Posts filed under 'tequila'
Kolmen viikon pyrähdys Meksikoon oli taas avartava, vaikka valitettavasti suurin eksotiikka maasta on jo ehtinyt hälventyäkin. Suurimman osan ajasta olin perinteisesti Cuernavacassa, mutta myös nelisen päivää Oaxacassa, missä tuli nähtyä monenlaista. Kiinnostavinta antia olivat Monte Albán isoine raunioineen, perinteinen villan värjäys- ja kudontaprosessi sekä tietysti mezcalin valmistus.
Mezcal, kuten tequilakin, tehdään agaavesta, mutta ei samasta lajikkeesta. Ensinnä piñat paistetaan kiviuunissa, jonka aikana mukaan tarttuu savun makua, joka onkin juomalle tyypillinen. Sen jälkeen ytimet murskataan (pikkutislaamoissa edelleen perinteisesti hevosen pyörittämällä kivellä) ja laitetaan käymissammioihin. Lopulta mezcal tislataan ja kypsytetään tammitynnyreissä. Isoja koneistettuja tislaamojakin on olemassa, mutta pienet perinteiset putiikitkin näyttivät olevan varsin yleisiä. Tiettyä turistien huijaamista tuli kyllä havaittua: tislaamojen myymälöissä ei ollut mitenkään välttämättä myynnissä omaa tuotetta, eikä kapasiteetti olisi niin suureen myyntiin ja monipuoliseen valikoimaan riittänytkään. Veikkaisin, että turisteille myydään tehdastuotetta ja paikallisille parempaa kotitekoista 🙂
Jokunen kuvakin taas näytillä: http://www.kameli.net/~marq/oaxaca/
July 20th, 2010
Lopultakin pääsin kokeilemaan Tamperelaisen Esperanzan valikoimia. Ravintola mainostaa itseään tequileríana, joten oli tietysti syytä mennä tarkistamaan, onko väitteessä perää. Itse Esperanza oli yömyöhällä jo kiinni, mutta kauniisti pyytämällä samassa yhteydessä olevan yökerho Tabun baarimikko suostui hakemaan jaloja juomia ravintolan puolelta.
Odotukset eivät olleet korkealla, joten ne ylittyivät kirkkaasti. Listalla oli toistakymmentä tequilaa, joista suurin osa puro de agaveja. Blancojen ja reposadojen lisäksi saatavilla oli jokunen añejo tai extra añejo. Tämähän olisi ollut jo tarpeeksi, mutta todellisena yllätyksenä tulivat kaksi mezcalia ja sotolia. Sotolia en nähnyt koskaan edes Meksikossa (se on pikemminkin pohjois-Meksikon juttuja). Mielenkiintoinen juoma, joskin enemmän pidän edelleen tequilasta. Tequiloista kokeiluun lähtivät Tapatio Reposado, Arette Reposado ja Los Tres Tonos Reposado. Viimeksimainittu on myös Alkon tilausvalikoimassa, vaikka hinta onkin selvästi yläkanttiin.
December 8th, 2009
Pistäydyin Kampin ns. Lippulaiva-Alkossa, jossa ainakin väittämän mukaan on parempi valikoima kuin tavallisissa myymälöissä. Tequilan osalta valikoima olikin normaalia parempi, mutta valitettavasti melkein pelkkää mixtoa. Sierra oli vahvasti edustettuna blancolla, reposadolla ja Antiguolla. Lisäksi hyllystä löytyi Sauza Blancoa, Two Fingersiä, Scorpionia ja Olmecaa. Onneksi reissu ei jäänyt täysin turhaksi, sillä rivin viimeisenä oli 36 euron hintaan Espolón Añejoa, jota lähtikin pullo mukaan testattavaksi. Asiakaspalvelu vahvisti ikävän uutisen El Jimador Reposadon ennenaikaisesta poismenosta koko tuotevalikoimasta — enää ei saa edes tilaamalla muuta kuin blancoa, joka on sinänsä ok tuote, mutta ei iske ihan täysillä omaan makuhermooni.
