaista

Viime aikoina retrokokoelma on karttunut sitä kyytiä, että yksittäiseen laitteeseen ei ole ehtinyt paljon keskittyä. Uusin tuttavuus on Oric Atmos, joka oli käytännössä uudelleenpaketoitu Oric-1 48 kilon muistilla. Laitteessahan on itse asiassa täydet 64k muistia, mutta 16 kiloa peittyy ROM-alueen alle eikä sitä saa sieltä näkyviin kuin levyasemallisessa koneessa. Kävi sen verran säkä, että sain hankittua harvinaiseksi käyneen 3″ levyasemankin, mutta virtalähde vielä puuttuu. Oricille oli tekeillä kortinlukija, mutta projekti juuttui paikalleen ja tällä hetkellä järkevin massamuisti lienee levyasemaohjaimeen kytketty HxC. Kasettiporttiin voi sitten pöristellä äänikortilta pelejä, jos ei ole suuren suuret tiedonsiirtotarpeet.

Ominaisuuksiltaan Atmos ei ole mitenkään poikkeuksellinen aikakauden laitteeksi: 1 MHz 6502, 48k muistia, sisäinen kaiutin, BASIC ja PSG. Joystick-portteja ei ole vakiona, mutta näppäimistö on sentään kasibittiseksi varsin hyvä. Kotelo on verrattain tyylikäs ja etenkin mukavan pieni. Millä Atmos ehkäpä eniten erottuu massasta, on hiukan teksti-tv:tä muistuttava grafiikkatila, jossa voi joko asettaa seuraaville pikseleille attribuutit tai näyttää pikseleitä, mutta ei molempia. Spritejä ei rautaan katsottu tarpeelliseksi laittaa. Laitteessa ei ollut myöskään mitään keinoa synkronoida ohjelmia ruudunpiirtoon, mikä erikoisen grafiikkatilan kera teki Oricista hankalan alustan peleille.

Perinteisessä enkkuhengessä laitteessa on lukuisia suunnittelu- ja valmistusvirheitä, jotka tekevät elämästä pykälän hankalampaa. Näppäinhatut lähtevät turhankin helposti irti, mikä on kuitenkin ongelmista pienin, samoin kuin helposti korjattava näppäimistön juotosten irtoilu. Regulaattori ja virtalähde ovat kilahdusherkkiä, mutta onneksi virtalähteeksi sopii melkeinpä mikä hyvänsä 9V antava muuntaja (kunhan liittimen kärki on positiivinen). Omalle kohdalleni ei ole vielä sattunut muistivikaista konetta, mutta netin foorumien perusteella muistipiirien hajoaminen on varsin yleinen Oricin kuolinsyy. Ehjässäkin koneessa on sellainen ongelma, että RGB-liittimen jännitetasot eivät ole standardinmukaiset, joten kuva ei välttämättä näy ilman erillistä elektroniikkaa vaativaa vahvistusta. Compositea ei ulos tule. Pohjassa olevalle kaiuttimellekin saisi olla voimakkuudensäätö, etenkin kun sitä ei saa mitenkään kytkettyä pois päältä.

edit: Lisäongelmia Atmosin kanssa aiheuttaa ajastusvirhe, jonka takia kone ei aina halua buutata. Riittävän monta kertaa kun yrittää, niin aina lopulta lähtee, jonka jälkeen toimii kyllä luotettavasti vaikka kymmenen tuntia.

edit2: Netistä tilattu RGB-kaapeli antaa ainakin Philipsillä oikein komiaa kuvaa, huolimatta jännitetasoista. Koneita oli ilmeisesti kahta versiota, joista toisessa ei tarvita erillistä vahvistusta.

Add comment February 29th, 2012

Panasonic JR-200U

Sain käsiini varsin harvinaisen kasibittifriikin tällä viikolla. Panasonic JR-200U ei ollut mikään myyntimenestys, mutta on niitä Suomeenkin päätynyt. Sisuksissa on melko tyypillistä aikakauden rautaa: 32 kiloa muistia, hiukan alta Megahertsin MC6802-klooni, piipperiäänet, kahdeksan väriä ja merkki/palikkagrafiikkatila. Dokumentaatio on kiven alla, mutta jotain on jo selvinnyt. Jatkan metsästystä, sillä tässä kuriositeetissa on jotain viehättävää.

