Posts filed under 'linux'
Mac Mini palveli – lelukäytössä – hyvin parisen vuotta, mutta mitään suurta tunnesidettä siihen ei kehkeytynyt. Niinpä ei ollut vaikea luopua siitä, kun sopiva ostaja löytyi. Tilalle löytyi onnekkaan sattuman myötä sievässä kunnossa oleva G4 PowerBook (1,33 GHz/768M/40G), joka tosin vaati laturin, akun ja uuden Airport Extreme -kortin hankinnan. Varustelukierteen lähdettyä päälle tilasin vielä lisää muistiakin, koska Leopard siitä tykkää. Ehdin asentaa vasta OS X:n, joten Linuxin toimivuudesta ei ole vielä sanottavaa.
- Leopard (10.5) toimii kaikkiaan hyvin, jos nyt aavistuksen tahmaisesti. Muistin lisääminen saattaa auttaa tilannetta. Alussa kone oli tuskaisen hidas, kun Spotlight indeksoi kovalevyä puolisen tuntia.
- Tiger (10.4) olisi raivokkaan nopea tällaisella koneella, mutta softat alkavat käydä ikävän vanhoiksi – esim. VLC:stä pitää kaivaa ammoinen versio
- Dock on hidas johtuen visuaalisesta kikkailusta. Tämän ohjeen perusteella sen saa kevyemmäksi.
- Muistirajoitteiset voivat harkita myös Dashboardin tappoa
- Flash on tuttuun tapaan hidasta, vaikka webbi muuten toimiikin hyvin. Youtube-videot pyörivät niukin naukin, mutta onneksi tuorein VLC osaa näyttää niitä suoraan ja vie kolmanneksen Fläsän tehoista. Samalla lailla kaikki Java on hidasta PPC:llä.
- Safaria, Firefoxia ja Opera 10.63:a vertailtuani päädyin Safariin. Kaikki renderöivät kyllä staattista html:ää apinan raivolla ja tökkivät Fläsän kanssa, mutta Safarissa on Sunspiderin perusteella tuplanopea Javascript. FF ja Opera suunnilleen tasoissa. Testailen js:n nopeuksia vielä Linuxin puolella ja postaan sitten tuloksia.
- eBayltä saa varaosia, kuten muistia ja akkuja, sopuhintaan ja helposti. Saksasta suostuvat paremmin postittamaan.
- Radeon 9700 jaksaa puskea 1920×1080-tarkkuutta ulkoiseen näyttöön yllättävän hyvin. VGA:n kautta laatu ei ollut kummoinen (ehkä johtuen kaapelista), joten kokeilen vielä DVI:llä.
- Apple itse ei koskaan tukenut näin vanhoilla Bookeilla kahden sormen vieritystä. Jonkinlaisena ratkaisuna voi asentaa iScroll2:n, joka tuntui toimivan joten kuten. Trackpadin asetuksista pitää laittaa eleet päälle.
Hauska projekti toistaiseksi. Laitteessa on vanhan rahan eleganssia ja jonkinlaista auraa, kun tietää sen maksaneen aikanaan maltaita 🙂 Risan kovalevyn vaihtaminen ei ollut mikään erityisen hauska sessio, mutta onnistui sentään ongelmitta tämän ohjeen perusteella. Muut ruuvit olivat pieniä ristipäitä, mutta kannessa on ikävästi kaksi pientä kuusiokoloruuvia, joihin onneksi löytyi sopiva avain setistäni. Pienenä ärsytyksenaiheena on se, kuinka äänipiiri tai -kaapeli ottaa häiriötä näytönohjaimesta ja kihisee, kun ruudulla tapahtuu enemmän. Ehkä voisi katsoa kaapelin sijoittelua joskus, mutta nyt juuri en halua ruveta repimään konetta taas auki.
