Posts filed under 'artsu'
En löytänyt Jaime Sabinen runolle Los Amorosos suomikäännöstä, joten yritetään nyt sitten itse. Heti nimi on vaikea, kun “amoroso” ei ole sen enempää rakastunut, rakastavainen kuin rakaskaan. Kyse on pikemminkin rakkaudellisista, mutta se taas on huono sana ja lemmenkipeä on kankea runoon. Lemmekäs ei ole puolestaan riittävän dramaattinen. Mennään siis rakastajalla, vaikka merkitys vähän muuttuukin.
Rakastajat
Rakastajat ovat hiljaa.
Rakkaus on kaikkein herkin hiljaisuus,
kaikkein vavahduttavin, kaikkein sietämättömin.
Rakastajat etsivät,
rakastajat jättävät,
he muuttuvat, he unohtavat.
Heidän sydämensä sanoo, etteivät he koskaan löydä,
eivätkä he löydä, he etsivät.
Rakastajat kulkevat kuin hullut,
koska he ovat yksin, yksin, yksin,
he antautuvat, he heittäytyvät joka hetkeen,
he itkevät, koska he eivät säästele rakkautta.
Rakkaus huolettaa heitä. Rakastajat
elävät päivisin, eivät muuta voi, eivät kykene.
He ovat aina lähdössä,
aina, jonnekin.
He odottavat,
eivät odota mitään, mutta odottavat.
He tietävät, etteivät he koskaan löydä.
Rakkaus on aina liikkeellä,
aina askeleen päässä, seuraavan, seuraavan.
Rakastajat ovat kyltymättömiä,
heidän täytyy aina – onneksi! – olla yksin.
Rakastajat ovat tarinan käärmeitä.
Heillä on käärmeet käsien tilalla.
Heidän kaulasuonensakin pullistuvat
kuin käärmeet tukehduttaakseen heidät.
Rakastajat eivät voi nukkua,
sillä jos he nukkuvat, madot syövät heidät.
Pimeässä he avaavat silmänsä
ja pelko tarttuu heihin.
He löytävät skorpioneja lakanansa alta
ja heidän vuoteensa kelluu kuin järven pinnalla.
Rakastajat ovat hulluja, vain hulluja,
ilman jumalaa ja ilman saatanaa.
Rakastajat tulevat luolistaan
vapisten, nälissään,
metsästämään aaveita.
He nauravat niille, jotka tietävät kaiken,
niille, jotka rakastavat järkkymättä, varmasti,
niille, jotka uskovat rakkauteen,
joka on kuin ikuisesti palava lyhty.
Rakastajat leikkivät, ikään kuin he voisivat poimia vettä,
tatuoida savua, pysyä aloillaan.
He leikkivät pitkää, surullista rakkauden leikkiä.
Kenenkään ei tarvitse lopettaa.
He sanovat, ettei kenenkään tarvitse lopettaa.
Rakastajat häpeävät kaikkea hyväksyntää.
Tyhjinä, niin tyhjinä kylkiluusta toiseen,
kuolema kypsyttää heitä silmien takana,
ja he kulkevat, itkevät aamuun asti,
kunnes junat ja kukot heidät tuskallisesti herättävät.
Joskus vastasyntyneen maan tuoksu häivähtää
noille naisille, jotka nukkuvat käsi häpynsä päällä, tyydytettyinä,
lempeiden purojen äärellä ja keittiöissä.
Rakastajat alkavat laulaa huultensa välistä
laulua, jota ei opeteltu,
ja he lähtevät itkien, itkien
kaunista elämäänsä.
December 7th, 2010
Kaikenlaista Processingilla jälleen. Yritän pysyä vetämäni Processing Clubin hengessä mukana ja niinpä teen viikottain ainakin jotain. Tämä on nyt ollut selvästi tuotteliaampi viikko kuin edellinen, jolloin tuntui tulevan lähinnä kökköä.
- Maastolentelyn kehityskaari: landscape ja lopulta LOD:n, tekstuurin, veden ja jossain määrin optimoidun view volumen kera landscape_softa
- Ikinä en ole saanut piirrettyä näin kauniita käyriä itse, mutta konehan niitä laskee hullun raivolla: corpuscules (magneettivuossa liikkuvien hiukkasten simulointia), hieman simppelimpiä käyriä animoituna: straws ja vielä sini/kosiniläjä mandala
- Fraktaaleja tuli tehtyä jo lukioaikana ja nyt täydennän sarjaan hiljalleen loputkin puuttuvat: fern ja interaktiivinen ikedamap
- Suunnilleen yksinkertaisin mahdollinen nivelsysteemi ratkaistuna käänteisellä kinematiikalla, iikoo
November 13th, 2010
Viime aikojen kyhäelmiä:
- Holegrid, interferenssikuvioita
- Bwartsu, mustilla ja valkoisilla viivoilla generoituvaa sössöä
- Colorartsu4, sama läpikuultavana ja valokuvasta saaduilla väreillä
- pROSEssing, Antin kanssa tehdyn vanhan 4k-intron Processing-porttaus ml. softasyna. Pari muuta versiota, jos ei toimi: pROSEssing2, pROSEssing.softa
- Mickey, generatiivinen sarjakuvasankari
November 3rd, 2010
Kun kerran into on löytynyt, ainakin pariksi päiväksi:
- Karuhko interaktiivinen Mandelbrot-generaattori: mandelzoom
- Reaaliaikainen Julia-generaattori: juliaset
- Dragon-fraktaali: dragonfractal. Tarkoituksella hidas, että iteraatiot näkee.
