Kun sinä astelet, joutilaasti,
pitkin tämän kylän savista raittia
valkoisissa kengissäsi
niin jopa kääntyy pelloilla päät,
minun muiden mukana
Valkoinen mekko, kultainen tukka,
ihossa kuulas sinisen sävy
Ei sinua tohtisi omistaa,
et sinä yhdelle omaksi ryhdy,
tuollainen tyttö, koko kylän ainoa
1 comment February 13th, 2011
En löytänyt Jaime Sabinen runolle Los Amorosos suomikäännöstä, joten yritetään nyt sitten itse. Heti nimi on vaikea, kun “amoroso” ei ole sen enempää rakastunut, rakastavainen kuin rakaskaan. Kyse on pikemminkin rakkaudellisista, mutta se taas on huono sana ja lemmenkipeä on kankea runoon. Lemmekäs ei ole puolestaan riittävän dramaattinen. Mennään siis rakastajalla, vaikka merkitys vähän muuttuukin.
Rakastajat
Rakastajat ovat hiljaa.
Rakkaus on kaikkein herkin hiljaisuus,
kaikkein vavahduttavin, kaikkein sietämättömin.
Rakastajat etsivät,
rakastajat jättävät,
he muuttuvat, he unohtavat.
Heidän sydämensä sanoo, etteivät he koskaan löydä,
eivätkä he löydä, he etsivät.
Rakastajat kulkevat kuin hullut,
koska he ovat yksin, yksin, yksin,
he antautuvat, he heittäytyvät joka hetkeen,
he itkevät, koska he eivät säästele rakkautta.
Rakkaus huolettaa heitä. Rakastajat
elävät päivisin, eivät muuta voi, eivät kykene.
He ovat aina lähdössä,
aina, jonnekin.
He odottavat,
eivät odota mitään, mutta odottavat.
He tietävät, etteivät he koskaan löydä.
Rakkaus on aina liikkeellä,
aina askeleen päässä, seuraavan, seuraavan.
Rakastajat ovat kyltymättömiä,
heidän täytyy aina – onneksi! – olla yksin.
Rakastajat ovat tarinan käärmeitä.
Heillä on käärmeet käsien tilalla.
Heidän kaulasuonensakin pullistuvat
kuin käärmeet tukehduttaakseen heidät.
Rakastajat eivät voi nukkua,
sillä jos he nukkuvat, madot syövät heidät.
Pimeässä he avaavat silmänsä
ja pelko tarttuu heihin.
He löytävät skorpioneja lakanansa alta
ja heidän vuoteensa kelluu kuin järven pinnalla.
Rakastajat ovat hulluja, vain hulluja,
ilman jumalaa ja ilman saatanaa.
Rakastajat tulevat luolistaan
vapisten, nälissään,
metsästämään aaveita.
He nauravat niille, jotka tietävät kaiken,
niille, jotka rakastavat järkkymättä, varmasti,
niille, jotka uskovat rakkauteen,
joka on kuin ikuisesti palava lyhty.
Rakastajat leikkivät, ikään kuin he voisivat poimia vettä,
tatuoida savua, pysyä aloillaan.
He leikkivät pitkää, surullista rakkauden leikkiä.
Kenenkään ei tarvitse lopettaa.
He sanovat, ettei kenenkään tarvitse lopettaa.
Rakastajat häpeävät kaikkea hyväksyntää.
Tyhjinä, niin tyhjinä kylkiluusta toiseen,
kuolema kypsyttää heitä silmien takana,
ja he kulkevat, itkevät aamuun asti,
kunnes junat ja kukot heidät tuskallisesti herättävät.
Joskus vastasyntyneen maan tuoksu häivähtää
noille naisille, jotka nukkuvat käsi häpynsä päällä, tyydytettyinä,
lempeiden purojen äärellä ja keittiöissä.
Rakastajat alkavat laulaa huultensa välistä
laulua, jota ei opeteltu,
ja he lähtevät itkien, itkien
kaunista elämäänsä.
Add comment December 7th, 2010
Kaikenlaista Processingilla jälleen. Yritän pysyä vetämäni Processing Clubin hengessä mukana ja niinpä teen viikottain ainakin jotain. Tämä on nyt ollut selvästi tuotteliaampi viikko kuin edellinen, jolloin tuntui tulevan lähinnä kökköä.