February 8th, 2011
Mokkula, tuo avain langattomalle tiedon valtatielle, löytyy yhä useammasta kotitaloudesta. Vaan miksi niiden kanssa on edelleen samanlainen sählinki? Elämme vuotta 2010, kohta 2011, ja edelleen pitää tapella asetusten, ajurien jne. kanssa. Jo pelkästään “tuettu” Windows on täynnä ongelmia, saatika sitten kun mennään Macin tai Linuxin puolelle, jolloin ollaan tyypillisesti ahkeran googletuksen varassa. Jos vaikkapa hiiret ja muistitikut toimisivat yhtä luotettavasti, niin tulisihan siitä haloo. Ensimmäinen syypää on tietenkin useimmat laitteet valmistava Huawei, jonka tehtaalta turahtaa muovista laadutonta kökköä, mutta jos rauta toimisikin, niin softapuoli olisi edelleen rikki ainakin neljästä syystä:
- HID:n tapaisia vahvoja standardeja ei ole. Eri mokkuloihin päätyy täten erilaisia purkkaratkaisuja, ja pienikin muutos aiheuttaa sen, ettei esim. aiemman laitteen ajuri enää toimi.
- Valmistajien omat koodinikkarit (lue: sählärit) tekevät ajurit. Oma rauta kenties tunnetaan, mutta kohdekäyttistä ei. Testaaminen voi jäädä vajaaksi, kun pelkkiä Windowsin versioita ja päivityksiä pitäisi tukea lukuisia. Harvinaisempia käyttiksiä ei jakseta resurssien ja osaamisen puuttuessa tukea.
- Operaattorien koodinikkarit (lue: sählärit) pilaavat loputkin kehittelemällä omia käyttöliittymiään ja laajennuksiaan. Näin rikotaan yhtenäisyys ja mikä pahempaa: lukitaan ajurit keinotekoisesti tiettyyn operaattoriin, jolloin niistä ei ole mitään iloa väärän firman asiakkaalle, vaikka laite olisikin täsmälleen sama.
- Valmistajat pimittävät laitteistonsa dokumentaatiota, joko ymmärtämättömyyttään tai kuvitteellisten liikesalaisuuksien vuoksi, joten kukaan muukaan ei pääse kirjoittamaan ehjää ohjelmistoa.
December 27th, 2010
Kokeilin ekan kerran Processingia Linuxilla ja tuntuu toimivan ok. Jostain historiallisista tai käytännöllisistä syistä sitä ei saa paketinhallinnasta, vaan se pitää ladata sivuilta erikseen. Ubuntussa piti asentaa Sunin Java-paketit (sun-java6-jdk, -jre ym.), sillä heti alkuunsa tuli valitus, ettei Icedtean kanssa luvata yhteensopivuutta. Icedtea kannattanee käytössä muutenkin unohtaa — eipä nimittäin toiminut sen selainlaajennuskaan (sun-java6-plugin koneeseen ja johan soi). Muuten näytti jo hyvältä, mutta editorin fontti oli kohtuuttoman ruma ja palikkainen ilman antialiasointia. Kerrottakoon nyt kaikille muillekin varmuuden vuoksi: kotihakemistossa sijaitsee .processing/preferences.txt ja siellä oleva editor.antialias=false pitää muuttaa muotoon true. Mäkillä fontit ovat tuntuneet olevan vakiona ok, joten sen kanssa ei ole tarvinnut tähän säätöön kajota.
September 25th, 2010
Uuden PC:n myötä piti tehdä päätöksiä siitä, mitä näppäimistöä jatkossa käyttää. Vanhat tutut PS-liitäntäiset eivät enää suoraan koneeseen mene, ja toisaalta tekisi mieli säästää pöytätilaa. Mac Mini -projektiin hankittu Applen mininäppis on hyvän kokoinen, tuntumaltaan ok ja kun käytän töissä MacBook Pro:ta, niin näppäinasettelukin olisi sama. Vaan Ubuntuhan käyttäytyy kuin kyseessä olisi PC-näppäimistö, vaikka laittelisi asetuksista mitä. Parin tunnin virittelyn jälkeen sain ongelman korjattua tyydyttävälle tasolle (leiska ei ole mikään täydellinen, mutta hyvä alku edes). Eli näin:
- Gnomen näppäimistöasetuksista päälle Apple – Apple Aluminium keyboard (ISO)
- Lataa tästä xmodmapille tekemäni näppäinkartta ja tallenna se kotihakemistoon nimelle .Xmodmap
- Kun Gnome seuraavan kerran käynnistyy, se kysyy, ladataanko modmappi. Valitse .Xmodmap ja lisää se ladattaviin.
