Posts filed under 'kirjat'
Sain juuri päätökseen Douglas Thomasin kirjan Hacker Culture. Parempi kirjoittaa joitakin havaintoja ylös, etten unohda ainakaan itse.
Kirja käsittelee hakkereita, mutta itse termi on tunnetusti huonostimääritelty: ovatko hakkerit innokkaita harrastajia, tietoverkkojen rikollisia vaiko niitä alkuperäisiä 50- ja 60-lukujen risupartoja? Tätä teemaa olen ajatellut vähän itsekin käsitellä, kun demoharrastajiakin on kutsuttu mm. multimediahakkereiksi. Thomas keskittyy kirjassaan 80- ja 90-luvun tietoverkkohakkereihin — ja myös määrittelee fokuksensa selkeästi.
Hakkerit ja hakkerikulttuuri esitetään eräänä poikakulttuurin lajina, jolle on ominaista kilpailu ja kapinointi. Thomasin mukaan tietoverkot tarjoavat nuorelle itseilmaisukanavan, jonka kautta voi määrittää itsensä ja tuntea yhteenkuuluvuutta sekä itsenäisyyttä. Kirjoittaja käsittelee paljon yhteiskunnan fobiaista suhtautumista tekniikkaan samoin kuin lainsäädännön jälkeenjääneisyyttä. Tunnetut ennakkotapaukset kuten Kevin Mitnick saavat osakseen jonkin verran käsittelyä tapausesimerkkeinä. Lisäksi Thomas peilaa median hakkerikuvaa ja hakkerien omakuvaa toisiinsa ja väittää, että näiden välillä on jatkuva vuorovaikutussuhde.
Parhaita havaintoja oman tutkimukseni kannalta oli mm. se, kuinka yhteiskunta lopulta kotoistaa ja vesittää vastakulttuurit, tehden niistä vaarattomia ja kaupallisesti hyödynnettäviä. Arkisia esimerkkejä tästä vaikkapa skeittikenkien, bändipaitojen ja teknomusiikin miljoonamarkkinat. Thomasin mukaan hakkerointi on dynaaminen ja itseääntarkasteleva alakulttuuri, joka vastustaa kotoistamista tehokkaasti. Toinen mielenkiintoinen tekstinpätkä käsittelee “taiteilijanimiä” eli aliaksia ja on varmasti jossain määrin hyödynnettävissä demotutkimuksessakin. Hakkerien Phrack-julkaisussa on myös samankaltaisuutta diskmageihin, joten vertailulle on sijaa.
January 20th, 2009
Viime päivät olen kahlannut läpi aina tilaisuuden tullen Steven Johnsonin kirjaa Interface Culture. Ei mikään merkkiteos sinänsä, mutta on siitä saanut joitakin uusia näkökulmia käyttöliittymien historiaan. Luku 5, Text, pisti miettimään omaa tekstinkäsittelyn historiaa, joka on kulkenut jokseenkin ristiriitaisia polkuja.
Kasibittisten aikaan tietokoneilla ei vielä paljon kirjoiteltu, mutta sitten ensimmäisen PC:ni myötä sekin tuli tutuksi. Tuossa vaiheessa en nähnyt mitään eroa editorien ja tekstinkäsittelyohjelmien välillä — eikä rajanveto mikään dramaattinen ollutkaan vielä 90-luvun alussa. Nopea ja sujuva Qedit toimitti vuosikaudet molempia virkoja ja vaikka kesätöissä käytinkin jonkin verran WordPerfectiä (aikansa de facto -standardi), niin sekin tuntui lähinnä kömpelöltä ja täysin turhalta omaan käyttöön. 80×25 merkkiä tasalevyisellä fontilla, muulle ei ollut juuri tarvetta. Niin syvälle Qedit iskostui aivoihin, että teen käyttämiini Unix-järjestelmiin edelleen aliaksen “q”, joka käynnistää tekstieditorin.
