Posts filed under 'linux'
Olihan kummallinen flashback, kun päädyin asentamaan HP Mini-Note 2133:een jälleen Linuxia. Taannoin yriteltiin jo Ubuntua, mutta se jäi niin huonoksi kokemukseksi, että koko rottelo jäi itselläni hyvin vähälle käytölle, etenkin kun käyttiksen uusi versio räjäytti yhtä sun toista. Tällä erää työn alle laitettiin kevyeksi kehuttu Lubuntu 12.04, joka perustuu Gnomen sijasta LXDE-työpöytään.
CD-image lataukseen, image USB-tikulle ja buuttivalikosta oikea kohta, niin johan lähti. Asennusvaiheessa on syytä olla langallinen verkko käytössä, sillä wlanin tarvitsema Broadcomin ajuri ladataan vasta lopuksi netistä. Ainoa pikku kompurointi asennuksessa oli oikeastaan se, että näytön pienen tarkkuuden vuoksi ihan kaikki ikkunat eivät mahdu kunnolla ruudulle. Saatoin nykäistä USB-muistin hiukan liian aikaisin pois, sillä HP ei tykännyt käynnistyä automaattisesti itse, vaan vaati virtanappia, minkä jälkeen Lubuntu nousikin tyrnävästi pystyyn. Äänet, 2D-kiihdytetty X, virransäästöominaisuudet ja (ajurin automaattisen lataamisen jälkeen) myös langaton verkko – ts. kaikki normaalit kompastuskivet – toimivat ilman sen suurempaa säätämistä. Lubuntu tuntui kaikkiaan nopealta ja nettiäkin pystyi käyttämään Chromiumilla oikein tyydyttävästi. Käyttöliittymän fontit olivat vakiona turhan suuret, mutta kun jaksoi riittävästi penkoa eri paikoista, niin ne sai pudotettua yhdeksään pisteeseen.
Kokonaisuutena asennus oli siis helppo, mutta jokunen ongelma ja käsin tehtävä säätö sentään jäi jäljelle. Jostain syystä niinkin simppeli homma kuin mp3:n soittaminen vei kohtuuttoman paljon tehoja: 30%. Vika on joko hitaassa FPU:ssa tai sitten ALSA:ssa. OpenGL-tuesta on turha haaveilla, mutta Mini-Note ei sillä saralla muutenkaan loistaisi. Kannen sulkeminen ei laittanut konetta nukkumaan (suspend), mutta sille löytyi ihan valikosta asetus, minkä jälkeen tuntui toimivan ok. Hiiripädin täppääminen on ärsyttävän herkkä ja hiukan satunnainen, mikä korjaantui komentamalla synclient MaxTapTime=0. Joitakin ominaisuuksia kuten ulkoinen näyttö, kortinlukija, kamera ja Bluetooth jäi tällä erää testaamatta. Aiempien kokemuksien perusteella ainakaan kortinlukijan ja Bluetoothin ei pitäisi pahemmin änkyröidä.
Mitä vanhempi läppäri, sen parempi Linux-tuki. Parin vuoden odottelu on tehnyt ihmeitä Mini-Notenkin kohdalla: melkein kaikki asentui automaattisesti ilman googletusta ja komentoriviltä ronkkimista. Itse laite on niitä tukkoisia ensimmäisen sukupolven miniläppäreitä ja jo selvästi elämänsä ehtoopuolella, mutta Lubuntulla siihen saa tarvittaessa puhallettua vielä hiukan hehkua. Kirjoittelu, musansoitto ja irkkaaminen hoituvat hyvin ja netin selailukin kohtuullisesti, kunhan tiedostaa rajoitukset.