Add comment January 25th, 2012

Ammu ja HxC

Kasibittikokoelman jatkoksi saapui “Ammu” eli Amstrad CPC 6128. Jokseenkin siisti yksilö, mutta sisäinen levari ei kylläkään toimi kunnolla — noissa kun on vanhemmiten tyyppivikana levarin hihnan sulaminen ja hapertuminen. Ammu ei ole koneena helpoimmasta päästä: hankalat 3″ korput ovat jo käymässä harvinaisiksi samoin kuin itse laitteet, pihalle ei saa kuin tasan RGB:tä (RF ja composite, mitä ne ovat?), virtaa tarvii syöttää kahta eri piuhaa pitkin ja eri videopiireistä seuraa omat ongelmansa. Videomonitori sentään syö SCARTin kautta RGB:tä, mutta videotykki onkin sitten toinen juttu, jollei omista vanhoja videoita tai muuta konvertteripurkkia. Alkujaanhan CPC:t myytiin aina näytön kanssa, ja näyttö toimi samalla virtalähteenä, joten mitään tarvetta ei pitänyt olla telkkarin kanssa käyttämiselle.

Levariongelma ratkesi lopulta varsin näppärästi HxC:llä. HxC lukee normaalilta SD-kortilta levytiedostoja ja emuloi sitten levaria piuhan toisessa päässä olevalle laitteelle. Tukea löytyy Atarista Amigaan ja Amstradista PC:hen, joten laite käy potentiaalisesti monenlaiseen käyttöön. Itse tilasin Lotharekin kaupitteleman version, jonka hinta etenkään koteloituna ei ole järin kukkaroystävällinen. Periaatteessa homma ei ole mutkikasta: SD-kortti formatoidaan FAT32:ksi, kopioidaan sinne asetustiedosto ja sen jälkeen HFE-muotoisia levytiedostoja, joita voi selailla laitteen napeista (tai joillakin alustoilla myös tietokoneelta itseltään). HFE-filuja voi konvertoida lukuisista emulaattorien käyttämistä formaateista Windows-softalla. Laiskalle Mäkki- tai Linux-käyttäjälle tiedoksi, että kikkare toimii riittävästi Winellä. Sorsista voi periaatteessa kääntää komentorivityökalun myös Linuxille, mutta viimeisin versio on rikki. Sain kääntymään lopulta vasta lataamalla viimekesäisen version (178) osapuilleen näin:

svn co https://hxcfloppyemu.svn.sourceforge.net/svnroot/hxcfloppyemu hxcfloppyemu -r {2011-06-01}
cd hxcfloppyemu/HxCFloppyEmulator/HxCFloppyEmulator_software/trunk/linux
make hxcfloppyemulator_convert

edit: Onnistuu samalla loitsulla myös OSX:llä

Itse päädyin nyppäämään sisäisestä levarista kaapelit kokonaan irti, minkä jälkeen jumpperoin HxC:n A-asemaksi (ahkerat harrastajat ovat jopa modanneet HxC:n CPC:n koteloon sisälle). Sisäinen levari ei tykkää olla B-asema ilman eri kolvausta, mihin en halunnut lähteä, minkä lisäksi softat eivät ilmeisesti aina toimi B-asemalta ajettuna. Melkein kaikki kokeilemani demot toimivatkin hienosti tämän järjestelyn jälkeen, paitsi että…

Ammuissa on käytetty eri valmistajien videopiirejä, eikä pelkästään konetta vilkaisemalla voi tarkalleen tietää, mikä sisuksissa majailee. Hyväkäytöksiset ohjelmat toimivat kyllä, mutta demot eivät niitä suinkaan aina ole. Nettiä penkomalla olen alkanut päästä hommasta hiljalleen jyvälle, vaikka piirien vivahde-eroja en väitäkään ymmärtäväni. Tarkkaa ajastusta vaativat demot on tehty joko CRTC0:lle tai CRT1:lle, jotka eivät ole keskenään samanlaisia. CRTC2 tuntuu olevan “välttäkää kuin ruttoa” -osastoa. CRTC 3 ja 4 olivat käytössä uudemmissa Plus-sarjan koneissa ja niissä oli lisätoimintoja kuten enemmän värejä. Hevosmiesten tietotoimiston mukaan 3 ja 4 muistuttavat muuten lähinnä CRTC0:aa. Ihannetilanteessa koneessa olisi sekä 0 että 1, jotka voisi kytkimellä valita, mutta olkoon nyt toistaiseksi näin, vaikka From Scratch jääkin näkemättä.

