Posts filed under 'filosofointi'
Kaikki tuntevat varmaan paljon niitä ihmisiä, jotka ovat tosi hyviä jossakin. Hyviä jossakin, kiinnostuneita siitä ja edenneet pitkälle sarallaan. Välillä iskee kateus sellaisia tyyppejä kohtaan, kun itse sattuu olemaan ihan hyvä monessa asiassa, mutta ei huippu missään. Kyllähän sitä kirjoittelee, mutta oma ilmaisu on sittenkin kaavamaista. Kyllähän sitä koodailee, mutta kun tuntee oikeasti lahjakkaita, niin omat hommat näyttävät köykäisiltä. Kyllähän sitä piirtelee, mutta artisteilla on ideoita ja tajua komposition päälle. Kyllähän sitä tutkii, mutta tulokset tuntuvat latteilta ja näkemyksettömiltä. Vielä kun on helposti kyllästyvää lajia, niin toisinaan turhauttaa – mitä tästäkin tulee?
November 18th, 2010
Vihreässä langassa (28.5.) oli mielenkiintoinen artikkeli entisistä kasvissyöjistä. En aiemmin edes tiennyt, että sekasyöntiin palaamista kutsutaan droppaamiseksi, joten kulttuurinen kompetenssini kasvoi taas pykälän. Aihe on näin kymmenettä vuotta lesehuulena sinnittelevälle perin kiintoisa, etenkin kun haastatellut edustavat omaa ikäluokkaani ja nojaavat poliittisesti samaan suuntaan. Jo seitsemästä lyhyestä haastattelusta hahmottuu selviä suuntaviivoja:
- Vegeily on aloitettu lukiossa tai yläasteella eettisistä syistä
- Lopettamisen syyt ovat monimuotoisempia, mutta liittyvät useimmissa tapauksissa johonkin elämänmuutokseen
- Lähes kaikki korostavat, kuinka mahtavaa oli palata “lihansyöjäksi”
- Kasvissyönti on kestänyt 6–8 vuotta
- Noin puolet mainitsee, että edelleen arvostaa tuttaviensa kasvissyöntiä
- Useimmat vastaajista ovat naisia, mikä saattaa selittyä pienellä otoksella — tai yhtä hyvin edustaa todellista sukupuolijakaumaa
Jokunen vuosi sitten oli Metro-lehdessä artikkeli samasta aiheesta. Tutkimuksen mukaan tyypillinen suomalainen kasvissyöjä on nuori tyttö. Vanhemmiten vegeilystä sitten yleensä luovutaan. Molemmat artikkelit ovat hyvin linjassa omien havaintojeni kanssa: suunnilleen kolmekymppisenä, parisuhteen vakiintuessa, perheen perustamisen myötä ym. tulee droppaamisen aika. Hieman karrikoiden tarinan kaari on se, että tiedostava teinikapinallinen aikuistuu ja lakkaa välittämästä. Erään haastatellun droppaajan sanoin: “En suhtaudu lihaan eläiminä vaan ruokana.”
Itselleni ei ole tullut lopettaminen mieleenkään. Ehkä syy on osittain siinä helppoudessa, mikä ovo-lakto-vegeilyyn liittyy: ruokavaihtoehtoja on paljon ja joka lounasruokalasta saa nykyään jonkun sortin kasvisvaihtoehdon, ainakin sen “kevytlounaan”. Eivät ne aina kummoisia ole, mutta eivät sitä ole kumiset jauhelihapihvit tai harmaanruskeat lihakastikkeetkaan. Ratkaiseva ero yllä luonnosteltuun perusdroppaajaan lienee siinä, että tein oman päätökseni vasta aikuisella iällä. 90-luvulla vegeily on nähtävästi ollut jo trendikästä suurien kaupunkien yläasteilla ja lukioissa, mutta Vammala sijaitsee sen verran maalla, etten muista asiasta koskaan edes kuulleeni 🙂
June 1st, 2010
Näin postuumisti yritän hivenen arvioida sitä, mikä todellisuudessa tekee kaukosuhteista niin vaikeita. Aina sanotaan, että se välimatka ja ne kulttuurierot, mutta mitä ne ovat oikeasti käytännön tasolla?