July 16th, 2012
Torvaldsin hiljattainen Nvidia-trollaus herätti nörttimediassa ansaittua huomiota ja sai firman puolustuskannalle. Olen itse seurannut asioiden tilaa 90-luvun lopusta saakka, siitä lähtien kun ostin Riva TNT:n. Linux-3D:n kompuroivilla ensimetreillä oli vielä mukana sellaisia nimiä kuin 3dfx ja Matrox, mutta kun Nvidia ja ATI saivat settinsä kasaan, supistui kilpailu kahdenkeskiseksi pitkäksi aikaa. Linuxin puolella mitään kilpailua ei oikeastaan edes ollut lähes kymmeneen vuoteen, sillä Nvidian kortit olivat se toimiva, joskin suljettu ratkaisu. Tästä seurasi vahva polkuriippuvuus, eli jos halusit Linuxin ja kiihdytetyn OpenGL:n, ostit GeForcen. Itse omistamieni 3D-kykyisten graffisten lista on kuvaava: ensin Voodoo Rush -kammotus, minkä jälkeen TNT, 2 MX, 4 MX, 3, FX 5200, 6800 GT, 6200 ja GTS 250.
Jämähtänyttä monopoliasemaa yritettiin järkyttää eri suunnista: Nouveau-projekti lähti äänekkäästi liikkeelle tavoitteenaan tehdä Nvidialle avoimet ajurit. Into tuntuu hiipuneen viime aikoina, mutta ainakin 2D-ajuri on ilmeisen toimiva. ATI:n kohdalla vallitsi samanlainen dualismi, kun vanhoille korteille tehtiin avointa Radeon-ajuria ja uusia piirejä tuki ainoastaan suljettu Catalyst eli fglrx. Catalyst oli pitkään “worst of the both worlds” – sekä suljettu että buginen. AMD:n ostettua ATI:n 2006 lupailtiin parempaa Linux-tukea ja jonkin sortin kohennusta on kuulemma hiljalleen tapahtunutkin. Aiheesta ei ole juurikaan omakohtaista kokemusta muuta kuin PPC:n osalta, sillä en ole katsonut järkeväksi haaskata rahojani potentiaalisesti huonosti tuettuun rautaan. Nykyään AMD:lle saa avoimen 3D-kiihdytyksen Gallium 3D:n kautta, mutta nopeus ei vastaa suljettua ajuria. Jos jotain positiivista haetaan, niin PPC-Linuxissa ATI on ainoa mahdollisuus saada kiihdytetty Gölli käyttöön.
Intel pysyi pitkään taka-alalla säälittävine 3D-piireineen, mutta kaappasi samalla vaivihkaa markkinat itselleen. Tuotesarja oli riittävän hyvä, eikä ainakaan yhtään enempää. GPU:n integrointi prosessoriin oli strategisesti mainio veto, joka yhdessä monopoliaseman kanssa johti siihen, että lähes kaikissa uusissa PC-laitteissa tulee mukana Intelin graffis. Viimeisimmät tekeleet, kuten HD 4000, eivät edes ole muihin integroituihin ohjaimiin verrattuna samanlaisia heittopusseja kuin vanhat GMA:t olivat. Intel on jo pitkään ollut hyväkäytöksinen Linux-kansalainen avoimine ajureineen, joten nyt tiukan ideologisillekin käyttäjille on realistinen vaihtoehto tarjolla. Positiivisena kehityksen voi nähdä siksikin, että perinteisesti ongelmallisten läppärien tuki on kohentunut.
Onko luutunut asetelma siis jo murtunut? Ei kokonaan – ostaisin vaativaan Linux-käyttöön edelleen Nvidian ilman epäröintiä. Keveämpään käyttöön riittää jo mainiosti se prosessoriin integroitu Intelin piiri, eikä AMD:n jostain syystä hankkineidenkaan elämä ole enää samanlaista kurjuutta kuin takavuosina. Hyvältä siis näyttää perinteisten tietokoneiden puolella, mutta mobiililaitteissa tilanne on varsin erilainen: käytännössä kaikki systeemipiirit ovat suljettuja ja 3D:tä tuotetaan ainoastaan suljetun ajurin kautta. Androidin kattava laitetuki ei tarkoita mitenkään automaattisesti sitä, että Linux-jakelut saisivat samalla laitteistokiihdytyksen. Kenttä on tällä hetkellä sen verran kirjava ja muuttuva, että on hankalaa ennustaa kehityksen suuntaa, mutta kipukohtia on yllin kyllin. Dokumentteja ei ole, valmistajien tuki on satunnaista, sulautettujen laitteiden Linux-jakelut ovat hajallaan, samaa työtä toistetaan monessa paikassa, laitteet eivät ole standardisoituja ja niin edelleen.