Tämän jälkeen useimpien erikoismerkkien pitäisi tulla normaalisti alttien kanssa, ja omput toimivat puolestaan alt-nappien korvikkeina, kuten loogisempaa onkin.
September 12th, 2010
Meksikossa vietetyn ajan ja pöytä-PC:n leviämisen jälkeen tuli käytettyä puolitoista vuotta pelkkää Mäkkiläppäriä. Eikä siinä mitään, yhtäältä sai sujuvan käyttöliittymän ja toisaalta pääsi kronkkimaan komentorivillekin. OS X ei kuitenkaan ole paras mahdollinen alusta koodailuun etenkään ristiinkääntäjien osalta, joten sopivan rahatilanteen sattuessa hankin taas PC:n. Mahdollisimman pienen ja hiljaisen, mutta kuitenkin ajanmukaisen Shuttle-PC:n.
Debian ei tykännyt näin modernista raudasta ollenkaan, joten Ubuntulla oli mentävä. Toistaiseksi kokemukset Linuxiin paluusta ovat olleet ristiriitaiset. Kone on hurjan nopea, näytönohjain samoin, ja kaikki oleelliset softat löytyvät suoraan Ubuntustakin. Miinuspuolella on sielläkin yhtä sun toista: vanhana fvwm-käyttäjänä en ole ollut täysin tyytyväinen Gnomen säädettävyyteen, Compiz hyydytti OpenGL:n surkean hitaaksi (korjautuu ottamalla efektit pois), käyttöliittymä on Mäkin jälkeen monin paikoin karu, Applen mininäppikselle ei ole kunnon tukea ja sleepistä herääminen ei tunnu pelaavan yhteen äänikortin kanssa. Hieman puolijauhoista siis paikoitellen, mutta virittelyleluksi tämä kone oli tarkoitettukin.
September 10th, 2010
Vanha kalikkani alkoi käydä ahtaaksi, joten olin jo jonkun aikaa katsellut uutta kännykkää. iPod Touchin jälkeen luonteva vaihtoehto olisi tietysti iPhone, mutta niiden kova hinta ja operaattorisidonnaisuus hillitsi ostohaluja. Lisäksi hankala suljettu kehitysmalli on koodarin näkökulmasta miinusta. Tällä viikolla tuli sopiva tilaisuus, joten laittelinkin sitten lopulta Nokian N900:n. Ehta Linux — vieläpä Debian — taskussa tuntui ajatuksena kiehtovalta.
Vaikutelmat näin parin päivän käytön jälkeen ovat vielä sekalaiset, eikä vertailua iLaitteisiin voi välttää. N900:n 800×480 pikselin näyttö on kirkas ja tarkka, mutta resistiivinen kosketusnäyttö ei toimi etenkään sormilla sohiessa läheskään yhtä jouhevasti kuin iLaitteiden kapasitiivinen. Käyttöliittymä ei ollut mitenkään itsestään selvä alkuunsa: kolme eri moodia ja niiden löytäminen vaati yhden illan opettelun. Virheklikkauksia tulee välillä ja toisinaan käyttöliittymä ei vaan ota mitään vastaan, joten tällä saralla Applelta on vielä opittavaa.
Ovi Store ja ohjelmienhallinta ovat toistaiseksi varsin autioita, joten tässä on Noksulla todella tekemistä. App Storessahan ongelma on päinvastainen: kaikenlaisen hötön seasta pitäisi löytää ne hyvät softat. Komentorivillä apt-getin kanssa seikkailemalla saa kaikenlaista hyödyllistä asennettua, mutta ihan kaikki eivät sinne uskaltaudu. Älypuhelimen tärkeimmät peruskikkareet kuten selain, musasoitin ja kartta löytyvät kalikasta vakiona ja toimivat kohtuullisen hyvin, vaikka hiomisen varaa on vielä kaikissa. Etenkin tökkivä karttasovellus jää pahasti iLaitteiden vastaavalle, vaikka tällaisenaankin on jo todella hyödyllinen.
