Posts filed under 'retro'
Saarikosken Petrin kanssa kirjoittamani “Mun kone on parempi kuin sun romu”: Suomen konesotien vaiheita yleisönosastosta internetiin on nyt ladattavissa tästä näin. Artikkeli käsittelee eri laitemerkkien kannattajien välisiä kahnauksia kolmen vuosikymmenen ajalta. Mukana ovat niin MSX vs. C-64, Atari ST vs. Amiga kuin PC vs. Mac -sodatkin. Laitteiden muutoksista huolimatta sotien perusluonne tuntuu pysyvän pitkälti ennallaan, vaikka sotiminen onkin siirtynyt lehtien palstoilta verkon foorumeille.
November 17th, 2014
V2 julkaisi juuri pikku katsaukseni Kourallinen pikseleitä, jossa esittelen pikaisesti seitsemän erilaista lännenpeliä historian hämäristä nykypäiviin. On niitä sittenkin tehty yllättävän paljon – aluksi länkkäripeleihin tutustuessani oletin, että niitä olisi enintään kymmeniä. Tällä hetkellä veikkaus on, että vähintään kolmesataa.
November 16th, 2014
Eilen tuli käytyä katsomassa Video Games Live -konsertti jäähallilla (kiitos vaan Turun yliopistolle). Kyseessähän on maailmalla kiertävä show, jossa esitetään video- ja tietokonepelien kappaleita sinfoniaorkesterille sovitettuna. Laivaa luotsaa Tommy Tallarico, videopelimusiikin säveltäjä itsekin. Helsingin keikalle oli värvätty Vantaan (“Won ton”) sinfoniaorkesteri ja kuoro. Katsomo oli noin puolillaan, joten mitenkään massiiviseksi ei kansansuosio lopulta noussut.
Kävijäkunta oli verrattain nuorta: suurin osa paikalle saapuneista lieni 20–30 vuoden ikähaarukassa. Facebook-sivulla oli kyselty toivekappaleita ja niitäpä sitten ilmeisesti pääosin soitettiinkin. Valitettavasti suuri osa oli niin nuskoolia – etenkin ihan kohtuuttoman paljon Final Fantasyä – ettei näin vanhalle patulle oikein syntynyt nostalgiawiboja kuin muutaman biisin kohdalla. Oli ohjelmassa sentään Sonic-potpurri, Mega Man, Earth Worm Jim, Street Fighter 2 ja Monkey Island. Tuoreempi musa oli välillä suorastaan noloa puuroista sankarirytinää, siinä missä vanhojen pelien melodiat toimivat tunnistettavuudessaan.
Vanhojen pelien visuaaleina näytettiin aitoja kaappauksia peleistä, mutta uudempien kohdalla lurahti epäilyttävästi mainosvideoiden puolelle. Halon, Skyrimin ym. tapauksessa rupesi mietityttämään, mitä tarkoitusta visuaalit oikein palvelevat. Toinen ärsyttämään jäänyt seikka oli heikko äänitarkkailu: kappaleista korostuivat kohtuuttomasti etenkin keskiäänet. Mukaan oli kuskattu myös Random Encounter -retrobändi, joka oli rehellisesti sanoen kaliiberiaan suuremmassa tapahtumassa.
Eipä tuo nyt turha keikka ollut: osa musiikista oli vetävää ja ehkäpä noiden uudempien pelien kohtaaminen oli jotenkin sivistävää. Ilmaislipulle tuli ainakin vastinetta, mutta jos olisin pulittanut sisäänpääsystä 50 euroa, niin suuhun olisi jäänyt lievä pettymyksen maku.
November 7th, 2014
Svenssonit tekivät kirjan, minä arvostelin. Eli Generation 64:n arvostelu juuri julkaistu Turun yliopiston Agricola-verkkopalvelussa: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=3633
November 7th, 2014
Mattis Folkestad ilmoitti juuri, että hänen tekemänsä retrohenkinen PETSCII-muotokuva Lookin’ on esillä Emptymixupframe II -näyttelyssä Oslossa. Tässähän tulee koettua suorastaan isällistä ylpeyttä, sillä työ on tehty koodaamallani PETSCII-edikalla. Alla näpsy paikan päältä:
edit: Lisää vaan, tämäkin on tehty edikalla.
