Sateinen sää tärveli suunnitelmat kallioilla syömisestä, mutta onneksi lähellä sijaitsee myös Pornaistenniemen luontopolun piknikpaikka, jossa on oikein penkit ja pöydät katoksien alla. Vaikka aika lähellä on teitä ja taloja, niin ne jäivät puiden ja pusikkojen peittoon sikäli hyvin, että saattoi lähes kuvitella olevansa oikeassa metsässä. Huono ilma takasi samalla sen, ettei paikalla ollut tunkua. Tällä kertaa teemana oli Meksiko, joka näyttäytyi lautasella papujen sekä quesadillojen muodossa. Meksikolainen olut unohtui ostaa, mutta jälkiruuaksi oli sentään ehtaa tequilaa limetinlohkojen kera.
Lätty lämpiää.
Purkkipapujen lämmittäminen ei kummoista taitoa vaadi, joten mielenkiinto suuntautui siihen, miten quesadillat onnistuvat Trangian paistinpannulla. 27-kokoisen Trangian pannu on niin pieni, että normaalikokoiset tortillat eivät siihen oikein luontevasti mahdu. Onneksi K-supermarketista löytyi kooltaan pienempiä maissi-vehnätortilloja, ja kuten kuvasta näkyy, ne olivat tarkoitukseen oikein sopivia. Sisuksiin meni Pirkan chipotle-salsaa ja kotona valmiiksi siivutettua juustoa. Sopivan lämpötilan löydyttyä prosessi pyöri mukavasti, kun toinen ruokailija söi ja toinen paisteli itselleen seuraavaa lättyä. Roskaa syntyi tällä kertaa lähinnä tortillapaketista, kertakäyttölautasista ja säilykepapujen purkista. Tämän kolmannen onnistumisen jälkeen lienee seuraavaksi halloumin vuoro – Kreikka-teemaa voi viritellä pidemmällekin lisukkkeiden ja juomien kautta.
Myymälöiden hyllyssä tuppaa olemaan edelleen ankeaa, mutta ainakin Alkon tilausvalikoima näyttää kohentuneen huomattavasti tequilan osalta. En ollut vähään aikaan tarkastanut tarjontaa, joten nyt tuli suorastaan yllätyksenä, että saatavilla on näinkin hyvin 100% agaavesta tehtyjä:
José Cuervo Tradicional (reposado)
Los Tres Toños (reposado)
Ocho (blanco ja reposado)
Olmeca Altos (reposado)
Patrón (blanco ja añejo)
Sauza Hornitos (reposado) – ainakin kuvan perusteella aito eikä mixto
Tres Generaciones (reposado)
Eli kaikkiaan peräti yhdeksän eri vaihtoehtoa – näin paljon ei ole ollut koskaan aiemmin. En lähde arvailemaan tämän kohennuksen syitä vielä tarkemmin: onko sitten kyseessä tequilan suosion yleinen nousu vaiko valistunut sisäänostaja, mene ja tiedä. Valikoiman koheneminen on sikälikin tervetullutta, että ulkomailta tilaaminen yritetään lopettaa ensi vuonna kokonaan.
Kaikki listalla mainitut ovat ihan kelpo juotavaa, mitä nyt ehkä itse mieluummin jättäisin Hornitoksen ostamatta, kun parempiakin on kerran tarjolla. Patrónit ovat oikein hyviä, mutta hinta on niin hulvaton, että se pistää hieman nikottelemaan. Tres Toños on niin ikään kalliinpuoleinen. Olmeca Altos ja José Cuervo ovat perusvarmoja, mutta tältä listalta omiksi suosikeikseni nousevat kuitenkin selvästi Ochot, etenkin kun ne ovat ihan järkevissä hinnoissa. Kolmeen kertaan tislattu Tres Generaciones on kelpo juoma sekin, mutta vähän harmillisesti myyntiin on tullut reposado eikä blanco, joka on koko sarjan selvästi paras.
edit: Jopas jotakin, tullut vielä neljä lisääkin. Don Julio Blanco, Ocho Añejo ja erittäin tervetulleena lisänä kahtakin plaatua Corralejoa. Eihän tämä nyt enää niin toivottomalta näytä ollenkaan.