- Saa sen 3D:n kiihdytettyäkin: kolmereegl, mutta ainakin Linuxilla vaati Javan turvallisuusasetusten höllentämistä (System – Preferences – Sun Java 6 Plugin Control Panel – Advanced – Security – Mixed code – Disable verification), kun en halunnut nyt ruveta tutustumaan tuohon onnettomaan koodin allekirjoitukseen.
- Rekursiivinen puu ja jonkun sortin motion blur: recursion
Mandelzoom toimi Processing.js:lläkin, mutta oli todella hidas. Dragonin luulisi olevan ok ja Julian sitten taas hidas.
October 19th, 2010
Opetettuani viikon Processingia koululla se jäi vähän päälle, ja tuli taas näpyteltyä jokunen sormiharjoitus:
- Piechart. Piirakkadiagrammi-komponentti. Tätä voisi suorastaan käyttääkin johonkin tarvittaessa. Värit hieman sinne päin ja tekstien paikkaakin pitäisi miettiä, mutta kaikkiaan simppelin toimiva.
- Kolmeree. Hieman hitaanpuoleinen 3D-demotus. Hidastelu tulee jostain muualta kuin kuutioiden määrästä — sadalla menee melkein yhtä lujaa.
- Objtest. Valmista Objloader-palikkaa käyttävä .obj-mallin pyöritys. Helpostihan tuohon saa jotain ruudulle.
2D-graffassa Processingin pikselipohjainen koordinaatisto on ihan jees, mutta 3D:n tapauksessa parannettavaa olisi. frustum() ei toimi kuten glFrustum, vaan säätää ainoastaan projektiomatriisin muodon. Ratkaisuni oli translatoida ja skaalata grafiikka widthin ja heightin suhteen, jolloin ikkunan koolla ei ole merkitystä ja origon saa ruudun keskelle. Lievänä ärsytyksenä koordinaatisto on vielä vasenkätinen
October 11th, 2010
Siitä on yli puoli vuotta jo, kun olen vapaaehtoisesti koodannut yhtään mitään, mutta Processing näyttää tuoneen mielenkiinnon takaisin. Oikea suunta tuo, että voi vaan nopeasti kokeilla ideoitaan ilman, että kirjoittaisi ensin viikon jotain triviaalia rutiinia. Hieman hidastahan tuolla tulee — väittivät mitä väittivät Javan nopeudesta — mutta jos ideaansa tykästyy, niin C:ksi kääntäminen ei ole sitten iso vaiva. Viime aikojen yritelmiä:
- H-H-H-Heartbeat, ystävänpäivän L-systeemi
- Kirkkeli, raakalaismaista tason täyttöä ympyröillä
- Olvidar, fontti- ja transformaatiokokeilu ja espanjan kielioppiharjoitus
- Partikle 2, lähteiden, pyörteiden, kuilujen ja vuorien yhdistelmä
- Partikle 1, ensimmäinen partikkelikokeilu
- Merecer, kultainen leikkaus
- Obsesión, ensimmäinen oma yritelmä, blendausta ja kuvien vieritystä. Ainoa näistä, joka tuntuu toimivan myös Processing.js:llä.
Sotkuiset sorsat ovat samassa hakemistossa, yleensä hakemiston nimi .pde.
February 14th, 2010
Vuonna 2003 4k-introon kyhäilemäni softasyntikka Syna ei näytä vieläkään pääsevän haudan lepoon 🙂 Antti teki sille nyt live-käyttöön tarkoitetun käyttöliittymän nimeltä 4096 Live. Sivulta saa versioita eri alustoille ja myös sorsat, jos haluaa kääntää jollekin muulle SDL:ää tukevalle järjestelmälle.