Välimatka tarkoittaa fyysisesti ainakin sitä, että tapaaminen on harvinaista herkkua, niihin latautuu kauheasti odotuksia sekä tekemistä ja koko ajan täytyy laskea päiviä paluuseen. Lentolippuihin kuluva rahasumma rajoittaa hyvin konkreettisesti tapaamisten määrää, vielä kun palkkataso ulkomailla on usein huomattavasti kotimaista alempi. Aikaeron takia mesetykset ja skypetykset voivat rajoittua viikonloppuihin — toinen osapuoli on aina joko töissä tai nukkumassa. Puhelimella soittelu on tuskaisen kallista eikä sähköposti viestintäkanavana ole järin henkilökohtainen, puuttuu se paperisen kirjeen aura. 20 vuotta sitten vastaava tilanne olisi ollut toki vielä paljon rajoittuneempi ilman nykyisiä tietoliikennetekniikan mahdollisuuksia.
Normaali arkielämä kotimaassa ei välttämättä muutu juuri mitenkään eikä tilanne siten tunnu missään suhteessa olemiselta. Fyysinen välimatka tuottaa väistämättä myös henkistä, vaikka alkuihastuksen huumasssa kaikki meneekin luonnottoman helposti ja ongelmat tuntuvat helposti kohdattavilta. Mustasukkaiselle luonteelle löytyy helposti täkyjä, kun toisen tekemisistä ei kuule juuri mitään, mutta ei tarvi olla mikään psykopaatti, etteikö vähäinen yhteydenpito olisi haitaksi. Luottamusta ja toisen tuntemusta kun on vaikeaa kehittää postitse.
Näkyvimmät, räikeät kulttuurierot on oikeastaan helppo tunnistaa ja käsitellä. Suomessa ei anneta poskisuudelmia ja Meksikossa juodaan kossun sijasta tequilaa, no problem. Ongelmaksi saattavatkin tulla ne pienet huomaamattomat erot, jotka aiheuttavat kitkaa ja väärinymmärryksiä. Samaan teemaan liittyy myös kielimuuri: kun toinen tai kumpikaan ei puhu äidinkieltään, tulee suuntaan ja toiseen väärinymmärrryksiä, jotka voivat jäädä vaivaamaan ja kasaantua turhaan peikoksi, jos ei asioista jakseta jatkuvasti puhua.
September 3rd, 2009
Olen täällä jo jonkun aikaa ihmetellyt Meksikon Vihreän puolueen linjaa — se kun tuntuu poikkeavan aika lailla eurooppalaisesta. Siinä missä eurovihreiden kampanjat perustuvat tyypillisesti nuorekkaan positiivisen muutoksen teemoihin, niin täällä vaalimainonta on aivan eri linjoilla. Vapaasti kääntämiäni otsikoita vaalimainonnasta: “Äiti tarvitsee lääkkeitä eikä meillä ole rahaa”, “Kuolemanrangaistus murhaajille” ja “Rohkeutta on päästää lapsesi murhaaja vapaaksi”. Eli vedotaan ihmisten pelkoon. Kuolemanrangaistuksen puolustaminen ja suorastaan vaatiminen (Meksikossa sitä ei ole ainakaan toistaiseksi olemassa) on dramaattinen poikkeus yleisestä vihreiden puolueiden linjasta. Mitään ympäristönsuojeluun viittaavaa en ole mainonnassa nähnyt.
Mistä sitten moinen ero? Asiasta kotipiirissä keskusteltuani sain kuulla sellaista näkökulmaa, jonka mukaan rahakkaiden rikollisten on helppo ostaa itsensä vapaaksi vankilasta, jonka takia kuolemantuomio olisi ainoa toimiva rangaistus. Meksikossa sosiaalista kuilua ja köyhyyttä on riittämiin, joten ympäristöteemoilla on toistaiseksi vähän painoarvoa. Päivittäin näkemäni perusteella meksikolaisilla ei muutenkaan ole järin suurta kiinnostusta tai ymmärrystä kauniin luontonsa varjeluun — kenties sellaista aletaan miettiä vasta siinä vaiheessa, kun edes perusasiat ovat kunnossa.
Wikipedian artikkeli valaa vähän lisävaloa puolueen olemukseen. Täkäläinen politiikka on muutenkin sotkuista ja skandaalien värittämää ja niinpä Meksikon vihreilläkin on ollut omat nepotismi- sekä lahjussotkunsa kuten useimmilla muillakin puolueilla. Viimeisissä vaaleissa Vihreät ovat olleet vaaliliitossa oikeistopuolueiden kanssa, mikä sekin kotimaan perspektiivistä katsottuna on poikkeuksellista: meillä päin kun vihreät ovat sosiaalipoliittisissa asioissa tyypillisesti enemmän vasemmalle kallellaan, vaikka etäisyyttä muuten pidetäänkin.