Add comment January 11th, 2012

Neuvostonäkymä Spectrum-skeneen

Ja sitten sama toisin päin eli kuinka toimivat edellisen listan produt ZX Evolutionilla (perusasetuksilla)? Mahdollisuuksien mukaan ajettu scl-versioita, muussa tapauksessa tappeja.

  • Mescaline Synesthesia (Demarche). Ok.
  • Aeon (Triebkraft & 4th Dimension). Ok.
  • Ahh… The Tape loading Era! (Ate Bit). Toimii wavina kasettiporttiin soitettuna.
  • Your Song Is Quiet, Pt. 2 (Inward, TPOLM & CPU). Ok.
  • Machined (Triebkraft & 4th Dimension). Tappi toimii hienosti.
  • Bomb (Ate Bit). Ok.
  • Your Song Is Quiet (Inward & CPU). Ok.
  • Weed (Triebkraft & 4th Dimension). Ok.
  • Paralacktica (Demarche). Kilahtaa sekä trd:stä että tapista suoraan ladattuna. TR-DOSista erikseen ladattuna toimii (ja vilkkuu asianmukaisesti kuin hullu).
  • Justin Beeper (Hooy-Program). Ok.
  • Goa 4k (Extreme Entertainment). Ok.
  • MCMXCVII (Thesuper). Ok.
  • Nyantro (Hooy-Program). Ok.
  • I’am the Seed (CPU & Inward). Ok.
  • Traumwerk (Triebkraft & 4th Dimension). Ok.
  • Electrogodzilla & Pink Socks (Triebkraft & 4th Dimension). Ok.
  • Melange (4th Dimension & Light Future). Ok.
  • Hackerz Top 2010 Invitation (Target Team). Ok.
  • Koopaville (UKscene Allstars). Pari osaa hiukan pielessä, etenkin rasterikikkailu.
  • Brightpast (Thesuper). Ok.
  • Kkolor (Triebkraft & 4th Dimension). Ok.
  • Detroyt (Triebkraft & 4th Dimension). Ok.
  • Scroller (Demarche). Ok. Vaatii Covoxin, jota Evo kuitenkin osaa emuloida.
  • 40% (Mr. Plop & Dr. Kvetch). Ok.
  • Reliable Fraud. Ok.
  • <3 Krunk (Ate Bit). Ok.
  • Ugly Kid, Magic Star (Triebkraft & 4th Dimension). Ok.

Selvä tapaushan tämä on: kaikki tuoreemman pään demot toimivat hyvin itäkoneella, siinä missä länsikoneilla ehkä noin puolet. Hyvin vanhan kaman tai fiksaamattomien klassikkopelien kohdalla tilanne voi toki olla toinen.

Add comment December 26th, 2011

From Russia with Love

Tähän mennessä kaapintäytteeksi on kertynyt aika lailla peruskamaa, mutta uusin tulokas onkin sitten aika lailla eksoottisempi tekele: ZX Evolution eli käytännössä Pentagonin työnjatkaja, moderni neuvosto-Spectrum. Parhaista spekudemoista ei toimi kuin ehkä puolet länsikoneilla, joten pistin elämän risaiseksi ja tilasin valmiiksi kootun emolevyn 3600 ruplalla (n. 90 euroa). Päälle piti vielä haalia mini-ITX-kotelo ja sopiva pikkunäppis, sekä kolvata kasaan RGB-piuha. 90 eurolleen saa hyvin vastinetta: laite sisältää kortinlukijan, VGA-ulostulon, laajennuspaikkoja, Covoxin, stereo-AY:n, 14 MHz turbon, neljä megaa muistia ja ties mitä muuta. Edellisessä versiossa oli myös composite-ulostulo, mutta se on valitettavasti poistettu viimeisimmästä. SCARTia varten piti vetää emolta piikkirimasta oma johto, joten laiskalle ainoa vaihtoehto on VGA, joka ei sekään ole aivan ongelmaton. Oma littunäyttöni ei synkannut riittävän alas, mutta videotykki sentään taajuuden kelpuutti. VGA:n ja RGB:n välillä voi vaihtaa SysRq-napilla.