Heikkouksien vastapainoksi on laitteessa onneksi paljon hyvääkin. Kamerassa on kelpo tarkkuus ja hyvässä valossa sillä saa erinomaista jälkeä, etenkin jos kuvia hiukan pienentää. Hämärässä saa varautua sitten melko lailla kohinaisempaan kuvaan. Sisäänrakennettu salama auttaa asiaa jossain määrin. Alla esimerkki pilvisellä säällä otetusta kuvasta. Toinen vahvuus N900:ssa on moniajo: irkit ja selaimet sun muuta voi jättää taustalle roikkumaan sillä välin, kun käy tekemässä jotain muuta. Mukana toimitetaan vakiona videopiuha ja ainakin vanhassa Philipsissäni kuva oli yllättävän hyvä. Asentamalla MediaBoxin ja Mplayerin saa kalikan toistamaan suurimman osan videoista, ja ainakin hyvätasoiset DVD-rippaukset jaksoivat pyöriä ihan ongelmitta.
Akkukesto saisi olla parempi: tiukassa käytössä akun voi imaista tyhjäksi jopa päivässä. Tätä kompensoimaan mukana tulee paitsi laturi, myös USB-piuha ja vieläpä konvertteri vanhoille Noksun latureille, joten ainakin lataamaan pääsee paikassa kuin paikassa. Develkittiä en ole vielä asentanut, mutta Scratchbox on tuttu jo N800-koodailuista. Pykälän verran sekava systeemi, mutta eiköhän sen kanssa pärjää kuten ennenkin. Firman vahvuudet ovat edelleen selvästi rautapuolella — eipä Symbiankaan mikään ohjelmistokehittäjän taivas ole.
April 17th, 2010
Kohtuullisen pienellä virittelyllä on mahdollista käyttää VirtualBoxissa yhtaikaa kahta käyttöjärjestelmää siten, että molemmilla on oma näppäimistö ja hiiri. Että tästä olisi mitään iloa, täytyy tietysti olla kaksi ulostuloa näyttökortissa tai läppäri, josta saa kuvaa myös ulkoiselle näytölle. Näin homma käyp:
- Asenna VirtualBoxiin käyttis normaalisti. Itselläni oli isäntänä OS X ja vieraina Windows XP ja Linux.
- Asenna vieraalle VirtualBoxin lisäajurit. Linuxissa tämä vaatii, että virtuaalikoneessa on gcc ja käytössä olevaa kerneliä vastaavat headerit asennettuina.
- Laita erillinen näppäimistö ja hiiri koneeseen kiinni ja lisää ne virtuaalikoneen portteihin VBoxin asetuksista. Näin isäntä ei kajoa niihin. Jos ei jostain syystä muuten toimi, niin ne voi tökätä kiinni virtuaalikoneen käynnistyttyäkin.
- Näppäimistö tunnistui ja toimi sekä XP:ssä että Linuxissa suorilta ja painallukset menivät ainoastaan virtuaalikoneeseen kuten pitikin.
- Hiiri & XP: kun VBox on kaapannut hiiren, paina host-i (OS X:ssä host on oletuksena vasen omppu), host-i uudestaan, vie pääkoneen hiiri pois virtuaalikoneen näytöltä ja paina uudestaan host-i, host-i.
- Hiiri & Linux: VBoxin hiiriajuri on sitkeää laatua ja latautuu, vaikka X:n asetuksissa muuta pyytäisi. Samalla se peittää usb-hiiren. Nimesin uusiksi symlinkin /usr/lib/xorg/modules/input/vboxmouse_drv.so ja niinpä moduuli ei enää lataudu, vaan käyttöön tulee erillinen usb-hiiri. Hiiren voi joutua heittämään lennossa kiinni, tai se menee isäntäsysteemille.
Joiltakin kummallisuuksilta ei voi välttyä: ulkoisessa näytössä käynnistetty Linux tuntui soittavan äänet puolella taajuudella toisinaan (täällä ehkä purkkaratkaisu). Ulkoisessa näytössä on niin iso tarkkuus, että Linuxissa VBox ei suostunut sitä käyttämään ennen tämän ohjeen mukaista säätöä.
April 12th, 2010
Viimeiset pari iltaa ovat kuluneet PPC:n äärellä. Englannista saapui G4 Mac Mini (tietysti brittien mohlopistokkeella varustettuna, mutta onneksi oli adapteri). Kone on mukavan pieni ja hiljainen, vaikkei nyt enää millään mittapuulla ajanmukainen. Jokunen sekalainen havainto OS X:n ja Debianin asentelusta:
- Uusi pieni Mac-näppis ei toimi täysin 10.4:n kanssa eikä kyllä Linuxissakaan. Asensin näppispäivitys 1.2:n, mutta ei sekään mitään korjannut.