May 11th, 2009
Tuttua tietotekniikan historiaa lienee se, kuinka IBM hölmöili sekä 80- että 90-luvulla moneen kertaan (mm. MS-DOSin ja OS/2:n kanssa) ja käytännössä lahjoitti käyttöjärjestelmämonopolin Microsoftille, joka sitten onkin pitänyt sitä hallussaan jo parisenkymmentä vuotta. Tällainen status quo kun pääsee syntymään, niin tarvitaan luultavasti suuri paradigman muutos, ennen kuin se murtuu. Vastaavasti IBM oli aikanaan rautainen monopoli, kunnes mikrotietokoneiden vallankumous ja PC-kloonit kampittivat jättiläisen.
Havainnollistavana esimerkkinä Microsoftin totaalisesta vallasta käsiteltäköön tällä erää Windows Vistaa. Edeltäjäänsä selvästi hitaampi ja raskaampi käyttöjärjestelmä tuotiin markkinoille pitkällisen hypen ja mainostuksen saattelemana, mutta loppujen viimeksi harva kuluttaja sitä edes halusi erikseen ostaa. Yrityksetkin ovat jääneet odottavalle kannalle, peläten yhteensopivuusongelmia ja laitteistopäivitysrumbaa. Suuressa osassa Aasiaa piratismi on edelleen lähes kontrolloimatonta, joten myynti on esim. Kiinassa ollut heikkoa. Onko Firma siis vaikeuksissa?
Ehei. Vista-lisenssejähän myydään täyttä häkää koko ajan ja rahavirta ei katkea. XP:tä kun eivät enää saa koneisiinsa laittaa kuin isot toimijat erioikeudella (esim. HP) ja jokaisen konepaketin mukana täytyy toimittaa käyttöjärjestelmä, joten käytännössä jokaisen PC:n mukana myydään myös Vista. Käytännön tasolla Vistaa päivitetään takaisin XP:ksi, mutta sehän ei näy myyntiluvuissa. Eli loppujen viimeksi: markkinoille voidaan monopolin turvin tunkea aivan mitä hyvänsä eikä siihen ole todellisten kilpailijoiden puuttuessa kenelläkään mitään sanottavaa. Mac OS X on saatavilla vain Applen koneisiin eikä niihin Markantalon Assereihin, puhumattakaan konservatiivisesta yritysympäristöstä ja Linux-sektori puolestaan kärsii hajaannuksesta sekä kaupallisen ohjelmistotuen niukkuudesta. Piratismikin toimii valitettavasti lopulta monopolin eduksi, kun tuotteille koulutetaan uskollisia käyttäjiä.
Mikä sitten on se seuraava paradigmamuutos, joka kampeaa Firman vallankahvasta? Tällä hetkellä lupaava kehityssuunta ovat entistä tehokkaammat puhelimet, kuten Nokiat ja iPhone, joiden uumenista löytyy Symbian tai OS X. Pikkuläppäreissä Linuxilla on keveytensä, hintansa ja muokattavuutensa vuoksi jalansijaa, mutta Windows XP on vahvoilla niissäkin. Laitteisto- ja alustariippumattomien selainpohjaisten sovellusten kuten Google Docsin kehitys ei näytä laantumisen merkkejä ja saattaa ajan myötä johtaa käyttöjärjestelmän merkityksen vähenemiseen ja koko PC-konseptin romuttumiseen. Redmondissa seuraillaan kehitystä varmasti tarkkaan, joten helpolla mikään muutos ei tule tapahtumaan: kilpailijoita on torpattu ennenkin keinoja kaihtamatta (DR-DOS, OS/2, Netscape, SCO:n rahoittaminen Linux-oikeusjutuissa jne.).