June 24th, 2012
Yksi PPC-Linux-kokeilu lisää. Tällä erää meni Ubuntu 10.04 varsinaiseen huippukoneeseen: G5-iMac 2GHz ja kaksi gigaa muistia! Samat perusviritykset tarvitaan kuin esim. iBookin tai PowerBookin kanssa, mutta sitten toimii jokseenkin hyvin. Näyttis on ATI:n, mikä auttaa asiaa (juurikin päinvastoin kuin Intelillä). Raati kiittää:
- Asennus meni läpi ilman mustia ruutuja
- Ubuntu ehdotti ihan itse Broadcom B43:n ajuria, jonka jälkeen Airport alkoi toimia
- X on suoraan 2D-kiihdytetty
- Äänet toimivat ilman eri säätöä
- Tuulettimet eivät huuda. Lämpötila pysyy sensors-appletin mukaan 50 asteen tienoilla. Kannattaa asentaa paneeliin myös CPU frequency monitor.
- OpenOffice on hullun nopea, LyX varsin käyttökelpoinen ja jopa Google Docs siedettävä
Haasteitakin on:
- OpenGL ei toimi suoraan pakasta
- Video-overlay “toimii”, mutta tavujärjestys tms. on väärin, joten kuva on raidallinen
- Yabootia hiukan ronkkimalla saa OpenGL:n sekä overlayn kuntoon, ks. linkit yllä. Kaikki göllikama ei suinkaan futaa, mutta ainakin Compizilla saa ikkunat völlymään halutessaan ja glxgearsilla komeita lukemia.
- Näppis on PC-mäinen, johon auttaa vanha kunnon xmodmap-kikka, ks. linkit yllä
- Selaimet toimivat sinänsä, mutta ihan kaikkea ei niiltä kannata odottaa. Firefox on jokseenkin jees, Opera 10.63 nopea mutta pahasti ikääntynyt ja Webkit-pohjaiset vähän sitä sun tätä.
- JIT-JavaScriptin puute on ilmeinen. Nopea prosessori kompensoi jonkin verran, mutta tulkattu JS on silti lähtökohtaisesti hidasta. SunSpider-lukema FF3:lla vaatimaton 5548 ms.
- Virallista Flash-pluginia ei ole, mutta Gnashilla näkyy ainakin mainosroska
- Sleep (suspend) ei ole jostain syystä tuettu. Voisi olla jotenkin korjattavissa, mutta joka tapauksessa vähemmän ongelma näin pöytäkoneessa kuin läppärin kanssa.
DVD-toistoa varten pitää laitella libdvdread4 ja ajaa salainen skripti (ks. /usr/share/doc/libdvdread4). Kyllähän tällaisella koneella jotain tekisi ihan oikeastikin: kohtuullinen surffailu, kirjoittelu, emulaatiopelit, koodailu, leffojen katselu, musankuuntelu, pikku kuvankäsittely ja palvelinprojektit onnistuvat hyvin. Näin modernilla koneella voi ajaa vielä hyvin OS 10.5:ttä, jolla toimivat vielä monet uudetkin ohjelmat, joten kyse on pikemminkin mielenkiinnosta ja tarpeista.