August 21st, 2009
Kirjoitin Alkolle asiakaspalautetta tequilavalikoimasta ja muutaman viikon jälkeen sain oikein vastauksenkin. Hieman ympäripyöreä korporaatiovastaus, mutta valotti kuitenkin Alkon toimintatapaa ja mikä parasta, sain vinkkejä tilausvalikoiman tuotteista, joiden joukossa on mielenkiintoisia tuotteita (toki melko räväköillä hinnoilla). Firman käytännön mukaan tuotteita ei voi poistaa valikoimista niin kauan kuin niiden minimikysyntäraja ylittyy. Myös laatuongelmien perusteella tuote voidaan poistaa — itse laittaisin nuo Sauzat ja Sierrat kroonisen laatuongelman piikkiin 🙂 Kohennusta valikoimissa on toki hiukan tapahtunut: Olmeca ja Espolón ovat tuoreita tulokkaita, mutta vielä on paljon matkaa jäljellä. Tässä vielä lista postissa mainituista tilausvalikoiman tuotteista hintoineen. Kaikki 0,7l pulloja:
- Garcia Tequila Blanco Lemon (25,70e)
- El Jimador Blanco (29,70e)
- El Jimador Reposado (31,60e)
- Sierra Antiguo (39,30e) — tätä on ollut myös Ruoholahden Alkossa ihan hyllyssä
- Los Tres Tonos Reposado (47,30e)
- Gran Patrón Burdeos (383,60e!) — tätä saa vain Arkadian hifi-Alkosta
Erityisesti lämmittää tuo El Jimador Reposadon saatavuus, olen siihen ehtinyt jo tykästyä. Täällä Meksikossa samankokoinen pullo maksaa viisi euroa, että pykälän helpompi sitä on tietysti ostaa.
April 17th, 2009
Ei varmaan pitäisi olla yksistä laseista näin innoissaan, mutta olen kuitenkin 🙂 Tänään kävin lopulta ostamassa paikallisen kauppakeskuksen lasiosastolta aromilasit tequilaa varten. Huvittavaa sinänsä, että ne on valmistettu Saksassa ja sitten kuskaan ne täältä takaisin Eurooppaan. Paitsi että nuo ovat nätit, niin uskoisin niistä olevan oikeastikin iloa: normaalissa caballitossa kun ei ole juuri tilaa tequilasta haihtuville höyryille, niin tuoksuttelu on sellaisesta asteen vaikeampaa. Itse makuun sinänsä en usko lasin dramaattisesti vaikuttavan, vaikka voihan juoma periaatteessa hengittää tuollaisessa hieman eri tavalla, etenkin kun sitä kädessä pyörittelee.
Noin Meksikosta ja Cuernavacasta muuten: tämä kun on tällainen lomakaupunki etenkin Mexico Cityn asukeille, niin meno on välillä sen mukaista. Tuossa ikkunan alla puutarhassa on vähän joka viikonloppu bileitä ja niiden jälkeen paikassa on yleensä reippaasti roskaa ja musiikkiahan tietysti voidaan soittaa kuinka kovaa tahansa kuinka myöhään tahansa. Kaipa tämä on joku kulttuuriero jälleen? Kärjistäen minä olen luultavasti se kuivakka skandinaavi, joka nyrpistelee muiden pikku hauskanpidolle — mutta vastaavasti meksikaaneilla on sitten hällä väliä -asenne, joka näemmä oikeuttaa remuamaan muiden voinnista välittämättä.
March 29th, 2009
Löytyipä ihan tästä kävelymatkan päästä viinakauppa, jossa tulee varmasti poikettua toistekin. Uusia tuttavuuksia ovat mm. Arcano, 100 Años, Gran Centenario Azul ja Real Hacienda. Kaikki löytyvät tequila-sivulta kuvauksineen. Kaikki reposadoja ja puro agavea. Lisäksi ostin pienen pullon Gusano Rojo -mezcalia, jossa lilluu sitten se matokin — valitettavasti mistään ei tunnu saavan reposado-mezcaleita. Tänään meinasi käydä alkeellinen kämmi, kun katselin kaupassa jo sillä silmällä edullista Cabrito Reposadoa, ennen kuin huomasin sen olevan sittenkin mixto. Ei pidä antaa reposado-sanan hämätä, mixtojahan on añejoinakin.
Liverpool-kauppakeskuksessa tein loistolöydön lasiosastolla: aromilaseja tequilalle! Valitettavasti ei ollut mukana tarpeeksi rahaa. Löysin kolmea eri mallia, joista nätein oli valitettavasti aivan ylihintainen (50e/kpl!), mutta kaksi muuta jo järkevämpiä (n. 5e ja 7e). Kahden halvemman välillä on sitten kova valinta, koska toinen on lyhyempi ja pyöreämpi ja toinen vastaavasti pitkä ja kapea — kumpi sitten sopisi aromeille paremmin?
March 21st, 2009
Täällä jalon juoman syntyseuduilla tulee varmasti tehtyä lisää kenttätutkimusta, kun kerran lähdemateriaalia on hyvin ja edullisesti saatavilla. Ensi hätään kirjoittelin tällaisen sivun, jossa kerrotaan perusjutut tequilasta. Lopussa oleva merkkien luettelo on lyhyt ja pahoin puutteellinen, mutta kohennan sitä ajan kanssa.