Opiskelujen myötä alkoi lopulta tulla tarve tehdä erilaisia raportteja ja liittää niihin kuvia. 90-luvun kallistuessa loppupuolelleen tekstinkäsittely oli jo erkaantunut kauas ohjelmointikielten editoreista ja ohjelmat olivat graafisia. WordPerfectillä tyrittiin tässä vaihdoksessa ja niinpä The Firma pääsi kaappaamaan markkinat tyystin omalla tuotteellaan. Muistan myös AmiPron olleen hetken mukana kilpakumppanina. Itse Linux-käyttäjänä etsiskelin vaihtoehtoja, mutta ne olivat vielä tuolloin varsin heikkoja: WordPerfectistä ja StarOfficesta oli Linux-versiot, mutta ne olivat lähes käyttökelvottomia lukuisien virheidensä takia.
Muotoiluun — aivan liikaakin — keskittyneiden graafisten tekstinkäsittelyohjelmien rinnalla on elänyt myös rakenteisten dokumenttien perinne. Ohjelmilla kuten troff ja nroff on tehty tekstinkäsittelyä markup-koodia kirjoittaen jo 70-luvulla. Uudempia tulokkaita perheeseen ovat tunnetummat TeX ja HTML eri variantteineen. Ideana näissä kaikissa on kirjoittaa mitä osia tekstissä on ja jättää muotoilu ohjelman huoleksi. Tekstieditorien pikkutarkkaan kontrolliin tottuneelle tämä oli uusi ja täysin vastakkainen ajatus. Joitakin harkkatöitä 2000-luvun alussa kirjoitin itse asiassa HTML-koodina, koska sitä oli helppo muokata missä hyvänsä ilman tarvetta sen erikoisemmille ohjelmille kuin selaimelle.
Editorin toimintalogiikasta ei ollut helppoa päästä irti ja sitäkin vaikeammaksi muutoksen tekivät Linuxin taannoiset huonot toimisto-ohjelmat. Onneksi törmäsin 90-luvun lopulla puolivahingossa LyXiin, joka on graafinen liittymä LaTeX-taittojärjestelmään. Ohjelman lähtökohta on sama kuin muissakin rakenteisissa dokumenteissa. Suurin ero on siinä, että HTML ja LaTeX vaativat paljon avainsanojen muistamista ja ulkoaopettelua, kun taas LyX tarjoaa samat edut (automaattinen siisti muotoilu, sisältöön keskittyminen) helpommin omaksuttavassa graafisessa muodossa. Tieteellisen tekstin tuottamiseen työkalu sopii erityisen hyvin, joten päädyin kirjoittamaan mm. molemmat lopputyöni juurikin LyXillä.
Uutena mielenkiintoisena tulokkaana listalla on Google Docs, joka mahdollistaa kirjoittamisen selaimen kautta. Vaikka tekstinkäsittelyn näkökulmasta ohjelma onkin vielä karu, HTML-perustainen ja jatkuvaan muotoiluun pakottava, on sillä kuitenkin kaksi kiistämätöntä etua puolellaan: tekstiä voi muokata mistä hyvänsä (tiedostot tallentuvat Googlen palvelimille) ja useampi kirjoittaja voi osallistua prosessiin samaan aikaan. Parin vuoden kokemuksen perusteella konsepti toimii riittävän hyvin, joskin viimeinen silaus on edelleen tarpeen tehdä muissa ohjelmissa. Raakatekstin tuottamiseen ja muistiinpanoille kuitenkin jo oivallinen.
December 19th, 2008
Oli oikein pakko tännekin kirjata, että sain tänään lopulta kahlattua läpi Preecen, Rogersin ja Sharpin kirjan Interaction Design: Beyond Human-Computer Interaction. Merkittäväksi tämän saavutuksen teki se, että olen aloittanut kirjan lukemisen keväällä 2004 ja todellakin joka vuosi lukenut jonkun verran. Neljässä vuodessa olisi ollut aikaa vaikka kuinka ja olen käyttänyt opusta useaan otteeseen myös opetukseni tukena, mutta jotenkin loppuun asti lukeminen osoittautui erittäin vaikeaksi tehtäväksi. Suurimmat ongelmat olivat a) kirjan sisällön liiallinen tuttuus muista yhteyksistä ja b) rakenne, joka hajauttaa yksittäiset menetelmät pitkin kirjaa ja ripottelee sitten jokaisesta pieniä muruja siellä täällä. Nyt pitää vielä kirjoittaa tuosta essee.