September 27th, 2011
Ensi viikon torstaina tulee ainakin jonkun laskutavan mukaan 20 vuotta Linuxin syntymästä. Käyttökohteet ja tavoitteet ovat vuosien varrella muuttuneet, samoin kuin markkinatilanne sekä itsensä Torvaldsin rooli. Linux-liike pyrki pitkään tekemään työpöytäkäyttöjärjestelmää – vaihtoehtona Windowsille ja MS-DOSille – mutta sittemmin fokus on monimuotoistunut. Tokihan meillä on varsin käyttökelpoiset Gnome ja KDE, mutta suuri maailmanvalloitus ei tapahtunut sittenkään työpöydän kautta. Sen sijaan palvelimissa, laskentaklustereissa, sulautetuissa järjestelmissä ja Androidin myötä etenkin kännyköissä Linuxista on tullut arkipäivää sekä iso bisnes. Mac OS X ja iOS ovat sydämeltään Unixeja nekin, joten vuoden 1969 perintö taitaa elää vahvempana kuin koskaan.
Oma tieni ristesi Linuxin kanssa 1995 paikkeilla, kun näin Yzin 486:ssa olevan Slackwaren. Seuraavana vuonna asentelin samoilta Walnut Creekin levyiltä Slackin omaankin koneeseeni. Mitään en Unixista tiennyt, nettiä en vielä käyttänyt, eikä tuon aikainen Linuxkaan ollut vielä järin helppokäyttöinen, joten näin jälkikäteen täytyy oikein ihmetellä, miten pelkkiä manuaalisivuja ja howto-tekstejä selailemalla olen saanut toimimaan niin X:n, verkon kuin äänetkin. Varsinainen kimmoke Linuxin käyttöön tuli vasta siinä vaiheessa, kun opiskelukämppään tuli nopea verkkoyhteys, enkä halunnut leikkiä sen enempää Windows 3.11:n kuin 95:nkään kanssa. Slackware vaihtui parin vuoden päästä tuolloiseen markkinajohtajaan Red Hatiin, jonka käyttöä opetin lopulta Hyvinkään-Riihimäen aikuiskoulutuskeskuksessakin 90-luvun lopulla. 2000-luvulla siirryin Debianiin, jonka äärellä vierähti lähes kymmenen vuotta, kunnes 2010 hankittu uusi PC ei enää suostunutkaan yhteistyöhön asennusohjelman kanssa. Sittemmin olen mennyt Ubuntulla, joka toisaalta ei sisällä ihan kaikkia paketteja, mutta ei myöskään räjähdä käsiin (unstable) tai lägää vuosikausia perässä (stable).
Vanhat KDE:t ja Gnomet olivat sikäli kurjia esityksiä (eikä niitä edes ollut 90-luvun puolivälissä), että käytin yli kymmenen vuotta itse mukavaksi konffattua fvwm:ää. Ubuntun myötä lähdin lopulta Gnome-leiriin, kun askeesi alkoi mennä jo liialliseksi. Työpöytäpeeseen lisäksi Linux on palvellut alusta asti kamelilla mm. www-käytössä. Viime aikoina olen laitellut kokeilumielessä PPC-Ubuntua omppukoneisiin. Kännykkänikin (N900) on samaa perhettä, joten Linux on monenlaisessa käytössä päivittäin.
Mitä tuokaan tulevaisuus tullessaan? Omaan käyttööni pöytäpeesee+Mäkkiläppäri on mainio yhdistelmä: Linux ei ole edelleenkään hirveän hyvää kaveria läppärien kanssa, mutta toisaalta PC-rauta on halpaa kuin makkara, joten tehokoneen saa kasaan edullisesti. Lisäksi Linux on Mäkkiä sopivampi virittely- ja koodiprojekteihin. Näin ollen jatkanen tällä yhdistelmällä maailman tappiin, jollei jotain parempaa ilmene. Suuremmassa skaalassa näyttää siltä, että Androidin voittokulku puhelimissa jatkuu vielä jonkin aikaa ja samalla Linuxia Androidin tai Meegon muodossa ilmaantuu yhä useampiin pikkulaitteisiin. Serveripuolella ei tapahtune mullistuksia: asetelmat ovat luutuneet nykyiseen muotoonsa, eikä vanhan koulun Unixeilta ole enää sanottavasti uutta elintilaa raivattavissa. Miniläppäribuumi on jo hiipumaan päin – ja laitevalmistajien möhlinnän takia Linuxin markkinaosuus saatiin niissä jo moneen kertaan tärvättyäkin – joten kasvua voi odottaa lähinnä Android-tableteista, kunhan nyt valmistajat saisivat settinsä lopultakin kasaan. iPadia vastaan ei pärjätä puolijauhoisilla konsepteilla ja ylihinnoittelulla, kuten on jo nähty.