Kotimaassakin tapahtuu taas jotain tequilan saralla: kahden vuoden välein vaihtuva Alkon kalliimman pään tequila on juuri uusittu. Pois jäi El Jimador Añejo ja tilalle saatiin Olmeca Altos Reposado. Hinta säilyi ennallaan, 38 euroa. El Jimador oli hieman tylsä, vetisehkö añejo, mutta ei tämä Olmecakaan tilannetta merkittävästi paranna – näin ensi maistelulla öljyinen, maukas mutta yksinkertainen ja hieman kitkeräkin. Haikeudella voi muistella samassa slotissa aiemmin sijainnutta mainiota Espolón Añejoa.
Jälleen pieni raportti aiheesta tequilan ystävä Tallinnassa. Normaalin satama-alkokierroksen alku näytti kurjalta, kun hyllyt pullottivat mixtolitkuista, mutta loppua kohti parani. Ensimmäinen vastaan tullut puro de agave oli Patrón-sarja, joka oli kuitenkin aivan samoissa hinnoissa kuin Suomessa, joten jätin väliin. Superalkolla on perinteisesti ollut Mezcal Benevaa ja Sauza Hornitosia, kuten oli nytkin. Itse en “Hornasta” niin perusta, joten jätin sen sikseen. Kekseliäästi nimetty Halvin Alko oli kierroksen kohokohta, sillä hyllystä löytyi kaksi – jo hieman pölyyntynyttä – pulloa Casco Viejo Reposadoa, joka on varsin kelpo tuote 19 euron litrahintaansa nähden. Liviko Alcostore täydensi vielä Los Tres Sombreros Blancolla (17 e). Eli kaiken kaikkiaan lopputulema jäi hieman positiivisen puolelle, vaikka samalla kävikin taas ilmeiseksi, kuinka maksavat asiakkaat eivät toistaiseksi ymmärrä laatutequilan päälle, vaan rahtaavat lahden yli jotain halpaa mixto-Sierraa tai –Sauzaa.
Kokemukset The Whisky Exchangen kanssa toiminnasta ovat olleet kohtuullisen lupaavia, mutta mitään halpaa hommaa se ei ole, etenkin kun viimeksi tuli transaktioita tullin kanssa. Valikoimakin saisi aina tietysti olla parempi, joten kun vastaan tuli saksalainen Drinkology, niin olin avoin ehdotuksille. Hinnoissa ei merkittävää eroa ole, mutta ainakin toimitus oli kiitettävän rivakka – noin viikko – eikä laatikko jäänyt tällä kertaa edes tulliin. Kävikö sitten vain säkä vai oliko firma merkinnyt lähetyksen eri tavalla, mene ja tiedä. Selvästi parempaa Enkkulaan verrattuna oli paketointi: jämäkässä pahvilaatikossa oli väliseinät ja paljon kuplamuovia.
En lähtenyt kauheasti säveltämään tällä erää, joten itse tequilat ovat tuttua peruskauraa lukuun ottamatta Cofradia Blancoa. Muut tulokkaat El Jimador Reposado, Ocho Reposado sekä kolmeen kertaan tislattu Sauza Tres Generaciones Plata – kenties Sauzan paras tekele. Eräs suosikkiblancoistani, El Tesoro, oli valitettavasti loppu 🙁
Taas tuli tärvättyä rahoja ulkomaantilaukseen The Whisky Exchangelta, viime kerran hyvistä kokemuksista rohkaistuneena. Halvemman pään peruskauraa (joskaan ei halpaa): Jose Cuervo Tradicionalia, Lunazulia, Ochoa sekä Monte Albán -mezcalia. Tällä kertaa toimitus kävi viime kertaa nopeammin eikä pulloja ollut edes hajonnut matkalla, mutta kommelluksilta ei täysin vältytty. Meksikolaiset nimittäin menivät tullin kautta ja mukana tuli hieman tuskalliselta vaikuttava lomake, jolla piti maksaa alkoholivero sekä juomapakkausvero. Selvittelyssä meni puolisen tuntia ja avuksi oli sentään tehty Alkoholiverolaskuri. Summaksi tuli lopulta reilu 40 euroa, mikä nostaa kokonaishinnan jo melkein kohtuuttoman puolelle.