January 22nd, 2009
Onpahan vaan mennyt äkkiä. 2001 tammikuulla päätin kokeilla huvikseni viikon kasvissyöntiä silloisen emännän esimerkistä innostuneena — ja toisaalta myös siksi, että se olisi kunnon teekkarille niin absurdi ajatus. Vitsiprojekti jäi päälle ja nyt tuli ovo-lakto-vegetarismia jo kahdeksas vuosi täyteen melkeinpä huomaamatta. Tuota aikaa en olisi jaksanut pelkällä uutuudenviehätyksellä, mutta päähän ajan myötä juurtuneet ekologiset ja eläinystävälliset ajatukset sinetöivät tämän päätöksen. Mitään merkittäviä ongelmia ei ole vegeilystä vielä koitunut, mitä nyt vaikkapa Itä-Euroopassa ja Meksikon maaseudulla on ollut asteen verran vaikea saada ravintolasta ruokaa. Useimmat juomat sentään onneksi ovat kasvispohjaisia.
Terveysvaikutuksista on paha mennä sanomaan, kun ei ole vertailukohtaakaan. Mikään kevytruokavalio vegeily ei automaattisesti ole: juustoa ja rasvaa kun on tyypillisissä kasvisruuissa vähintään riittävästi. Viime mittauksissa ei ole ollut sen enempää verenpainetta kuin kolesteroliakaan ja hemoglobiini on ollut hyvä, joten tuskinpa sekasyönti (“lihansyönti”) tämän terveelliseempää mitenkään voisi olla. En ole sairastellut sen enempää kuin ennenkään tai laihtunut luurangoksi, kuten perinteisten ennakkoluulojen mukaan pitäisi väistämättä käydä.
Sosiaalisissa tilanteissa olisi välillä varmasti helpompaa, jos ei tarvitsisi olla tällainen hankala erikoistapaus, jolle tarvii laittaa ruoka erikseen. Toisaalta nykyään vähän joka toisella on keliakiaa, allergiaa ja laktoosi-intoleranssia, joten erityisruokavaliot ovat joka tapauksessa arkipäivää. Idealismiin taipuvainen luonne ei myöskään rupea tällaisissa asioissa tinkimään, joten pienet hankaluudet täytyy vaan hyväksyä. Välillä syön juhlissa pelkkiä perunoita ja leipää, välillä katselen kuvotuksen vallassa rasvaisia broilerinjalkoja, välillä ihmisten luutuneet asenteet saavat tuskastumaan.
Silkan mutu-faktan pohjalta arvioin, että kotimaisista vegeistämme on valtaosa edelleen naisia. Ihan tutkimustakin on tehty siitä, kuinka teiniprojektina — kenties kapinointina, kenties muotijuttuna — alkanut kasvissyönti lopahtaa useimmilla tytöillä perheen perustamisen ja vakiintumisen myötä. Tästä muutoksesta tunnen itsekin käytännön esimerkkejä: on niin vaikeaa laittaa kahta ruokaa, mies ei rehuja syö, lapsen myötä on varmuuden vuoksi parempi palata normaaliin ruokaan jne. Itse vasta aikuisella iällä aloittaneena en oikein osaa samaistua tuollaiseen ajatusmalliin, mutta tradition ja normien voimaa ei tunnetusti parane aliarvioida.
January 18th, 2009
Tervetuloa 2000-luvulle, ydinasevaltio Pakistan. Islamia pilkkaavan materiaalin vuoksi koko kansakunnalta on pistetty yhteydet poikki YouTube-palveluun. Tämä Kaikkivoipaa syvästi harmittava materiaali on vanhaa kauraa, nimittäin kyseessä ovat samaiset tanskalaiset Muhammed-pilakuvat, joiden tiimoilta rähistiin jo jokunen vuosi sitten. Mielenosoitusta on taas pidetty, tappouhkausta esitetty ja Tanskan lippua poltettu tuttuun tapaan. Toivottavasti nämä ripeät toimet nyt lohduttavat loukattua tahoa.
Tietty henkinen voipumus iskee jälleen tällaisten uutisten äärellä, mutta tasapuolisuuden nimissä ehdotan kuitenkin pientä testiä: nyt kaikki syvästi hengelliset, asialleen omistautuneet tahot piirustuslaudan äärelle ja kynä käteen! Tehkääpä oikein härskiä pilkkaa ateismista/agnostisismista — kaikki vanhat kliseet kuten Darwin-apinat surutta käyttöön — ja katsotaan sitten, miten suu pannaan. Veikkaanpa, että kohta nähdään kaduilla raivostuneiden pakanoiden mielenosoitus jos toinenkin. Tai sitten ei.