August 21st, 2011
Näyttävät tämän kevään laitehankinnat olevan kaikki enemmän tai vähemmän katastrofeja. Eilen saapui CompuLabin Trim-Slice, Cortex A9 -pohjainen sulautettu purkki. Todella näppärän kokoinen laite ja ainakin paperilla speksit vaikuttavat hyviltä: kaksi ydintä, giga muistia, Nvidia Tegra 2, 32 gigan SSD, wlan, muutaman watin virrankulutus sekä peräti kaksi hdmi-ulostuloa. Hinta ei ollut mikään tolkuttoman halpa, kun posteineen sai latoa tiskiin kolmisensataa euroa. Todellista käyttökokemusta ei kuitenkaan määritellä paperilla vaan käytännössä. Vaikka ymmärränkin, että Trim-Slice on vasta hyvin aikaisessa vaiheessa, niin softapuoli ei varsin vakuuttanut:
- Näyttö ilmoittaa, että 1920×1080 jees jees, ja Trim-Slicekin on sitä mieltä, että 1920×1080 jees jees, mutta asettaa lopulta absurdin 1922×1080-tarkkuuden, joka ei näytä hyvältä
- Alempiakin tarkkuuksia on, mutta jonkun laskentabugin takia niille tulee hillittömiä monen sadan hertsin taajuuksia
- Toisen hdmi-portin ulostulon värit ovat pielessä
- Kone kuumenee siinä määrin, että mainosslogan “Cool in more than one way” ei vaikuta järin osuvalta
- Applen alumiininäppäimistö ei toimi ollenkaan, vaikka mikä hyvänsä muu Linux-purkki on sitä tyytyväisenä tukenut
- Virtaledi ei toimi, joten välillä on mahdoton sanoa, onko kone sammumassa, käynnistymässä vaiko pois päältä
- Virtanappikaan ei tunnu tekevän oikein mitään
- Yleisvaikutelma kaikesta on pykälän tahmainen (kuten Efika MX:lläkin), vaikka alla pitäisi sentään olla kohtuullisen tehokasta rautaa ja SSD
Paremmista spekseistä ja uskottavammasta firmasta huolimatta siis hyvin samanlainen murheenkryyni kuin Efika MX. Tuotetuen olisi syytä kohentua varsin nopeasti, sillä tässä muodossaan Trim-Slice ei juurikaan lunasta annettuja lupauksia. Alkaa oikeastaan hahmottua suurempi kuvio: SoC-valmistajat antavat sekä sopimusteknisistä syistä että omaa typeryyttään käyttöön vain huonosti toimivia binääriajureita, minkä vuoksi kukaan muukaan ei voi tukea korjata. Pikkufirmoilla taas ei ole riittävästi kapasiteettia kehittää ja testata laitetukeaan, mikä johtaa viivytyksiin sekä huonosti toimivaan laitteistoon.
May 25th, 2011
Seuraava huonosti toimiva laite saapui… MSX-koodarina olin jo moneen kertaan kyllästynyt korpun vaihteluun kahden koneen välillä, joten Nowind vaikutti kätevältä: moderni tietokone näkyisi MSX:lle levyasemana USB-kaapelin yli. Ensimmäinen kompurointi oli tietysti Sunrisen kanssa, kuten odottaa sopi. Tilauksen sai kyllä tehtyä ja rahatkin kelpasivat, mutta sitten ei kuulunut yli puoleen vuoteen mitään, vaikka lähettelin posteja perään. Surkea firma, mutta samalla ainoa, joka tekee MSX:lle enää mitään.