- Tiger pyörii kohtuullisen mukavasti, mitä nyt välillä iskee vanha kunnon rantapallo. Debian on puolestaan yllättävänkin nopea ainakin paikoitellen.
- Java ja Flash toimivat OS X:n puolella luotettavasti, mutta varsin hitaasti. Debian Stablessa on liian vanha Gnashin versio Youtubelle ja Java-plugarikaan ei pystynyt pyörittämään Processing-yritelmiäni.
- Debian tunnisti laitteiston kaikin puolin moitteettomasti. DVD-asema, näyön natiivitarkkuus, 3D-kiihdytys ja äänet toimivat kaikki suorilta. Äänien kanssa piti vain käydä säätämässä ulostulot päälle ääniasetuksista. Todella helppoa verrattuna aiempiin kokemuksiini PPC-Linuxin äärellä 🙂
- Molemmat järjestelmät näyttävät laadukasta DVD-rippausta VLC:llä koko ruudulla nykimättä (viimeisin Tigerissä toimiva versio on muuten 0.9.6). DVD-toisto onnistui tietysti OS X:ssä, mutta Linuxissa VLC ei tuntunut halukkaalta yhteistyöhön. Mplayer sentään toimi komentoriviltä (mplayer dvd://), kun asensi ensin libdvdcss2:n täältä.
- Osiointi on helppo sössiä Debianin työkalulla, joten kannattaa lukea ohjeita ja noudattaa tiettyä varovaisuutta. Jouduin asentamaan molemmat järjestelmät uusiksi tehtyäni “jotain” väärin.
- DVI-liitin ei tunnu toimivan kunnolla, ainakaan näyttöni 1680×1050-reson kanssa. Ruudulle tulee sotkua ja kuva räpsyy välillä mustaksi.
Tiger on näistä kahdesta vaihtoehdosta tähän koneeseen vielä pykälän parempi, vaikka hyvin pian sen tuki lakkaakin. Seuraava Safari ja Firefox vaativat 10.5:n ja VLC:stä jouduin jo nyt tonkimaan vanhaa versiota. Puolen gigan muistilla ei ole mitään järkeä ruveta yrittelemään Leopardia, eikä konetta edes voi laajentaa kuin yhteen gigatavuun asti. Seuraavaksi laittelen vielä MorphOSin, siitä myöhemmin lisää.
February 20th, 2010
Vuonna 2003 4k-introon kyhäilemäni softasyntikka Syna ei näytä vieläkään pääsevän haudan lepoon 🙂 Antti teki sille nyt live-käyttöön tarkoitetun käyttöliittymän nimeltä 4096 Live. Sivulta saa versioita eri alustoille ja myös sorsat, jos haluaa kääntää jollekin muulle SDL:ää tukevalle järjestelmälle.
January 25th, 2010
Tänään tuli kokeiltua otsikon mukaiseen koneeseen tuoreinta Ubuntua ja erittäin positiivinen ensivaikutelma jäi: WLAN, kortinlukija, erikoisnapit, äänet, Elisan mokkula, kamera ja suspend toimivat kaikki suorilta. Grafiikkapuolella meni periaatteessa hyvin, mutta GL ei ollut heti kiihdytetty ja videon katselu VLC:llä ei toiminut. Kiihdytetty GL tuli sallimalla paketinhallinnasta (Synaptics) uusimmat ei-hyväksytyt päivitykset ja VLC:n ongelmaksi paljastui ulkoisen näytön ruutumoodien ronkkiminen näyttöasetuksista. Asetuksien jäljiltä /etc/X11/xorg.conf-tiedostoon oli jäänyt omituinen virtuaalityöpöydän koko, jonka kanssa heikko graffa-ajuri ei pärjännyt. Kommentteihin virtuaalipöydät ja taas toimi. Ilman ulkoisen näytön ja jatketun työpöydän kanssa säätämistä videot olisivat luultavasti toimineet ilman mitään. Ubuntu oli myös halukas laittamaan swappia koneeseen, mutta se on SSD:lle huonompi idea, joten swappi piti poistaa osiointivaiheessa.
July 23rd, 2009
Next Posts
Previous Posts