…mikä on tietysti tarkoituskin Alkon monopolin suojelemiseksi ja juoppojen suomalaisten säästämiseksi halvan viinan kiroilta. Alko vaan sattuu valitettavasti myymään lähinnä ylihintaista roskaa. Absurdein piirre on se, että Iso-Britannia on EU-maa, joten ei pitäisi olla tarvetta maksaa veroja kahteen kertaan – enkkuhinnoissahan oli jo verot mukana. Paikan päältähän saa itse tuoda niin paljon kuin vaan suinkin kykenee, mutta postin kautta tilaaminen on mystisesti aivan eri juttu. Noh, tämä tällä kertaa näin. Mitään edullista vaihtoehtoa ei ole olemassakaan (pl. ehkä työmatkat), joten pitää vaan varautua maksamaan 😛
Kuin vaivihkaa Alko on ottanut valikoimiinsa Sierra Antiguosta aidon agaave-version. Jo aiemminkin oli saatavilla samasta tuotteesta mixtoa, joka oli suunnilleen ok, mutta tämän pitäisi olla tietysti oleellisesti parempaa. Hintaa oli 43 euroa, joten Antiguo sijoittuu El Jimador Añejon ja Los Tres Tonos Reposadon välimaastoon. Hankin tietysti ensi tilassa pullon kokeiluun, mutta en ole vielä ehtinyt arvioida.
edit: No eipä ole kummoinen. Mixtoja parempi, mutta simppeli ja ylihintainen.
Alkoholin tilaaminen ulkomailta omaan käyttöön postitse pitäisi olla kaikin puolin mahdollista näin EU:n sisällä, mutta sekä myyjien että asiakkaiden tietämättömyyden – ja tullin sekavan tiedotuksen – johdosta pullot ovat jääneet välillä matkalle. Päätin lopulta kokeilla itsekin, lähinnä uteliaisuudesta sekä osaltaan kotimaisen tequilavalikoiman niukkuuden takia. The Whisky Exchange vaikutti uskottavalta, sillä olihan saman firman Vinopolis tuttu myymälä Lontoossa. Valikoima oli sekin riittävän hyvä, joten yksi tequila ja yksi sotol tilaukseen.
Hinnat ovat Englannissa ihan Suomen tasolla, mutta enpä elätellytkään mitään turhia kuvitelmia edullisuudesta. Postikuluja tuli kahdelle pullolle suht koht siedettävät 25 puntaa. Hinnat sisältävät ALV:n, kuten pitääkin, sillä muuten on tiedossa tullin kanssa asiointia ym. epätoivottavaa ajanhukkaa. Lähetykset ulkomaille ovat 500 puntaan asti vakuutettuja ilman eri maksua (mille tuli tarvetta, kuten kohta nähdään).
Hiukan reilun kolmen viikon kuluttua tilauksesta paketti saapuikin. The Whisky Exchange käyttää kuriiripalveluna TNT:tä, jonka seurantakoodin perusteella oli kätevä tarkastella pullojen matkaa Britanniasta eteenpäin. Tullilla ei ollut asiaan mitään sanottavaa, tosin en ole edelleenkään ihan varma, oliko kyse vain säkästä vaiko asianmukaisesta tilauksen hoitamisesta. Kaikki muuten hyvin, mutta oi ja voi: sotol-pullo oli ottanut sen verran osumaa, että se oli palasina. Lähetysten pitäisi olla vakuutettuja, joten katsotaan, mitä seuraavaksi. Lähetin jo firmalle jo reklamaation, mutta eivät ole vielä vastanneet. Postaan taas, kunhan tilanne etenee.