January 25th, 2010
Nuo influenssauhan takia pidettävät hengityssuojaimet ovat kiinnostavia kapistuksia. Niistä on tullut tavallaan koko epidemian symboli: jokainen aiheesta näytetty uutiskuva sisältää 100% varmuudella ihmisiä maskit naamalla. Muuten niin turhasta esineestä tuli yhtäkkiä haluttu ja tarpeellinen yhdessä yössä eikä niitä helpolla ole apteekeista saanut enää kahteen viikkoon. Pidetään bakteerit ja virukset pihalla elimistöstä peittämällä suu ja nenä — mitä muuta pitäisi vielä peittää? Miten hallitus on hoitanut kriisin? Onko kansalaisilta peitetty silmät ja korvat vai kävikö niin itse poliitikoille? Peitettyjen kasvojen ilmeettömyys ja persoonattomuus on vaikuttava ilmiö sekin: kun katsoo metrossa vastapäistä penkkiriviä ja näkee rivin peitettyjä kasvoja sitä itsekin vetäytyy samalla tavoin oman naamionsa suojaan.
Teimmepä Delian kanssa aiheesta pienen kuvallisen kokeilun.
May 9th, 2009
Cuando recuerdo (Kun muistelen)
Cuando recuerdo, cuantas noches
he pasado sentado solo, solo,
mirando las estrellas del cielo,
que lucen juntas,
entonces mi novia,
oh mi novia,
tengo que acercarme a ti,
y mirarte mucho, mucho.
Cuando recuerdo, cuantos caminos
he recorrido en los bosques,
me he sentado bajo los abetos,
y he estado sin alegrías,
entonces mi novia,
oh mi novia,
tengo que besarte mucho,
y llorar bajo, bajo.
Cuando recuerdo, cuantos pensamientos
malos he tenido ahí,
que hemos podido evitar juntos
y vencer con alegría,
entonces mi novia,
oh mi novia,
tengo que amarte mucho,
y amarte siempre, siempre.
January 27th, 2009
Projekti tämäkin: käänsin eilen Delian avustuksella pari Leinon runoa espanjaksi. Riimejä ei ole toivoakaan tehdä ja jotkin runolliset ilmaisut kääntyivät vähemmän runollisiksi. Tässä nämä:
Elegia
La juventud se esfuma como un río fluyendo.
El telar de la vida ya teje con hilos grises.
Para nada, para nada aprovecho el momento;
no me alegran buenos compañeros ni el vino.
Desaparecen los días profundos de mi voluntad.
Las exaltaciónes de mi ánimo las dejé hace mucho.
Subí del abísmo. ¿Baja mi camino de nuevo?
Mi único deseo: un momento sin dolor.
Yo sé: la paz tendré en la tierra.
En el camino del buscador no hay reposo ni amor,
el norte habla, el sol cae en la tormenta,
queda una raya roja; el deseo débil de la belleza.
Mis prados florecidos se hundieron en el mar.
Soy un hombre pobre: los rescates de canciones son caros.
Dí mi todo, sólo bastó por un rato,
los oros de deseos pague con la tristeza de mi mente.
¡Estoy cansado, ah, hasta el corazón!
¿Es demasiado este cargo de piedra que me dieron?
¿O soy uno de ellos que quieren pero no pueden?
Mi victoria es vacía, mi fruto me culpa.
¿Así que eran para nada las penas malas que dure,
las cadenas cortadas, los barcos amados que se quemaron?
¿Ahora me caí?, cuando necesité mi todo.
¿Me congelo?, cuando mejoraron mis heridas.
Luchar contra las fuerzas del cielo es fatal.
Suena el kannel; la canción no consuela a su hijo.
Hallatar habla, el sonido vuela con alas frágiles.
Me arrastro a la paz de mi abismo como una fiera muriendo.
* Kannel/kantele es un instrumento tradicional
* Hallatar es la diosa de frío
Y los años se vuelven aún más pesados (Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks)
Y los años se vuelven aún más pesados
y los sueños se vuelven aún más tristes,
ellos me queman, ellos lucen, ellos me abrazan.
Cada noche pienso: ¡Tal vez la mañana
me consuela y trae la paz!
La noche termina pero las tristezas vuelven.
Vienen aquí como en su casa,
aún traen huéspedes nuevos,
cuyos nombres apenas conozco.
La tristeza que casi me rompió ayer,
se descongeló en una sonrisa hoy, cuando vino una más grande –
¿cuándo viene la más grande, la más grande?
¿Cuándo vienes tú, mi dolor más grande?,
el rey más poderoso del mundo,
a quien esperaba desde niño,
por quien temblaba en mi cama,
cuya mirada sentí en mi rostro,
cuando confié en mi suerte por un rato.
Quiero arodillarme enfrente de ti,
pero mirarte a los ojos,
y decir: ¡Te doy mi vida!,
pero mi jóven ánimo, nunca.
En el dolor él sólo quema,
lo llevo conmigo hasta la tumba.
January 26th, 2009
Next Posts