Sain moduulin lopulta käsiini viime viikolla. Kaunis paketti ja tyylikäs moduuli, mutta toimivuus on kokonaan toinen juttu. Nowindin sivuilla retostellaan, kuinka laite toimii MSX1:stä TurboR:ään asti, mutta kokeilemistani kolmesta koneesta tuntui toimivan vain tasan Philipsin MSX2:lla eikä kummallakaan MSX1:llä. Saattaa liittyä MSX-DOS2:een, mutta eipä aiheesta mitään dokumentaatiota tunnu löytyvän. Toinen myyntivaltti on toimivuus Windowsin lisäksi myös Mäkillä ja Linuxissa. Mukana tulee ohjeet ja ajurit pelkästään Windowsille ja vasta itse tonkimalla löytyi tämä sekava kasa. Linux-version kääntäminen oli monenlaisen asentelun ja virittelyn takana, mutta lopulta se tuntui onnistuvan. Kauneusvirheeksi jäi sitten se, että softa ei toimi. Koetan vielä kääntää toisella mahdollisella USB-kirjastolla, mutta jo tässä vaiheessa askartelun määrä on niin suuri, että useimmilta jäisi tekemättä. Macin tuki saattaa olla vielä tätäkin huonompi; kerron lisää kun tulee sillä yriteltyä.
Yhdistelmistä todennäköisimmin toimiva olisi siis MSX2+Windows, mikä on aika totaalisen säälittävää mainospuheiden ja lupausten valossa. Huonosti käytetyt 70 euroa näillä näkymin, mutta ainakin ainoa suunta on ylöspäin. Postailen lisää, jos jotain kehitystä tapahtuu.
May 24th, 2011
Hetkellisessä mielenhäiriössä tuli hankittua vielä toinenkin ARM-pohjainen sulautettu, Efika MX Smartbook. Riittävästi HP Mini-Noteen petyttyäni kaipasin sille jotakin korviketta ja ei-PC:ssä on aina omaa viehätystään. Plussapuolella Efikassa laitteen vähäinen paino (hieman alle kilon), täydellinen äänettömyys, halpa hinta (189 euroa), kelpo näppis ja mukava akunkesto (viiteen tuntiin päässee käytännössä ilman tehoakkuakin). Langaton verkko toimii ongelmitta, mikä ei ole aina itsestäänselvää Linuxin ja läppärien kanssa pelatessa. Webbikamerakin on tuettu, mutta video-overlayn puuttuessa päivitystaajuus jää heikoksi.
Miinuspuolellakin löytyy valitettavasti. Suurimpana ongelmana on vajavainen tuki AMD:n videopiirille: resoa ei voi vaihtaa, video-overlay ei toimi eikä sisäänrakennettua videonpurkajaa tueta vielä mitenkään. Näihin on luvattu korjauksia, mutta aika hitaasti tuntuu mitään tapahtuvan. Koko laitteessa ei ole muuten mitään videoulostuloa, joten presisten pitämisen saa sitä myöten unohtaa. Toinen todellisessa käytössä ilmenevä ongelma on se, että Cortex A8/800 ei ole hirvittävän nopea. Kännyköissä kelpo piiri, mutta läppärissäkin jo pykälän nuhainen. Paljon auttaisi edes se, että selaimissa olisi tehokkaampi Javascript, mutta ainakaan toistaiseksi sellaista ei oikein ole kuin Androidissa (josta siitäkin on Efikalle joku kokeellinen raakileversio). Safarin myötä myös WebKit-pohjaisten selainten JS:n pitäisi kohentua ainakin teoriassa reippaasti. Pienempää nitinää voi sitten harrastaa vaikka huonosti säädettävästä hiiripädistä, skandinäppiksen puuttumisesta — itse tilasin saksalaisen, 16-bittisestä näyttöpaneelista sekä Eee:n tyylisestä painopisteestä, joka keikauttaa koneen sylissä selälleen. Toivon mukaan fiksailevat videopuolen pikaisesti ja selain saa lisäpuhtia, koska tällaisenaan kone on huomattavasti heikompi kuin mitä pelkkä rauta antaisi odottaa.
edit: Chromium on selvästi nopein JavaScriptissä. SunSpiderissä 5172 ms ja myös käytännösssä selvästi nopein Google Docsin ja WordPressin kanssa.