Kunhan omalaatuisesta käyttöliittymästä pääsee selville, niin on lopulta varsin helppo latailla scl- ja trd-levytiedostoja ja viimeisimmillä firmiksillä jopa tap-tiedostoja. Buuttirommeja on valmiinakin kolme ja sivuilta saa vielä lisää, minkä lisäksi varsinaisen Spectrumin puolella voi käyttää 48k-, 128- ja TR-DOS-moodeja. Neuvostodemoista toimii suorilta suurin osa, mutta osa vaatii vielä vähän asetusten säätämistä tai vastaavaa. Ominaisuuksia on kaiken kaikkiaan niin paljon, että opettelussa menee vielä pitkään. Dokumentaatio ja keskustelupalstat ovat pääosin venäjäksi, mistä tulee oma lisähaasteensa. Yhtä kaikki: hauska laite ja mielenkiintoinen kurkistus itäisten Spectrumien omintakeiseen maailmaan.

Add comment December 24th, 2011

Työpöytä, Linux ja ARM

Vuosi sitten olisin kirjoittanut tätä merkintää epäilemättä paljon positiivisemmassa sävyssä: näyttihän edelleen siltä, että kohta kauppojen hyllyt olisivat väärällään virtatehokkaita ja muutenkin mielenkiintoisia Linux-kykyisiä ARM-laitteita miniläppäreistä työasemiin. Näin ei kuitenkaan näytä käyneen, ja kolme eri laitetta (Efika MX, Efika MX Smartbook ja Trim-Slice) omistaneena en voi kuin lyödä hanskat tiskiin. Se todellinen ARM-Linuxin läpilyönti on kylläkin tapahtunut ja edelleen mennään nousujohteessa, mutta ainoastaan tasan ja tarkalleen Android-kännyköiden osalta. Edes Android-tableteista ei ole vielä tullut vakavasti otettavaa alustaa, puhumattakaan perinteisemmistä laitteista kuten läppäreistä.

ARM-Linuxia, vaikkapa sitten tuttua Ubuntua, vaivaavat monet lastentaudit, joista omalla kohdallani pahiten on iskenyt grafiikkaraudan surkea tuki. Ongelma on yhtäällä alustojen monenkirjavuudessa ja toisaalla siinä, että piirivalmistajat panttaavat dokumentaatiota: kaikki pitäisi tehdä valmistajan toimittaman bugisen binäärikikkareen kautta. Toimivan HDMI-tuen tekeminen näyttää sekin täysin mahdottomalta, kun testaus jää väistämättä vajavaiseksi ja mitään yhteistyötä ei näytetä tekevän aiheen tiimoilta. Androidin suuri kaupallinen merkitys on pitänyt sen ohjelmistotuen käyttökelpoisena, mutta työpöytä-Linux saa tyytyä pöydältä pudonneisiin murusiin. Kirjavuus vaivaa tunnetusti Linux-jakelujakin, joten sama työ tehdään moneen kertaan eri leireissä. Grafiikan lisäksi kaikki muukin on pykälän tukkoista (liukulukurautaa ei käytetä kunnolla, SSD:t ovat hitaita, kääntäjäasetukset tehottomia), joten kokonaisfiilis on helposti epärealistisen tukkoinen — kaiken järjen mukaan gigahertsin tuplaydinprosessorilla pitäisi pyörittää työpöytää ihan sutjakkaasti.

Pienen laitevalmistajan, kuten tässä tapauksessa Genesin ja CompuLabin, on verrattain helppoa lyödä kasaan valmiisiin piireihin tai jopa emolevyyn perustuva tuote, mutta rauta on tätä nykyä kovin pieni osa kokonaisuutta. Nopean etenemisen huumassa voidaan lupailla yhtä sun toista, kuten kiihdytettyä videotoistoa, Flashia, Android-tuke jne. jne. Käytännössä pikkufirmalla ei kuitenkaan ei ole resursseja kaikkea tehdä, joten lupaukset jäävät lunastamatta. Tilannetta parantaa, jos innokas harrastajayhteisö ottaa laitteen omakseen, kuten näyttää käyneen vaikkapa Pandaboardin kanssa, mutta ei yhteisökään joka paikkaan repeä. Isot kumppanitkaan eivät ole helppoja, sillä niiltä ei välttämättä liikene juuri tukea nyrkkipajoille ja päätöksenteko tapahtuu yksipuolisesti. Viimeisimpänä esimerkkinä tästä Adoben päätös lopettaa mobiili-Flashin tekeminen, mikä samalla käytännössä tuhosi ARM-Flashin tulevaisuuden.