January 24th, 2008
Näin alkaa fanikäännökseni Jane Austenin Ylpeydestä ja ennakkoluulosta. Kesäloman toimettomuuden täyttämiseksi päätin lähteä haastavaan ja pitkälliseen projektiin. Tällä hetkellä olen kääntänyt 12 lukua 60:stä eli varmaankin vielä kuukausi sekoaa touhuun ja sen jälkeen pitää lukea teksti ajatuksella läpi ennen julkaisemista. Pitkät kierot lauserakenteet ja ikivanhat termit ovat toistaiseksi olleet pahimpia kompastuskiviä, mutta viimeistään Merriam-Webster Online on tullut yleensä apuun.
Hullu projektihan tämä on ja näin maallikon ensimmäisenä käännöksenä lopputulos luultavasti jää aika vaatimattomaksi. Kunhan suomennos on kasassa, niin aikomukseni on kuitenkin laittaa se rohkeasti Project Gutenbergin sivuille, jos vaikka siitä jollekulle iloa olisi. Hankkeen tärkein anti tulee kuitenkin olemaan puhtaasti henkilökohtainen: klassikko tulee luettua ajatuksella läpi, saan tuntumaa käännöstyön käytännön ongelmiin, kohennan englannintaitojani ja vältyn ikävän elämäntilanteen liialta ajattelulta.
July 3rd, 2007
Olen hiljattain saanut kaksi kirjaa kahlattua läpi. Ensimmäinen oli Pekka Himasen Hakkerietiikka ja toinen Paul Grahamin Hackers & Painters.
Hakkerietiikka lupaa nimessään hakkerien työtapoihin, käsityksiin ja arvoihin pureutumista. Löytyyhän teoksesta toki sellaistakin sisältöä, mutta pääosin Himanen kertoo jostain aivan muusta. Luostarit, protestanttinen työetiikka ja muut varsin esihakkerilliset aiheet ovat eräänlaista — sinänsä mielenkiintoista — taustoitusta hakkerien ymmärtämiseen, mutta loppujen lopuksi hakkereista ei sanota paljonkaan uutta. Koko kirjasta paistaa jotenkin läpi se, kuinka Himasella ei ole mitään todellista kosketusta koko hakkerointiin, vaan tiedot ovat toisen käden varassa ja sittenkin melko anekdoottimaisia.
Hackers & Painters on puolestaan tasoltaan vaihteleva kokoelma esseitä moninaisista hakkereita, ohjelmointikieliä ja ohjelmistotuotantoa käsittelevistä aiheista. Parasta antia itselleni olivat alkupään Why nerds are unpopular ja Hackers and painters, kun taas näiden jälkeen kiintoisuus tuppasi heikkenemään. Valtava tilan ja pohdinnan haaskaaminen Lispin hienouteen ja ylivoimaisuuteen tuntui oudolta. Kyllästyttävintä luettavaa oli kuitenkin Grahamin pohdinta siitä, miten tehdä miljoonaomaisuus ohjelmistobisneksessä (kuten hän). Tuollainen sisältö on varmasti myynyt kirjaa rajusti enemmän ja saattaa kiinnostaa jotain lukijakuntaa. Kaikkiaan kirja on hurjan subjektiivinen ja siinä sohaistaan hieman kaikenlaisia tietotekniikan alueita. Maalareista ei juuri kerrota, mutta hakkereista sentään sen verran ja kokemuksen syvällä rintaäänellä, että Himasen kirja kalpenee vertailussa.
July 1st, 2007
Tällä erää jälleen netin ihmeitä: Project Gutenberg. Sivuston mukaan tuolta on saatavissa yli 20000 kirjaa ilmaiseksi. Nopealla selailulla löysin heti A-kirjaimen alta Jane Austenin tärkeimmät teokset sekä Juhani Ahon tuotantoa. Kaunis ajatus laittaa vanhat klassikot ilmaiseksi saataville, etenkin kun satoja vuosia sitten kuolleet kirjailijat eivät muutenkaan itse pääsisi enää rojalteista nauttimaan.
May 27th, 2007
Päivä lähti komeasti käyntiin kirjalöydöksellä. Prusinkieviczin ja Lindenmayerin The Algorithmic Beauty of Plants tuli netissä vastaan pdf-muodossa. Olin aikonut opuksen hankkiakin ihan painettuna versiona, mutta nyt ei siihen olekaan tarvetta. Kauniita kuvia, L-systeemejä, fraktaaleja ja paljon muuta selkeässä paketissa.
January 9th, 2007
Next Posts