April 13th, 2011
Yzin innoittamana tuli hankittua DealExtremeltä EasyCap-videokaappaaja. Videota laite ottaa sisään sekä compositen että s-videon kautta ja ääntä normaalista RCA-parista. Ihan liikoja en odottanut kymmenen taalan muoviselta pötköltä, mutta kyllä siitä johonkin on:
- Macille löytyy EasyCapViewer, jolla pystyy katselemaan kuvaa sekä kaappaamaan videota. Vaatii 10.5:n toimiakseen. Jopa PPC:tä tuetaan vielä!
- Ohjelma tuntuu toimivan varsin hyvin. Kuvanlaatu on yllättävän hyvä, säätöjä löytyy riittävästi (kontrasti, kirkkaus, värikylläisyys, lomituksen poisto, crop, PAL/NTSC). Videota voi katsella ikkunassa tai koko näytössä ja nähdäkseni kaappaus toimii ihan täydellä 50 Hertsillä.
- Ääniä ECV ei tue ainakaan minun kalikallani, mutta se ei oikeastaan haittaa – ne kun voi vetää koneen omasta sisäänmenosta ja samalla saa paremman lopputuloksen.
- Videonkaappaus toimii sekin luotettavasti, mitä nyt tekee kohtuullisen isoa mpeg4:ää lopputuloksena
- Linuxilla tilanne on valitettavasti paljon kehnompi: easycap-ajuri tuottaa tökkivää kuvaa ja tuntuu tilttaavan välillä totaalisesti (tai sitten se on Mplayer, joka tilttaa). Huonon toimivuuden kruunaa melkoinen viive. Äänet saa vedettyä palikan kautta, mutta lopputulos on kohinainen. Laitteelle on toinenkin ajuri, jota en ole vielä testannut.
Mac-käyttäjille EasyCap on siis hintaansa nähden mainio vehje, jolla voi jopa tarpeen tullen korvata videomonitorin. Testasin kaappausta MSX:n ja PS2:n kuvasta (jälkimmäinen s-videon kautta) ja molemmat olivat käyttökelpoisia. PS2:lla pystyi pelaamaan täysin, vaikka lomituksen poistosta hieman palikkaisuutta kuvaan tulikin. G4/1,33-PowerBookini näytti kuvaa tökkimättä n. 30% CPU-kulutuksella, joten vanhallakin koneella pärjää mainiosti. Linux-ihmisille en voi pulikkaa suositella, jollei sitten tuo Syntek-ajuri toimi huomattavasti easycap-moduulia paremmin.
April 7th, 2011
Posti toi Efika MX Smarttopin, pienen ARM Cortex A8 -pohjaisen sulautetun purkin. Sisuksissa on 800 MHz prosessori, AMD:n mobiiligraffapiiri, 512 megaa muistia, kahdeksan gigan SSD (lisää tilaa saa SD-korttipaikan kautta) ja langaton verkko. Ubuntu 10.10 tuli valmiiksi esiasennettuna ja pidemmän päälle muitakin käyttiksiä – etenkin Android – tullaan epäilemättä näkemään. Jo nyt jokunen muu Linux-jakelu on sovitettu MX:lle. Hinta on harrastelelulle sopiva 120 euroa, joten isosta sijoituksesta ei ole kyse. Vaan mitenpä tuo toimii?