Tequila.netiä selailtuani tuli mieleen tehdä tällainen todo-lista, joita yritän metsästää seuraavaksi:
- 1921-sarja (reposado, añejo)
- MuchoTE reposado
- Casa Noble -sarja (reposado, añejo)
- El Rey -sarja
- 4 Copas reposado
- Don Valente reposado
- 5150 -sarja (reposado, añejo)
- Los Abuelos -sarja
- El Tesoro -sarja
Osa näistä on luultavasti vaikeita saatavia tai mahdollisesti tolkuttoman kalliita, mutta yritetään 🙂
January 15th, 2009
Eilen ja toissapäivänä vierailtiin Tequilan kylässä, jalon juoman syntyseuduilla ja käytiin tequila-kiertoajelulla, jonka kuluessa nähtiin niin agave-pelto kuin tislaamokin tuotantoprosesseineen ja opittiin monenlaista knoppia aiheen tiimoilta (knoppi: ennen tequila-nimen käyttöä juoma tunnettiin nimellä vino mezcal). Kylä on tietysti tehnyt nimestään bisneksen ja kadut olivatkin täynnä putiikkeja, joista sai ostettua itse viinan lisäksi oheiskrääsää laseista t-paitoihin. Suomen naurettavien tuontirajoitusten (surkea yksi litra verottomana!) vuoksi en voinut ostella mielin määrin, mutta mukaan lähti litra pehmeää Don Kiko añejoa, josta voi Suomessa enintään haaveilla — lähialkosta saa sentään Olmecaa, joka on ihan kelpo tuotetta ja onpa jossain päin Helsinkiä nähty Sauzaakin myytävän. Tutummat litkut kuten Sierra kannattaa jättää ostamatta, jos tarkoitus on muutakin kuin vetää lärvit 🙂
Tequilan seudun kuuluisimmat merkit lienevät Sauza, Jose Cuervo ja Herradura. Samoilla valmistajilla on muitakin tuotemerkkejä — maailmanlaajuisen trendin mukaisesti täälläkin pientislaamot myydään suurille, usein kansainvälisille firmoille, jotka sitten toisintavat tuotantoprosessin isoissa tislaamoissaan. Paikallisille tequila oli tietysti ylpeydenaihe ja kierroksella kuultiinkin rivien välissä aika asenteellista tarinaa piraattituotteista, juomasekoituksista ja tequilan alkuperästä.
“Aidoin” tequila tehdään 100% sinisestä agavesta ja sen vientiä kontrolloidaan valtion toimesta. Kasvatus ei ole hätäisen hommaa, sillä agave vaatii kahdeksan vuotta ennen kuin sitä voidaan käyttää. Valmistus on rajoitettu viiteen osavaltioon, joista tunnetuin on Jalisco, jonka ytimessä itse kyläkin sijaitsee. Vähemmän autenttisissa liemissä on sitten vähemmän sinistä agavea, kuitenkin vähintään puolet. Samaa juomaperhettä ovat myös mm. mezcal, joka tehdään vihreästä agavesta sekä raicilla, joka tislataan ainoastaan kertaalleen (tequila vähintään kahteen kertaan). Jälkimmäinen onkin todella tämäkkää juotavaa parin kokeilun perusteella.
Perinteinen tequilan jaottelu on neliportainen:
- Blanco (myös plata tai silver): kypsyttämätön kirkas tequila, joka on tyypillisesti vahvan makuista ja hinnaltaan edullisinta. Hyvä blanco-tequilakin voi olla kuitenkin kallista ja arvostettua.
- Joven (myös gold): välimallin tequila, jossa on blancoa ja lisäaineita kuten vanhempaa tequilaa tai väriaineita koostumusta parantamassa. Vaikka esim. maailmalla suosittu Jose Cuervo Gold näyttää värinsä puolesta reposadolta, ei se kuitenkaan ole kypsytettyä.
- Reposado: vähintään kaksi kuukautta tynnyrissä kypsytettyä. Tynnyreinä käytetään mm. viski- ja konjakkitynnyreitä maun vuoksi. Reposado on väriltään kellertävää.
- Añejo: vähintään vuoden kypsynyttä, maultaan pehmeää ja hinnaltaan kallista tequilaa.
- Uutena tulokkaana luokittelussa on nyttemmin vielä Extra añejo, jota on kypsytetty vähintään kolme vuotta.
July 9th, 2008
Next Posts