Jos tällä hetkellä haluaa askarrella sulautettujen purkkien ja Linuxin äärellä, niin ei ole juuri järkeä hankkia mitään muuta kuin perinteinen x86-PC. x86-Linuxin momentti on suuri, laitetuki hyvä ja jakelut testattuja. Kunhan selviän tästä pettymyksestä, niin saatan vielä kokeilla Pandaboardia, mutta ainakin paljon realistisemmin odotuksin. Linaron virallinen tuki vaikuttaa paljon uskottavammalta kuin keskivertofirman omat näpellykset.

Edit: Itse asiassa viime aikojen kiintoisin tulokas on Raspberry Pi, jonka julkaisu on kuitenkin viivästynyt. Toivottavasti tulee pian pihalle, ettei hankkeesta tule uusi Pandora.

5 comments December 17th, 2011

How to Fix a Sinclair Spectrum +2

After some real trouble with three Spectrum +2s I’ve at least learnt a thing or two (not only about the build quality of those dogs). Most often the problems are caused by failing transistors, with other probable failures on top. Here’s for those who struggle with their Speccy:

  • Power supply busted? They’re still available on eBay and elsewhere too, but any sturdy enough (2A) PSU will probably do. Nominally the voltage should be 9V DC, but you can also feed it a bit higher voltage, because a regulator will turn it into 5V anyway. Personally I’ve used two +2s with a generic 12V transformer. Note that the plug is shield positive.
  • Still no voltage? Check the power connector on the PCB. The solder points don’t seem to last.
  • Power LED doesn’t light up? Time to change the regulator that is attached to the big heat sink. 7805 is the one. Note that they are not all the same: if you intend to use expansions such as divIDE, get one with a high throughput (~2A).
  • Still no picture?
    • There are three ways to get video out: RF, composite and RGB (SCART). RGB is the least fragile of these, so if RF and composite fail, you might at least see something and confirm that the machine is otherwise sane.
    • RGB works, the rest don’t? Most likely TR9 has failed. Replace it with another ZTX650/651.
    • According to some account, it might do some good to change TR8, too. It’s a ZTX213.
  • Distorted composite output? If you can get some dark output from TEA2000 pin 6, things are looking up! Most likely TR4 has failed and needs to be changed. This time you need a 2N3904. The markings on the PCB are upside down: install the transistor the other way around for a bit better image quality.
  • Still no RF output? The RF modulator seems to crack off the PCB by time. The tiny wires bringing the signal in might suffer at that point.
  • Constant noise in the audio output? This is not even a problem per se, but a feature of the +2 design. The tape drive head is connected to the sound output and it picks up all sorts of noise for your enjoyment. If you don’t need the drive, just snap off the white wire coming from it to the PCB. A bit more elegant solution is to place a switch on the wire, which lets you choose between sound quality and a working tape drive.

I hope this blurb is of use for someone. Let me know if there are any additions or errors.

2 comments December 8th, 2011

Se Sinklairrin isompi turaus

Parin viikon touhuaminen Sinclair QL:n äärellä on ollut mielenkiintoista, opettavaista ja hyvin usein myös turhauttavaa. Alta löytyy pitkähkö valitus Sir Cliven muista maanantaikappaleista, mutta nekin ovat melkeinpä onnistuneita tekeleitä QL:ään verrattuna. Vähän vaikea kuvitella, mitä suunnittelijoiden päässä on kaikin ajoin liikkunut (tai onko mitään), kun noita kummallisia ratkaisuja katselee. Suuren osan kummallisuuksista selittänee ihan protektionismi: meidän koneeseen ostetaan meidän lisälaitteet, kun mikään normaali ei kerran sovi. Mikä siis meni vikaan?