- Cortex A8 ei ole mikään varsinainen tykki tällä kellotaajuudella. Kokonaislukulaskennassa ollaan ehkä osapuilleen samannopeuksisen G4:n tai P4:n tasolla, mutta mediakäytössä tarpeelliset liukuluvut ovat jonkin verran hitaampia.
- Langaton verkko, äänet ja kortinlukija futaavat kaikki suorilta. Ei mitään säätötarvetta.
- Normaali ongelmatapaus, X-ikkunointi, on se suurin murheenkryyni Efikallakin. Ensimmäinen kokeiluni oli HDMI-DVI-adapterilla, mutta siitä ei näytä hyvä seuraavan: ulkoiseen näyttöön tulee pelkkä 1024×768-tarkkuus ja kaikki muut resot vetävät koneen jumiin. Video-overlay ei toimi ja GL:n puolella piiri ei ole edes kyvykäs kuin ES:ään. Koitan seuraavaksi suoraan kaapelilla.
- Mplayer ja VLC toistavat videota, mutta overlayn puuttuessa ei edes keskiverto dvd-rippaus jaksa pyöriä tökkimättä. Grafiikkapiirissä pitäisi olla jopa rautatason tukea videon dekoodaukselle, mutta en keksinyt, miten sen saisi käyttöön – jos tukea edes vielä on.
- Purkissa ei ole mitään liikkuvia osia kuten tuulettimia tai kovalevyä, joten se on täysin äänetön.
- Ubuntu on Ubuntu ARM-alustallakin, ei sen enempää eikä vähempää. Laitteen uutuuden ja harvinaisuuden vuoksi googlettamalla löytyy kuitenkin harmillisen vähän ratkaisuja ongelmiin.
Mitä tällaisella sitten tekee? Miksikään täysiverisen pöytäkoneen korvaajaksi koneesta ei ole, mutta ei paljon puutukaan. Tuplaten suorituskykyä ja hivenen rivakampi näyttis, niin riittäisi jo useimpiin arkisiin tarkoituksiin varsin hyvin. Seuraavan sukupolven teknologiat, kuten Cortex A9, Nvidian Tegra ja kahden ytimen prosessorit vievät ARM-alustaa entistä lähemmäs Intelin tonttia tehojen osalta. Sulautetuksi purkiksi vaikkapa autoon, pikku serveriksi, kevyeen media- tai surffailukäyttöön (etenkin jos overlay toimisi) telkkarin kanssa, X-päätteeksi, ARM-ohjelmoinnin opetteluun tai kirjoituskoneeksi Efika soveltuu jo näinkin.
March 18th, 2011
Kuten tuli todettua, 12″ PowerBook ei jätä ketään kylmäksi PPC-Linuxin kanssa. Tasapainottelu on herkkää peliä tuulettimen huutamisen ja koneen kuumenemisen välillä. Eräs suurin syypää on Nouveau-ajuri, joka ei tue oikein mitään virransäästöominaisuuksia, vaan ajelee oletuksena GPU:ta täyttä tahtia. Ensimmäisenä ratkaisuna pudotin kellotaajuutta nvclockilla (nvclock -f -n 100 -m 200), mikä ei tunnu käytännössä hidastavan, etenkään kun 3D ei ole edes päällä. GPU:n lämpötila putosi tuolla kikalla muutaman asteen. Prosessorin osalta hämmästyttää se, kuinka OS X pyörittää ydintä lähes kymmenen astetta kylmempänä. CPU:n taajuuden puolittaminen tipauttaa lämpötilaa parilla asteella, mutta saa sitten koneenkin tökkimään. Kenties G4:ssä on jotain idle-ominaisuuksia, joita Linux ei tue – mitään muutakaan kummoista selitystä en tähän keksi. Pitää vielä verrata kiintolevyn lämpöjä, koska sillekin voisi jotain tehdä hdparmin asetuksilla. Summa summarum: kohentuvaa, mutta edelleen lämmönhallinta on oleellisesti parempi OS X:n puolella.
March 14th, 2011
Next Posts
Previous Posts