October 29th, 2014
Paul E. Ceruzzin A History of Modern Computing on kunnon jenkkityyliin paksu opus, lähes 450 sivua. Kyseessä on etenkin digitaalisten tietokoneiden historia, joten Turingit, Zuset, Babbaget ja muut pioneerit sivuutetaan enintään pikaisella maininnalla. Toisessa päässä tämä kirjan toinen painos yltää lähes nykypäiviin asti, osapuilleen vuoteen 2003.
Sivumäärä on hyvässä käytössä: kirjassa on todella tanakka annos tietotekniikan historiaa – ainakin minun näkemistäni teoksista selvästi kattavin, ja herkullisia yksityiskohtiakin riittää. Suuret kehityskaaret erottuvat paljon selvemmin kuin vaikkapa Gerard O’Reganin vastaavasta kirjasta. Tyhjiöputkista siirrytään transistoriin ja lopulta integroituihin piireihin, samoin mammuttimaisista reikäkorttikoneista minitietokoneiden kautta mikroihin. Tuoreempi pää oli jo entuudestaan tuttua, mutta varhaishistoriasta paljastui paljon uutta.
Mitenkään virheetön Ceruzzin teos ei ole. Suurimman kritiikin kohdistaisin kohtuuttomaan jenkkikeskeisyyteen: nyt jää sellainen kuva, ettei muualla juuri mitään tapahtunutkaan. Toinen – jopa valitettavan tyypillinen – ongelma on kotimikrojen hätäinen sivuuttaminen. Kymmenien tai pikemminkin satojen valmistajien kirjosta mainitaan lähinnä Apple ja Commodore. Kirjan lopun kuvaukset Internet-ajasta ovat vanhentuneet kymmenessä vuodessa jo pahasti nekin. Näistä puutteistaan huolimatta kyseessä on kuitenkin varsin suositeltava ja helppolukuinen teos tietotekniikan historiasta kiinnostuneille.
October 9th, 2014
Panana 1.0, the first version of the Arduino-based PC -> Panasonic JR-200 transfer cable is now finished and published. You’ll find all the necessary bits like software and some instructions on the Panasonic page, as usual. Here’s the schematic and the final cased contraption:
There would be sooo much to add, like two-way transfer, support for BASIC files, a card reader and extra RAM, but let’s see if I ever get to that. At the moment the kludge already supports what I most want to do with it: test my own software. The transfer speed increased due to some final touches all the way from 5 kcps to 8 kcps, mostly because of using phi2s instead of phi2 for sync. Surely there’s room for improvement – next I’ll probably try halting the CPU when updating the latch – but as the speed is already more than 30x compared to the cassette port, there shouldn’t be too much to complain about. Thanks to Tero for his help and comments, too!
edit: Fixed the pinout of the expansion port.
September 25th, 2014
A little project again: an 8k SRAM expansion for the JR-200. In the end, a rather simple exercise in address decoding with a GAL and wiring the expansion bus signals to the memory chip. Quite many wires there – was losing my hope at one point.
The kludge resides at $8000–$9FFF, right after the standard RAM. You can load code there with mload and run it normally with usr. The BASIC is not aware of the extra mem, so after the boot you’ll just see the standard amount displayed. Further details such as the GAL function can be found on my dedicated JR-200 page.
September 20th, 2014
Säätötuokion kohteena tällä kertaa Spectrumille tarkoitettu Interface 1bis, josta ei ainakaan ominaisuuksia puutu. Mukana on mm. Microdriveä emuloiva MicroSD-kortinlukija, joystick-liitin, usb-siirtoliitäntä sekä PS-liitin hiirelle tai näppäimistölle. Periaatteessa siis aika äärimmäinen laajennus, joka lisäksi mahdollistaa omien viritelmien tekemisen valmiina tulevien lisäksi. Lupaillulla lisäpalikalla mukaan pitäisi saada Ethernet-liitinkin. Laite toimii periaatteessa kaikilla Spekuilla, joissa on laajennusväylä; itselläni oli käytössä perinteinen kuminappi-48k.
Paperilla hyvältä näyttävän laitteen kompastuskiveksi osoittautui hyvin nopeasti hankala lähestyttävyys. USB-piirille piti asentaa oma ajurinsa, jota ei sivulta edes löydy. COM-porttia ja PC-pään (Windows-only) siirtosoftan parametreja piti viritellä heti kättelyssä ja laitteelle pöristää kasettiportin kautta sisään pari ohjelmistopäivitystä, joiden todellinen olemus jäi lopultakin hieman hämäräksi. Aloittelijoille suunnattu video kertoo periaatteessa, mitä pitäisi tehdä, mutta käytännössä asiat eivät olleetkaan ihan niin helppoja.