Add comment November 13th, 2010
Viime aikojen kyhäelmiä:
Add comment November 3rd, 2010
Kun kerran into on löytynyt, ainakin pariksi päiväksi:
Mandelzoom toimi Processing.js:lläkin, mutta oli todella hidas. Dragonin luulisi olevan ok ja Julian sitten taas hidas.
Add comment October 19th, 2010
Opetettuani viikon Processingia koululla se jäi vähän päälle, ja tuli taas näpyteltyä jokunen sormiharjoitus:
2D-graffassa Processingin pikselipohjainen koordinaatisto on ihan jees, mutta 3D:n tapauksessa parannettavaa olisi. frustum() ei toimi kuten glFrustum, vaan säätää ainoastaan projektiomatriisin muodon. Ratkaisuni oli translatoida ja skaalata grafiikka widthin ja heightin suhteen, jolloin ikkunan koolla ei ole merkitystä ja origon saa ruudun keskelle. Lievänä ärsytyksenä koordinaatisto on vielä vasenkätinen
Add comment October 11th, 2010
Siitä on yli puoli vuotta jo, kun olen vapaaehtoisesti koodannut yhtään mitään, mutta Processing näyttää tuoneen mielenkiinnon takaisin. Oikea suunta tuo, että voi vaan nopeasti kokeilla ideoitaan ilman, että kirjoittaisi ensin viikon jotain triviaalia rutiinia. Hieman hidastahan tuolla tulee — väittivät mitä väittivät Javan nopeudesta — mutta jos ideaansa tykästyy, niin C:ksi kääntäminen ei ole sitten iso vaiva. Viime aikojen yritelmiä:
Sotkuiset sorsat ovat samassa hakemistossa, yleensä hakemiston nimi .pde.
Add comment February 14th, 2010
Vuonna 2003 4k-introon kyhäilemäni softasyntikka Syna ei näytä vieläkään pääsevän haudan lepoon 🙂 Antti teki sille nyt live-käyttöön tarkoitetun käyttöliittymän nimeltä 4096 Live. Sivulta saa versioita eri alustoille ja myös sorsat, jos haluaa kääntää jollekin muulle SDL:ää tukevalle järjestelmälle.
Add comment January 25th, 2010
Nuo influenssauhan takia pidettävät hengityssuojaimet ovat kiinnostavia kapistuksia. Niistä on tullut tavallaan koko epidemian symboli: jokainen aiheesta näytetty uutiskuva sisältää 100% varmuudella ihmisiä maskit naamalla. Muuten niin turhasta esineestä tuli yhtäkkiä haluttu ja tarpeellinen yhdessä yössä eikä niitä helpolla ole apteekeista saanut enää kahteen viikkoon. Pidetään bakteerit ja virukset pihalla elimistöstä peittämällä suu ja nenä — mitä muuta pitäisi vielä peittää? Miten hallitus on hoitanut kriisin? Onko kansalaisilta peitetty silmät ja korvat vai kävikö niin itse poliitikoille? Peitettyjen kasvojen ilmeettömyys ja persoonattomuus on vaikuttava ilmiö sekin: kun katsoo metrossa vastapäistä penkkiriviä ja näkee rivin peitettyjä kasvoja sitä itsekin vetäytyy samalla tavoin oman naamionsa suojaan.
Teimmepä Delian kanssa aiheesta pienen kuvallisen kokeilun.
Add comment May 9th, 2009
Cuando recuerdo (Kun muistelen)
Cuando recuerdo, cuantas noches
he pasado sentado solo, solo,
mirando las estrellas del cielo,
que lucen juntas,
entonces mi novia,
oh mi novia,
tengo que acercarme a ti,
y mirarte mucho, mucho.
Cuando recuerdo, cuantos caminos
he recorrido en los bosques,
me he sentado bajo los abetos,
y he estado sin alegrías,
entonces mi novia,
oh mi novia,
tengo que besarte mucho,
y llorar bajo, bajo.
Cuando recuerdo, cuantos pensamientos
malos he tenido ahí,
que hemos podido evitar juntos
y vencer con alegría,
entonces mi novia,
oh mi novia,
tengo que amarte mucho,
y amarte siempre, siempre.
Add comment January 27th, 2009