edit (1): Vastasivat ja kyselivät, haluanko uuden tuotteen vai rahat edellisestä takaisin. Pyysin uuden.
edit (2): Tuli korvaava tuote, mutta ei suinkaan sitä sotolia, vaan toinen pullo samaa tequilaa, jota tuli jo. Jatketaan yrittelyä…
edit (3): Vastasivat taas ja lupasivat lähettää sotolin. Koska ylimääräisen pullon palautus olisi turhan kallista, saan pitää sen!
edit (4): Tuli lopultakin ehjä Sotol Hacienda de Chihuahua. Aika paljon sählinkiä epäonnisen käänteen takia, mutta jäin lopulta voitolle yhden Ocho Reposadon, joten varmaan tulee tilattua lisääkin, kunhan taas olen rahoissani.
Pikainen Tallinan tequilaraportti matkaajille: nyt on harvinaisen kuivaa taas. Hyllyt notkuvat mixtoja, mutta mitäpä niitä ostamaan. Ostin Alkopörssin viimeisen Sierra Milenario Blancon ja tuttu pariskunta oli käynyt samassa paikassa jo aiemmin tyhjentämässä hyllyn Casco Viejo Reposadoista. Superalkosta irtosi sentään perinteisesti Mezcal Benevaa ja Liviko Alcostoresta Tres Sombreros Blancoa. Superalkossa olisi ollut vielä Sauza Hornitos Reposadoakin, mutta en jaksa sitä kuskata, jos on muitakin vaihtoehtoja.
WSOY julkaisi suomeksi vuonna 1996 Gordon Brownin mielenkiintoisen teoksen Jalojen juomien klassikot. Tequilaa käsittelevään lukuun on kuitenkin eksynyt joitakin joko asia- tai käännösvirheitä, jotka täten korjattakoon:
Agaavea kasvatetaan viidessä eri maakunnassa, ei pelkästään Jaliscossa
Meksikon nimi juontuu Mexica-heimosta, ei mezcalista
Reposado lepää vähintään kaksi kuukautta ja enintään vuoden tammitynnyreissä
Gold-tequila tarkoittaa lähinnä sitä, että juomaa on värjätty ja mukaan sotkettu lisäaineita, eikä niinkään kypsytystä. Gold ei ole koskaan 100% agaavesta tehty.
Vähintää 51% agaavea on oltava kaikessa tequilassa. 100% agaavesta valmistettu ei ole mitenkään “vahvempaa” vaan ainoastaan aidompaa (puro de agave), muut ovat mixtoja.
Puro de agave -tequilaa ei saa pullottaa kuin Meksikossa
Tequila ei ole “kaktusviinaa”
Mezcal tehdään vihreästä agaavesta
Makuasia, ovatko Cuervot jotenkin “kevyitä ja elegantteja”. Mitään tequilan kärkikastia ne eivät edusta, etenkin kun tässä ei ole edes kyse Especialista.
Herradura ei valmista “vain vahvinta 100-prosenttista kaktusviinaa”, ks. yllä. Yhdessä vaiheessa firma teki myös mixtoa.
Tekstissä on myös maininta “Reposado Goldista”, mikä olisi ainakin mixto
Agaavea ei paistamisen jälkeen mitenkään tarvi kuoria erikseen. Ei ole mitään “hedelmälihaa”, vaan paistetut ytimet puristetaan sinältään ja saatu mehu käytetään.
Sauza Tres Generaciones on täysi tuotelinja blancosta extra añejoon
“Nykyiseen Sauzan valikoimaan kuuluu myös muuta”, ks. yllä, sekä ainakin Tequila Los Abuelos ja 100 Años
Sierralla on myös toinen tuoteperhe, 100% agaavesta tehty Milenario
Luultavasti jokunen virhe jäi vielä korjaamattakin. Jos omissa väitteissäni on fibaa, niin otan ilman muuta oikaisuja vastaan.