Ainoa fyysinen käyttöliittymä 1bisissä on on päällä sijaitseva nappi, jota pitää painella eri pituisia aikoja eri moodeihin päästäkseen. Suoraan buutissa laite ei tee mitään, vaan ensin tarvitaan pitkä painallus ja päälle nopea klikkaus, jotta päästään aktiivitilaan, jossa voi jotain tehdäkin. Ledipaneeli kertoo periaatteessa hyödyllistä tietoa, kunhan kirjainten merkityksen ensin oivaltaa: tunnistettu muistikortti sytyttää C-ledin ja hiiri M-ledin, minkä lisäksi eri moodeille on omat ledinsä. Aktiivitilassa beisikki alkaa tunnistaa Microdriven ohjaamiseen tarvittavia käskyjä. Jälleen hämmentävästi kaikki dokumentaatio löytyy 4B-mallin sivulta, vaikka tämä mokko on revisiota 4C.
Parin tunnin tuskailun, asentelun ja ohjeiden etsiskelyn jälkeen laite alkoi näyttää niitä parempiakin puoliansa. Pienempi (64-megainen) MicroSD-kortti ei toiminut jostain syystä, mutta neligigainen (!) tunnistui ja formatoitui yli sadaksi 32-megaiseksi virtuaaliasemaksi, jotka näkyvät BASIC-komennoille muodossa “m”;asemanumero, kuten ensimmäinen asema “m”;1. Tilaa siis on varsin riittävästi, mutta se on jakautunut pieniin palasiin. Toinen ikävä puoli on, että kortille ei voi kirjoittaa suoraan peeseellä, vaan netistä ladatut kamikset on siirrettävä USB:n yli. Tiedostoja voi käyttää joko suoraan tai sitten emulaattoreista tuttujen TAP-levykuvien kautta hieman hämmentävällä syntaksilla:
LOAD *"M";1;"UNHANGED" T
MOVE-käskyllä voi uudelleennimetä ja kopioida tiedostoja, kun vaan jaksaa näpytellä pitkiä rimpsuja. Kopioinnissa toimivat jopa jokerimerkit kuten *. Huomattavasti helpommin pelejä ym. saa kuitenkin ladattua, kun asentaa GBL.ZZP:n, jolla voi selata kortin ja USB-isännän sisältöä. Vielä kun nimeää ohjelman RUN-nimiseksi, niin se latautuu automaattisesti buutissa. Jopa hiiri toimii GBL:ssä, vaikka sen tuki hieman puolivillainen toistaiseksi onkin.
Kenties hienoimmaksi ominaisuudeksi osoittautui USB:n yli toimiva v-asema, jonka käyttöä varten isäntäkoneella ajetaan ZXS32-serveriä. Etenkin GBL:llä on sitten helppo selailla hakemistoja ja käynnistää niistä TAP-tiedostoja. Jokusen demon perusteella järjestely toimii varsin hyvin, myös WonderAY välissä. Mukaan on laitettu jopa tuki World of Spectrumin ftp:n käyttöön, mutta sitä en saanut toimimaan ihan pienellä yrittelyllä.
Tämän bissen jättämä jälkimaku on lopulta aika ristiriitainen. Tehokäyttäjälle 1bis mahdollistaa kaikenlaista, vaikka käyttö onkin monin paikoin työlästä. Satunnainen nostalgikko ei välttämättä saa koko viritelmää edes asennettua käyttökuntoon, joten pelkkää pelien ja demojen latailua varten divIDE on huomattavasti kätevämpi ratkaisu. Hinnan puolesta eroa ei juuri tule, joten viime kädessä käyttötarkoitus ratkaisee.
September 20th, 2014
Skrolli 3/2104:ssä on juuri ilmestynyt Teron kanssa kirjoittamani Hyppypotkuja ja heittotähtiä – pikselimätkinnän varhaisvuodet. Juttu perustuu WiderScreen 4/2013:ssa julkaistuun Kungfumestarit kuvaputkella -tutkimusartikkeliin. Skrollin pdf-versio ilmestynee arkistoon lähiaikoina, jos lehti on jostain syystä jäänyt tilaamatta.
September 15th, 2014
Next Posts
Previous Posts