February 25th, 2008
Iso J vihaa homoja, kertoo meille http://www.godhatesfags.com/. Tällaisen rakkauden sanoman äärellä on ymmärrykseni jälleen kovalla koetuksella. Sivua ylläpitävä Westboro Baptist Church on Ison J:n ajatuksista vieläpä niin varma, että jo tämänpuoleisessa asialle täytyy tehdä jotain. Tuoreimpana tempauksena on järjestää näyttelijä Heath Ledgerin (Brokeback mountain) hautajaisiin mielenosoitus homoilua vastaan. Tällainen täysi hienotunteisuuden puute on käytännön osoitus täydestä vieraantuneisuudesta ja suuremmassakin mittakaavassa herää kysymys: Mihin kaikkivoipa tarvitsee tällaisten ihmisten apua hoitaakseen näin yksinkertaisen asian kuntoon — onhan sitä vanhan testamentin aikaankin niitetty miestä kuin heinää kiukunpuuskan sattuessa?
January 27th, 2008
Elämäntilanteisiin kuten häihin, hautajaisiin ja nimenantoon liittyy kuhunkin omia seremonioitaan. Viikonloppuna olleiden hautajaisten kuluessa sain taas todeta, kuinka tehokas kirkon monopoli näissä seremonioissa edelleen on: harvapa enää käy sunnuntaiaamuisin kirkossa, mutta seremoniat haetaan edelleen kirkon piiristä. Traditio on yksi syy ja uskonnollinen vakaumus toinen, mutta kolmas varmasti yhtä tärkeä syy on se, ettei vaihtoehdoista tiedetä juuri mitään. Tähän mennessä olen ollut yksissä ei-kirkkohäissä, mutta kaikki muut kokemani juhlat ovat sitten olleetkin kirkollisia. Maistraatissa vihkiminen lienee vaihtoehtoisista seremonioista se tavallisin ja tunnetuin — ja nykyään jopa melko tavallista.
Itsehän en ole kuulunut kirkkoon kohta neljääntoista vuoteen ja tällaiset hengelliset asiat ovat edelleen sen verran tärkeitä, etten haluaisi tukeutua kirkkoon missään elämäntilanteissani. Rippijuhlat ovat nähdäkseni tuiki tarpeettomia ja kasteelle sekä vihkimiselle on jo realistiset vaihtoehtonsa, mutta ei-kristillisistä hautajaisista en tiennyt oikeastaan mitään. Vapaa-ajattelijan käsikirjan kolmannesta luvusta löysin selkeää tekstiä aiheesta. Mitään valmiita sapluunoja tilaisuuksiin ei anneta, joten omaa luovuutta joutuu käyttämään enemmän, mikä ei toisaalta ole pahakaan asia.
January 20th, 2008
Hymyileviä ja iloisia nuoria katolisen Pure Love Clubin sivuilla. Näin iloiseksi ihmisen voinee tehdä vain pidättyminen esiaviollisesta seksistä. Jos asiaa yrittää hetken pohtia vakavasti, niin taudit, teiniraskaudet ym. ovat ihan oikeakin ongelma, mutta jälleen kerran länsimaisen ateistin on hiukan vaikea täydestä sydämestään ymmärtää tällaista maailmankuvaa:
- You see, the problem with masturbation is not simply the lust of the imagination, but the impurity of the body.
- The earliest feminists opposed contraception for this reason, and some modern feminists still realize that contraception is the enemy of women’s liberation.
- The man should initiate the marriage.
- Also, I recommend no passionate kissing, kissing below the chin, or lying down together.
- The easiest way to know if you are ready to have sex is to look at your left hand. If you do not see a wedding ring, you are not ready for sex.
Muuta materiaalia mm. ohjeissa siitä, kuinka voit ryhtyä oman koulusi siveellisyyslobbariksi. Toinen vastaava teinejä sivistävä hanke on Silver Ring Thing, joka on tuotteistanut pidättymisen hopeasormukseksi, jota pitämällä voi viestiä päätöksestään. 30 taalan oppimispaketti kulkee koodinimellä SRT 434. Tunnetuin alan hanke lienee edelleen True Love Waits, jota on nähty meillä kotimaassakin nimellä Tosi rakkaus odottaa. TRO-kampanjan lupauslappuja on varmaan monikin nähnyt teini-iässä.
Noh, itsehän osallistuin hiukan erilaiseen kampanjaan 🙂
October 24th, 2007
Next Posts
Previous Posts