  • Prosessori. 8-bittinen versio 68k:sta oli ilmeisesti helppo ottaa käyttöön, mutta sivutuotteena kone tukehtui todella pahasti, kun dataa ja koodia käsitellään kasibittisen väylän kautta.
  • Grafiikka. Jos unohdetaankin vähäiset värit hetkeksi, niin merkkitilan puuttuminen on yhtä kaikki paha juttu. Koneenreppana ehtii piirtää frameen noin kolmanneksen ruudustaan ja kun spritejäkään ei ole, niin QL:stä ei oikein ole pelikoneeksi, vaikka asiaa miten kääntelisi. Neljäs väribitti uhrattiin turhalle välkytystoiminnolle, mitä myötä menetettiin kahdeksan väriä. Qdos puolestaan päätettiin laittaa toisen grafiikkasivun päälle, joten sivuakaan ei voi vaihtaa systeemiä tappamatta.
  • Kuvanlaatu. RGB:stä saa sinänsä oikein asiallista kuvaa, kunhan jaksaa kolvata johdon, mutta TV- ja compositelähdöt ovat huonommat kuin missään muussa omistamassani laitteessa pl. Atari 2600.
  • Mikrokasetit. 30 vuoden aikana ei ole vielä tullut vastaan yhtä epäluotettavaa tallennusmediaa. Nauhat jumittuvat, menevät ryppyyn ja pahimmillaan jopa katkeavat. Kun saman nauhan formatoi useaan kertaan, niin joka kerralla saattaa saada eri kapasiteetin.
  • Apuprosessori. Noin periaatteessa kaunis ja kannatettava idea, että mukana on Intelin 8049 IPC, joka hoitaa mm. näppäimistöä, sarjaportteja ja ääniä. Käytännössä IPC on laitettu hitaan sarjaväylän taakse, joten se siitä nopeushyödystä. Itse pääprosulla ei ole juuri mitään suoraa pääsyä lisälaitteisiin, joten vaikkapa näppäimistön lukeminen on tuskallista. IPC:llä ei ole omaa muistia, vaan se ajaa bugista rommia, joten huonouksia ei voi korjata ohjelmallisestikaan.
  • Äänet. IPC:n reppana toimittaa myös äänipiirin virkaa, eikä järin hyvin. Periaatteessa ulos saisi vaikka mitä, mutta rommissa on jälleen tarjolla jonkinlainen maanantaiaamuna väsätty kummallinen piippausrajapinta. Ääniä ei saa koneesta pihalle vakiona, vaan sulosointuja pitää kuunnella sisäisestä kajarista.
  • Liittimet. Jokainen liitin mallia oma. Sarja- ja joystickportit ovat jonkin sortin oma muunnelma Englannin puhelinpistokkeesta ja saatavuus sitä myöten lähellä nollaa.
  • Näppäimistö. Marginaalisesti parempi kuin Spectrumin kuminäppis. Tuntuma on jo muutenkin huono ja kun vielä koneessa ei ole mitään kallistuskulmaa, niin kirjoittelun määrän mieluiten minimoi.

Kallis ostoshan tämä oli. Pelkkä lankku virtalähteineen on yli sata puntaa Englannin eBayltä hankittuna. Saatavuus on sentään vielä varsin hyvä. Mikrokasetteja saa niitäkin samasta paikasta, tosin kannattaa varautua siihen, että puolet eivät ikinä tule toimimaan. Sarjapiuhat ja joystickit ovatkin sitten jo kiven alla — itselläni tärppäsi Bebekistä, kun löytyi joku suunnilleen samanlainen liitin, jonka sai viilan ja puukon avustuksella sopimaan. Kaikesta tästä valituksesta huolimatta QL on ollut hauska projekti, ja 68k-konekielen äärelle palaaminen on aina antoisaa.

Pari knoppia vielä loppuun. Kai tiesitte, että Linus Torvaldsilla oli ennen PC:tä Sinclair QL? Ja että koneen toimisto-ohjelmat teki Psion, joka on myös vastuussa kämmentietokoneiden EPOC-käyttöjärjestelmästä, josta myöhemmin kehkeytyi muuan Symbian. QL:stä tehtiin myöhemmin myös PC:n ISA-korttipaikkaan sopiva versio, QXL, sekä paljon parannellut ja tehokkaammat kloonit Q40 ja Q60.

Add comment December 4th, 2011

Next Posts Previous Posts


Kommenttien virta

Aiheet